Amerikkalainen roots-rokkari Dan Baird keikkaili Oulussa 15.7. Vaikka miehen musiikkia ei voi millään ilveellä metalliksi laskea oli Metalliluola luonnollisesti paikalla, sillä sen verran räkäistä rokettirollia on Herra Bairdin tuotanto. Georgia Satellites-bändin nokkamiehenä tunnetuksi tullut herra osoittautui varsin leppoisaksi kaveriksi ja vajaa puoli tuntia kestänyt juttutuokio miehen kanssa hujahti ohitse hetkessä.
Katselin nettisivuilta ja Facebookista keikkoja ja siellä ei ollut näistä Suomen esiintymisistä mainintaa, joten olen hieman pimennossa. Tiesin, että olit kesäkuussa Sweden Rockissa, eli siksipä kysyn mikä on meininki? Missä päin maailmaa olet nyt keikkaillut?
Konserteista ei pahemmin ole nyt ollut tiedotusta, sillä soitamme nyt vain nämä kaksi pistokeikkaa Suomessa. Soitamme siis täällä Oulussa ja toinen keikka Suomessa on Herrasmiesten moottoripyöräyhdistyksen bileissä, eli kyseessä on Prätkätallikeikka (toim.huom: tämän keikan sijainti jäi minulle salaisuudeksi). Varsinainen Euroopan rundi meillä alkaa lokakuussa.
Mitä on suunnitelmissa näiden kahden keikan jälkeen?
Suuntaan takaisin Amerikkaan, jossa miksaamme valmiiksi Sweden Rock-konsertin ja julkaisemme sen DVD:nä muutamalla akustisella bonusbiisillä varustettuna. Nämä akustiset biisit on tallennettu kokonaan toiselta keikalta. Sen jälkeen jatkan sävellystyötä seuraavaa Dan Baird & The Homemade Sin-levyä varten. Tällä hetkellä minulla on valmiina noin 7 biisiä, mutta levyä varten tarvitaan vielä se iso nippu kappaleita, josta sitten seulotaan lopullinen albumi. Tavoitteeni on, että minulla olisi 15–20 sävellystä, joista voisin valita tulevan levyn materiaalin. Teen samalla myös soololevyä, jossa vastaan kaikista instrumenteista paitsi rummuista ja taustalauluista.
Onko tuleva soolomateriaalisi erilaista Homemade Sin-matskuun verrattuna?
Osa on samanlaista, osa on erilaista. Kuule, en ole enää nuori mies. Tulevan levyn biisit kertovat elämäni edellisistä 20 vuodesta tähän päivään saakka. Olen nyt 62-vuotias. 80-vuotiaana tämä homma taitaa olla ohi. Biisit kertovat paljon vanhenemisesta ja ovat varsin henkilökohtaisia. Toisaalta mukana on paljon huumoria ja haistakaa vittu-asennetta. Mutta tosiaan soitan kaikki soittimet: kitarat, bassot, pianon, jota en osaa edes soittaa, mutta siellä ne ovat nyt narulla. Keikkailemme paljon Tanskassa äänitysten lomassa, eli jos joku haluaa napata halvat lennot ja tulla tsekkaamaan meiningin, niin tervetuloa. Tiedän, muuten miten te suomalaiset toimitte; törmäsin jokunen aika sitten pariin suomalaiseen keikallamme ja he kertoivat lähteneensä hetken mielijohteesta halvalla lennolla keikalle. Kaverit kertoivat minulle, että rahaa oli joko halpaan hotelliin tai viinaan. Suomipojat valitsivat viinan. (naurua)
Miten vertaisit kiertämistä nyt ja 1980-luvulla?
Kiertäminen on muuttunut paljon. Minulla käy sääliksi nuoria bändejä, jotka aloittavat hommaa nyt, sillä heillä ei oikein ole paikkoja missä soittaa. Soittamaan voit opetella pro-toolsin kanssa tai treenikämpällä, mutta ihmisten edessä soittaminen on se paikka missä opit parhaiten. Siellä opit mitä on keikkailu ja miten show kasataan.
Miten itse kasaat keikkasetit?
Tänään keikalta puuttuu Warner Hodges (Jason & The Scorchers), joka ei päässyt muiden soittohommien vuoksi mukaan, joten meillä on näissä esiintymisissä tuuraamassa Jason & The Scorchersin rumpali Pontus Snibb soolokitarassa. Tällä kertaa meillä on siis kiinteä settilista, mutta normaalisti keikkailemme melko paljon ilman sitä, tosin festareilla on tiukat soittoajat ja niillä soitamme aina settilistojen kanssa. Minulle on tosi tärkeää, että keikoilla on aina mukana uutta matskua. Olen sitä mieltä, että uuden matskun kanssa bändit säilyvät hengissä. Esimerkiksi Sweden Rockissa pudotin pari tunnettua biisiäni setistä uusien kappaleiden tieltä. Toki minullakin ovat ne muutamat vedot, jotka soitan aina. Kävin katsomassa pari vuotta sitten Aerosmithia, he soittivat pari biisiä uudelta levyltä ja kun porukka ei innostunut, niin Aerosmith pudotti jatkossa uudet kappaleet setistä. Mietin: Mitä vittua? Olette myyneet 100 miljoonaa levyä! Kasvattakaa pallit! Teitte levyn ja ette usko siihen sen vertaa, että soittaisitte kyseisiä biisejä livenä.
Uuteen materiaaliin luottaminen on kunnioitettava juttu, varsinkin kun niitä hittejä löytyy. Olin itse katsomassa Hämeenlinnassa Iron Maidenia ja he soittivat 15 biisin setissään 6-7 uutta viisua…
Noin se pitää mennäkin. Heti kun bändi rupeaa soittamaan vain vanhoja ralleja, yhtye on tietyssä mielessä historiaa. En ole mikään Iron Maiden-fani, mutta Bruce (Dickinson) osaa vittu laulaa ja kitaristit ovat helvetin hyviä. Arvostan bändiä suuresti. Olen sitä mieltä, että uusi materiaali pitää miehet iskussa ja varpaillaan.
Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, että rock on kuollut. Mikä on kantasi tähän?
Rock on jo kuollut niin monta kertaa, että ei sen pitäisi olla enää edes olemassa. Minulla ei ole hajuakaan mitä nuoret kuuntelevat nyt. 10 vuotta sitten tuli White Stripes ja The Black Keys. Nyt on Blackberry Smoke, eli bändejä jotka soittavat svengaavaa rockia. Oikeastaan Dixieland Jazz ja Rockabilly ovat ainoita musiikkityylejä, jotka ovat tietyssä mielessä kuolleita, eivätkä nekään ole täysin kuolleet. Minusta on hienoa, kun Jack White puhuu Son Housesta tai Robert Johnsonista ja jos joku teini sen seurauksena tsekkaa näitä vanhoja levyjä, sekoaa niistä ja päättää: Vittu! Minun on soitettava. Se on mielestäni mahtavaa. Rock tulee aina takaisin, pienillä muutoksilla. Rock säilyy aina. Muistan kun Tool saapui: hieno yhtye, en jaksa itse vaan kuunnella. Mutta helvetti, kun Tool on hieno bändi. Tarkoitan sitä, että Tool oli eri sukupolven juttu, mutta samalla rockbändi, joka muokkasi rockia eteenpäin ja tarjosi sen uudessa paketissa uudelle sukupolvelle.
Georgia Satellitesin levystä on kulunut 30 vuotta…
Ja 25 vuotta siitä kun lähdin bändistä. (naurua)
…Aiotko juhlistaa sitä mitenkään?
En.
Miten koet Satellites-menneisyyden nyt?
Se oli hieno bändi. Esitän paljon Satellites-biisejä keikoilla. En soita ”Battleship Chainsia” tai ”Hippy, Hippy Shakea.” Niissä lauloi Rick (Richards), yhtyeen soolokitaristi ja satunnainen lead-laulaja. En häpeä menneisyyttäni, mutta Rickillä on yhä kasassa oma versionsa Georgia Satellitesista ja hän saa sen pitää.
Mitkä ovat ne 3-5 levyä, jotka ovat vaikuttaneet sinuun muusikkona eniten ja mitä suosittelisit muille?
Ensimmäiseksi mieleen tulee bändi nimeltä N.R.B.Q., jota suosittelen kaikille jotka diggaavat jenkkirockista. Levyn nimi on ”At Yankee Stadium.” Loistavaa soittoa, loistava soundi, mahtava meininki. 1970-luvun lopulla olin kiinnostunut new wave-kamasta ja tyttökaverini vei minut tsekkaamaan bändin. Se muutti elämäni. Ostin sen seurauksena Telecasterin. Tuo yhtye muutti maailmani.
Toinen on Rolling Stonesin “Beggars Banquet.” Keith Richards on tuolla levyllä tulessa. Monet pitävät Rollareiden ”Exile On Main Streetista,” mutta minulle ”Beggars Banquet” on SE Rollari-levy. Keithin soolo ”Sympathy For The Devilissa” – Jumalauta. Les Paul Fenderin Twinin läpi.
The Bandin kaksi ekaa levyä on pakko mainita. Folk-henkistä musiikkia ei ole minun mielestäni tehty paremmin.
Viimeisenä haluan nostaa esiin Otis Reddingin. Mielestäni jokaisen laulajan pitäisi kuunnella Otista. Jokainen tavu mikä kyseisen miehen suusta tuli, oli mahtavaa. Aina ne eivät olleet nuotissa, mutta ne silti kuulostivat aivan loistavalta. Ray Charles oli parempi laulaja ja moni muukin vokalisti on parempi teknisesti, mutta Otis. Jumalauta. Otis oli mahtava. Kun Otis lauloi, kuulija saattoi jopa haistaa kuinka naiset sekoavat. Kuulija pystyi haistamaan naiset! (naurua) Otis oli niin upea laulaja.
Jos voisit mennä takaisin ajassa, niin mitä sanoisit nuorelle Dan Bairdille tai kenelle tahansa joka on allekirjoittamassa ensimmäistä levytyssopimustaan?
Ole varma siitä, että haluat tehdä tätä. Oletko syntynyt tekemään tätä? Jotkut tekevät tätä siksi, että se näyttää hauskalta. Monet nauttivat suosiosta, mutta onko tämä kutsumuksesi? Monilla bändeillä on laskukausia. ZZ Topilla on ollut heikompia kausia, jopa Rollareilla on ollut heikompia kausia. Ole siis varma, että haluat tehdä tätä ja hommaa hyvä lakimies. (naurua)
Dan Baird & Homemade Sin – Live@45 Special, Oulu 15.7.2016
Rotuaari picnikin jatkoklubille oli saatu 15.7. todellinen yllätysesiintyjä, kun 45:n vinttiklubin lavalle kiipesi Ex-Georgia Satellites-nokkamies Dan Baird bändinsä The Homemade Sinin kera. Bairdin (komppikitara, laulu) lisäksi lavalle nousi miehen luottorumpali, eli jo Satellites-ajoista asti mukana ollut Mauro Magellan. Jenkkikaksikkoa täydensi kaksikko Ruotsista, eli basisti Micke Nilsson ja soolokitarassa Pontus Snibb, joka paikkasi tällä kertaa keikalta puuttuvaa Warner Hodgesia.
Baird sai houkuteltua paikalle varsin niukasti porukkaa, sillä 45:n yläkerta oli noin puolillaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut bändin tahtia, vaan keski-iältään varsin varttunut oululaisyleisö sai niskaansa täyden laidallisen laadukasta Amerikan rokkia. Baird oli kasannut 18 biisin settiinsä biisejä koko uransa varrelta ja yleisö saikin nauttia tutuista Satellites-hiteistä, kuten ”Sheila,” ”Keep Your Hands To Yourself,” ”All Over But Cryin’,” ”Six Years Gone” jne. Tämän lisäksi mies soitti keikan aikana nipun soolokappaleitaan, kuten ”Julie & Lucky,” ”Younger Face,” ”Pick Up The Knife” ja ”I Love You, Period.” Miehen uudempi materiaali ei ollut minulle niin tuttua, mutta tuoreempia vetoja kuultiin joka tapauksessa melkoinen nippu, sekä lisäksi muutama cover-veto.
Keikka oli kaiken kaikkiaan melkoista rock & rollin juhlaa ja kaltaiseni vanhan liiton rockin ystävä poistui paikalta hymyissä suin. Yleisöön upposi parhaiten vanha Georgia Satellites-materiaali, mutta ei porukka tuntunut miehen uudempaa tavaraakaan oudoksuvan. Pankin räjäytti (luonnollisesti) herran suurin hitti, eli USA:n sinkkulistan kakkoseksi aikoinaan yltänyt ”Keep Your Hands To Yourself.” Erityismaininta on annettava rumpali Mauro Magellanille. Miehen rumputyöskentely oli yksinkertaisesti tiukkaa ja samalla hämmentävän svengaavaa.
ps. Kun ”Keep Your Hands To Yourself” oli aikanaan USA:n listakakkonen, listaykkösenä oli Bon Jovin ”Livin’ On A Prayer” – kaksi rokkibiisiä USA:n singlelistan kärjessä. Saapa nähdä milloin tällainen ihme nähdään seuraavan kerran?
Haastattelu & raportti: Ilkka Järvenpää
Kuvat: Ilkka Järvenpää(c)Metalliluola & Yhtyeen promokuvat
http://www.danbairdandhomemadesin.net/
Dan Baird Facebookissa: https://www.facebook.com/danbairdandhomemadesin/?fref=ts
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
