Jäähyväiskiertueensa vuonna 2010 ”Sting In The Tail” -levyn jälkeen käynnistänyt Scorpions ei kauan malttanut pysyä laakereillaan ja muutaman yksittäisen esiintymisen sekä ”MTV Unplugged”-konserttien jälkeen bändi oli alle vuoden sisällä taas tien päällä. Aluksi tämä nähtiin farewell-rundin jatkona, mutta käytännössä tämän jälkeen eläköitymisestä ei ole edes puhuttu. Vuonna 2015 ohjelmassa oli 50-vuotisjuhla, sillä kitaristi Rudolf Schenker oli perustanut ensimmäisen version Scorpionsista jo 1960-luvun puolivälissä.
Helmikuussa 2015 ilmestynyt ”Return To Forever” -albumi ei sanan varsinaisessa merkityksessä ollut uusi studioteos, sillä yhtyeen mukaan materiaali koostui valmiista ja keskeneräisistä kappaleista sekä ideoista 1970-luvulta lähtien. Biisejä oli työstetty vuodesta 2011 alkaen tarkoituksena julkaista viimeisen kiertueen päätyttyä paketti aiemmin julkaisematonta musiikkia lahjaksi faneille.
Live-esiintymisten aiheuttamat kiireet sekä ”MTV Unplugged” lykkäsivät tätä projektia eteenpäin ja kun ajatus 50-vuotiskiertueesta syntyi, retrospektiivinen julkaisu muuttui kokonaan uudeksi studioalbumiksi, jolle kirjoitettiin myös uutta materiaalia. Kaiken kaikkiaan tarjolla oli 30 biisiä, joista 12 pääsi varsinaiselle levylle. Bonuskappaleita on tullut ulos eri yhteyksissä, jo heti alkuun ”Return To Foreverin” rajoitetulla versiolla.
Jo ”Unbreakable” (2004) -pitkäsoitolta sekä ”Sting In The Taililta” käynnistynyt paluu vanhaan tuttuun hard rock -soundiin epäonnistuneiden 1990-luvun lopun kokeiluiden jälkeen jatkui ”Return To Foreverilla” edelleen. Yleisilme on raskaampi kuten näillä edeltäjillä. Klaus Meine laulaa levyllä yllättävän monessa kohtaa omasta yhtyeestään. Scorpions on toki tätä harrastanut jo 45 vuoden ajan, mutta sanoma kappaleissa kuten ”Coming Home” tai ”We Let It Rock, You Let It Roll” on jollain tapaa aidompi kuin ”We Built This Housen” ja ”Rollin’ Homen” tarinat. Ei yllättäen sanoitukset ovat useissa kohtaa ruotsalaisten tuottajien Mikael Nord Anderssonin sekä Martin Hansenin käsialaa.
Valitettavasti albumi kuulostaa paljolti juuri siltä kuin alkuperäisellä idealla oli odotettavissa. On kritisoitava uusien kappaleiden sotkemista tähän konseptiin. Olisi ollut järkevämpää aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä tai sitten julkaista vanhat demot mahdollisimman lähellä syntymäasuaan. Tuloksena ei välttämättä olisi ollut timantti, mutta silti yhtenäisemmältä kuulostanut kokonaisuus.
CD:n avaavat uudet biisit ”Going Out With A Bang” sekä “We Built This House” julkaistiin molemmat singleinä ja konkretisoivat suunnan mihin bändi on uudella materiaalillaan liikkunut. Biiseissä kuuluu selvästi niiden sävellykseen osallistuneiden ruotsalaisten herrojen kosketus, hyvässä ja pahassa. Melodiat ovat tarttuvia ja ansaitusti näille kohtalaista listamenestystä saatiin haltuun. Scorpionsin juurisoundiin niillä ei ole kovin paljon yhteyttä hard rock -tyylistä huolimatta. Kuoroja myöten tarkasti laskelmoitua taidetta.
Dieter Dierks harjoitti saksalaisten kanssa jo ”Blackoutin” ja ”Love At First Stingin” aikoihin tätä samaa metodia, mutta huomattavasti istuvammilla työkaluilla hyödyntäen Meinen, Schenkerin sekä Herman Rarebellin erinomaisia sävellyksiä usein hiomalla näistä sen viimeisen kirkkauden esiin. Vuonna 2015 Hansen ja Andersson ovat sotkeentuneet luovaan prosessiin vähemmän onnistuneesti ja demojen kanssa on siirrytty suoraan askarteluleikkeihin.
Puristille tämä on pääongelma ja suurimmassa osassa ”Return To Foreveria” tämä kahtiajako on tuskallisen selvästi esillä. Vanhat demot kuuluvat sovituksista, ja niiden päälle on liimattu 2000-luvun Scorpions-tyyliä. Uuden ja vanhemman musiikin erot ovat havaittavissa jopa yksittäisten kappaleiden sisällä. Yhtye tuottajineen on myöhemmin taustoittanut luovaa prosessia laajasti ja kertoi kirjoittaneensa 2010-luvun alussa osaan 1980-luvun materiaalista tarttuvammat kertosäkeet. Jos tämä on käsitys tarttuvasta, sävellyskynää olisi kannattanut teroittaa enemmän.
Avauskaksikon jälkeen uudet sävellykset eivät säväytä ja vanhat tekeleet on kieltämättä aikanaan jätetty syystä hyllylle. Korjaukset eivät paranna kappaleita vaan häiritsevät kuuntelukokemusta. Ainoastaan ”MTV Unpluggedissa” ensiesityksen saanut ”Rock’n’Roll Band” kantaa onnistuneesti kokonaisena maaliin. Myös toinen akustisena versiona Ateenan konserteissa ensimmäistä kertaa kuultu ”Dancing With The Moonlight” on hieno veto, ja tässä uudelleen sovitus sekä sanoitus vuoden 1988 ”Savage Amusementille” taltioidusta raidasta toimii. Jostain syystä tämä biisi sysättiin bonukseksi.
”Return To Forever” ei ole varsinaisesti huono albumi, mutta kovin linjaton ja sekava kokonaisuus, jota myytiin harhaanjohtavasti uutena tuotteena. Vanhat demot olisi kannattanut ojentaa suoraan niiden kanssa alun perin puuhanneelle Dierksille viimeistelyyn. Levy ei lopulta ollut se Scorpionsin viimeinen, mutta jäi silti rumpali James Kottakin viimeiseksi bändissä. Pitkään päihdeongelmista kärsinyt Kottak sai lopulta lähtöpassit syksyllä 2016 ja kuoli reilu vuosi sitten.
Tämä 10-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä albumi ei ole jäänyt elämään erityisen vahvana muistona. Scorpions palasi voittokantaan pari vuotta sitten ilmestyneellä ”Rock Believer” -levyllä, joka onneksi palautti ensimmäistä kertaa ”Unbreakablen” jälkeen kunnolla uskon veteraanien tekemiseen.
7/10
Ville Krannila
1.Going Out With A Bang
2.We Built This House
3.Rock My Car
4.House Of Cards
5.All For One
6.Rock’n’Roll Band
7.Catch Your Luck And Play
8.Rollin’ Home
9.Hard Rockin’ The Place
10.Eye Of The Storm
11.The Scratch
12.Gypsy Life
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}