Oulussa järjestettiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Rokki Raikaa -nimellä kulkeva metalliin ja rokkiin keskittyvä rockfestivaali. Tapahtuma oli herättänyt huomiota jo etukäteen varsin edullisilla lipuillaan, mutta toisaalta kohtuullisen tasokkaalla artistikattauksellaan. Kahden päivän aikana Ouluhallin parkkipaikalla järjestetyssä tapahtumassa esiintyi varsin tasokas kattaus kotimaisia artisteja Marko Hietalasta, Mike Monroesta ja Stratovariuksesta Sonata Arcticaan ja Mokomaan. Kotimaista kattausta väritti kaksi ulkomaanvierasta, eli rakkaan länsinaapurimme Hardcore Superstar ja Mustasch. Molemmat bändit ovat toki varsin säännöllisiä vieraita maassamme, mutta toisaalta molemmilla on vankkumattomat faninsa, joten tätä buukkausta voi ehdottomasti pitää järkevänä.
PERJANTAI
Missasin festarin korkanneen Marko Hietalan siviilitöiden takia, mutta toisena esiintyvän, Suomen AOR-ylpeyden Brother Firetriben keikalle ehdin juuri ja juuri. Ensimmäinen havaintoni oli se, että jo tässä vaiheessa — vesisateesta huolimatta ja kellon ollessa 14.30 — paikalle oli ilmaantunut hämmentävän paljon ihmisiä. Väkeä oli paikalla silmämääräisesti arvioiden reilusti nelinumeroinen luku. Triben positiivinen AOR-ilosanoma upposikin yleisöön upeasti, vaikka sitä I Am Rockia jäi kanssani ehkä muutama muukin kaipaamaan.
Seuraavana lavalle astui rockin SM-voittaja vuodelta 1984, eli legendaarinen, alun perin Kouvolasta ponnistanut Peer Günt. Bändin nykyinen kokoonpano täyttää ensi vuonna jo 20 vuotta, joten tällä kokemuksella uskalsi odottaa vakuuttavaa rokkausta – ja sitä todellakin saatiin. Toki ne kaikki klassikot, kuten I Don’t Wanna Be a Rock & Roll Star, Backseat ja Bad Boys Are Here, upposivat yleisöön parhaiten, mutta koko keikka oli yksinkertaisesti rokkenrollin riemujuhlaa.
Illan neljäntenä esiintyjänä lavan valtasi Michael Monroe, joka rysäytti illan käyntiin komeasti Dead, Jail & Rock ’n’ Rollilla. Monroen setistä löytyi useampi Hanoi Rocks -klassikko, kuten Motorvatin’, Malibu Beach Nightmare, Don’t You Ever Leave Me ja CCR-laina Up Around the Bend, joka tosin loppui puoleenväliin yleisössä tapahtuneen sairaustapauksen takia. Monroen keikka oli mielestäni vallan mainio, ja kun ilmakin alkoi selkenemään, ilta tuntui vain paranevan.
Perjantai jatkui melkoisessa hilipatihippaa-meiningissä, kun lavan valtasi seuraavaksi folkmetallin ja hyvän mielen lähettiläs Korpiklaani. Bändin keikka sai yleisössä aikaan parhaimmat tanssiliikkeet ja samoin myös suurimmat hymyt.
Seuraavana kuultava Lost Society luotti tiukkaan soittoon, nuoruuden intoon ja rokkistara-meininkiin. Bändin fanit pitivät varmasti kuulemastaan, ja eipä tuo myöskään orkesterin materiaalia varsin huonosti tuntevallekaan ollenkaan hassummalta kuulostanut.
Omalta osaltani ilta päättyi Hardcore Superstariin, jonka jyräävä katurock saikin lavan eteen melkoisesti kuulijoita. Kansa piti – samoin tämä toimittaja.
Perjantai-illan päätti Turmion Kätilöt, joka kuitenkin jäi minulta väliin, sillä työpäivä ja lauantaiaamulle kertyneet pakolliset menoni sekä aikainen herätys verottivat miestä sen verran, että tässä vaiheessa päätin suunnata kotiin nukkumaan.
LAUANTAI
Edellä mainittujen menojen vuoksi missasin lauantain kaksi ensimmäistä esiintyjää, eli Kilven ja Timo Rautiaisen Niskalaukauksineen. Saavuin paikalle kolmen jälkeen, juuri ennen lavan valtaavaa The 69 Eyesiä.
Bändin esiintymisslotti oli ollut ns. yllätysesiintyjän pesti, joka julkaistiin vasta juontaja Jone Nikulan toimesta ennen keikkaa. Toki jo perjantaina myynnissä olleet orkesterin paidat olivat melko varma merkki siitä, kuka yllätysesiintyjä on, mutta siitä huolimatta ympärillä näkyi ihmisiä, jotka olivat aidosti yllättyneitä bändin paikallaolosta.
Goottimusan lähettiläät soittivat erittäin hyvän ja pirteän keikan, josta löytyi iso nippu tuttuja radiohittejä. Bonuksena pitää mainita, että keikan jälkeen arvottiin oikein Facebookissa yllätysbändiä veikanneiden kesken tuubi Tummelia. Tämä upea palkinto sattui osumaan Metalliluolan toimittajalle ja tuubi löysi tiensä kunniapaikalle kirjahyllyyn. Torille!
Seuraavana lavan vallannut Kotiteollisuus tarjoili kuulijoille hieman erilaista meininkiä. Siinä missä The 69 Eyes flirttaili, luotti Kotiteollisuus jyräykseen ja hurttiin huumoriin, josta osansa sai erityisesti basisti Hongisto. Auringon paistaessa tunteroinen Kotiteollisuuden parissa kului kuitenkin varsin mukavasti, vaikka suuri osa orkesterin setistä olikin minulle melkoisen outoa kamaa.
Seuraavana lavan valtasi power metal -kaksikko Sonata Arctica ja Stratovarius, jotka ainakin yleisömäärästä päätellen taisivat kerätä eniten kuulijoita koko viikonlopun aikana. Molemmat orkesterit olivat vallan mainiossa iskussa ja saivat aikaan melkoista yhteislaulua.
Omalta osaltani festareiden viimeinen orkesteri oli länsinaapurin Mustasch, joka soittikin vallan mainion keikan. Nokkamies Ralf Gyllenhammer kiroili lavalla todennäköisesti enemmän kuin koko muu festarikattaus yhteensä. Toki noituminen tapahtui suomeksi, ja perkkele ja sattana kuultiin useammin kuin kukaan uskalsi odottaa. Setissä oli ne kaikki keskeiset Mustasch-hitit, ja yleisö vaikutti varsin tyytyväiseltä kuulemaansa.
Lauantai-illan päätti Mokoma, joka jäi minulta väliin. Yksinkertaisesti viikonlopun kiireinen aikataulu verotti tätä toimittajaa sen verran, että silmät eivät enää pysyneet auki. Pakko tähän loppuun vielä tunnustaa, että Mokoma, samoin kuin perjantain viimeinen esiintyjä Turmion Kätilöt, eivät kumpikaan kuulu omiin suosikkibändeihini – orkestereiden tasokkuudesta huolimatta päätös lähteä nukkumaan oli varsin helppo tehdä.
SUMMA SUMMARUM
Ensimmäistä kertaa järjestetty Rokki Raikaa -festari oli menestys. Yleisöä kertyi paikalle kahden päivän aikana yli 15 000, mikä on ensimmäistä kertaa järjestetylle festarille todella upea suoritus.
Paikan päällä ruokatarjonta oli yllättävän tasokasta, baaritiskeille näytti olevan jonot vähintään kohtuulliset, ja se monen kotimaisen festarin Akilleen kantapää – eli vessajärjestelyt – toimi erinomaisesti. Vessoja oli tarpeeksi, eikä mitään pitkiä jonoja ainakaan minun silmääni osunut.
Ouluhallin piha-alue on asfaltilla päällystetty, joten festarikansa ei joutunut talsimaan mudassa perjantaina, vaikka vettä satoikin välillä melkoisesti.
Festareiden jälkeen tulikin ilmoille odotettu tieto: tapahtuma järjestetään ensi kesänä uudelleen. Sapluuna on sama, eli yksi lava, 16 artistia, joista yksi on ns. yllätysesiintyjä. Lipunhinnat olivat myös yhä edulliset, ja festari laajenee ensi kesänä myös Tampereen suuntaan, jossa rokataan pari viikkoa Oulun jälkeen.
KUVAT:
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
