Vuonna 2008 Helsingissä perustettu Battle Beast nousi heavykansan tietoisuuteen voitettuaan W:O:A Metal Battle-bändikisan Wacken Open Air -festareilla vuonna 2010. Seuraavana vuonna bändi julkaisi debyyttialbuminsa ”Steel” ja esiintyi mm. Nightwishin lämppärinä.
Tunnusomaista Battle Beastille on vanhan koulukunnan jykeviin heavy metal -riffeihin ja melodioihin tanakasti nojaava musiikki sekä musiikkityylille tyypillinen korkealta sekä kovaa vedetty voimakas laulu. Kaikki old school metallin standardit ovat väkevästi läsnä. Hienoisena poikkeuksena näihin perusstandardeihin päävokalistin tehtävistä vastaa tällä levyllä nainen, Nitte Valo, jota tituleerattiin jopa naispuoliseksi Dioksi, eikä suinkaan perusteettomasti, joten ei tässä olennaisesta ole kovin kauaksi lipsuttu sen puolesta. On täysin selkeää, että vaikutteet on imetty metallin klassikkobändeistä Acceptista Manowariin sekä Judas Priestiin ja kaikesta siltä väliltä.
Bändin 10 vuotta täyttänyt debyytti on 11 biisin (12, jos bonuksellinen Nuclear Blast -julkaisu huomioidaan) verran juuri tuota edellä mainittua sisältäen myös modernimpia elementtejä sekä power metal -vaikutteita. Luokittelen ”Steelin” tästä huolimatta selkeästi puhdasveriseksi vanhan liiton heavy metal -albumiksi.
Kitaristi ja riffikone Anton Kabasen mustekynästä pulpunnut levy on alusta loppuun kursailematonta ja ehtaa tavaraa. Tarttuvat, selkeät ja voimakkaat riffit sekä kitaramelodiat jylläävät läpi koko albumin höystettynä sopivassa määrin syntikoilla. Kaikki musiikilliset elementit ovat kohdallaan lämmittämään vääjäämättä keski-ikäistyvän old school -hevarin sydäntä, saamaan käden puristumaan nyrkkiin ja nousemaan ylös pumppaamaan riffien tahtiin. Sopivan nostalgisessa mielentilassa ei roskan meneminen silmään ole kaukana ”Steeliä” kuunnellessa. Battle Beastin heavy metal -leka mättää turpaan niin, että tuntuu, eikä anna armoa.
Levyn biisimateriaali on monipuolista sisältäen mm. ”Enter The Metal Worldin” ja ”Armageddon Clanin” kaltaista perinteistä heavy metallia, ”Show Me How To Dien” ja ”Justice And Metalin” suoraviivaista revittelyä, ”The Band Of The Hawkin” tunnelmallisuutta ja tietysti myös sen pakollisen balladin ”Savage And Saint”. Taso pysyy tiukkana ja tasaisena läpi koko levyn, eikä fillerifiilistä pääse syntymään yhdenkään biisin kohdalla. Kaikki kappaleet eivät toki ole parhaimpien vetojen tasolla eli vaihtelua on, muttei mitään merkittäviä notkahduksia kuitenkaan ilmene.
Sanoitukset ovat suurelta osin hyvin perinteisiä, jonka voi päätellä jo pelkästään biisien nimistä. Ei heavy metallissa ole aiemmin pyritty kaunokirjallisuuteen, vaan testosteronia uhkuvaan voiman ylistykseen sulan metallin virratessa suonissa. Battle Beast tee tähän minkäänlaista poikkeusta. Ja kun levyn päätösraita ”Victory” lopulta vaikenee, on takki tyhjä. Kaikki veri on vuodatettu heavy metallin pyhälle alttarille.
Asia, mikä ”Steelillä” voi jakaa ja jakaakin mielipiteitä, on laulaja Nitte Valo. Joko hänestä pitää kuin hullu puurosta tai ei lainkaan. Itse lukeudun ehdottomasti ensimmäiseen kategoriaan. Valon ilmaisu on todella miehekästä, jollaista ei juuri naisvokalisteilta kuule. Ensimmäistä kertaa Batlle Beastia kuullessani en edes heti tajunnut, että kyseessä on nainen. Valon ääni on todella voimakas ja siinä on kasseja enemmän kuin monella miesvokalistilla. Valon vokaaleissa on tolkuttomasti särmää ja oktaaveja riittää. Omat fiilikseni Valon laulusuorituksesta ”Steelillä” ovat lähinnä ”Jumalauta, mikä muija!”
Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa Niten erotessa bändistä perhesyistä vuonna 2012. Valo on palasi myöhemmin mikin varteen Burning Point –nimisessä hevipumpussa. Lisäksi kitaristi ja biisinikkari Kabanen erotettiin bändistä kolme vuotta myöhemmin. Kabanen siirtyi eteenpäin oman kokoonpanonsa Beast In Black kanssa ja Battle Beast jatkoi puolestaan edelleen vankkaa menestystä niittänyttä polkuaan.
Battle Beastin ”Steel” on edelleen ehdottomasti suomalaisen heavy metallin raikkaimpia julkaisuja, johon suosittelen tutustumaan, mikäli on yhtään ikävä vanhaa kunnon heviä. Albumi sisältää kaikki ne elementit, jotka tekevät tästä musiikkityylistä meille hevareille rakkaan elämäntavan ja ovat osa mustaa teräsniiteillä koristeltua nahkaista sielua.
9+10
Tomi Väänänen
1.Enter The Metal World
2.Armageddon Clan
3.The Band Of The Hawk
4.Justice And Metal
5.Steel
6.Die-Hard Warrior
7.Cyberspace
8.Show Me How To Die
9.Savage And Saint
10.Iron Hand
11.Victory
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}