Vuoden 2024 perinteinen Tuska Festival juhlittiin jälleen kesäkuun lopulla.
Festari avattiin kuuman helteisessä säässä ja porteilla oli reilusti jonoa jo ennen alueen avautumista kello 14. Avauspäivän ohjelmassa oli huimat 21 bändiä neljällä lavalla, joilla musiikki soi tauotta iltamyöhään asti. Toimituksemme valitsi katseluun yhdeksän esitystä ja alla tunnelmat niistä.
Lord Of The Lost
Päivän ensimmäistä esiintyjää ei tarvinnut kauaa odotella, sillä Lord Of The Lost avasi päälavan saksalaisella täsmällisyydellä aikataulun mukaan kello 14.30. Pitkän intron saattelemana odotus tuli päätökseen, kun Suomessa kymmeniä kertoja esiintynyt useita eri rock- ja metallimusiikin genrejä yhdistelevä kokoonpano saapui maahamme toistaiseksi suurimmalle keikalleen.
Aiemmin esimerkiksi Tampereen Nokia Arenalla Iron Maidenin lämppärinä nähty yhtye tarjoili mukavan goottihenkistä rockia ja kuulosti livenä paremmalta kuin aiemmin. Euroviisuareenalta suomalaisten tietoisuuteen lopullisesti pongahtanut yhtye on aina tervetullut vieras ja nyt värikkäästä esiintymisestä saatiin nauttia myös Tuskassa. Yleisöä oli paikalla jo mukavasti ja tunnelma alkoi nousta ilman lämpötilan kanssa käsi kädessä.
Settiin kuului olennaisena osana pari eri euroviisubiisiä, eli oman tuotannon “Blood & Glitter” sekä samojen viisujen peruja oleva Käärijä-cover “Cha Cha Cha”. Tämä kaksikko sai odotetusti eniten liikettä juhlakansaan.
Vokalisti Chris Harms lauloi hämmästyttävän hyvän kuuloisella suomen kielellä jälkimmäisen alkuperäisversiota mukaillen ja Harmsin sanojen mukaan jokainen Suomen konsertti päätetään tähän coveriin jatkossa. Lord Of The Lost lupasi tulevansa taas ensi vuonna uudestaan Suomeen keikoille, eli niitä odotellessa!
I Am The Night
Heti perään telttalavalla siirryttiin tyystin toisenlaisiin tunnelmiin ja bläkkiksen ystävät saivat ilon aihetta iltapäivään. Vaikka esimerkiksi Hyvinkään Steelfest on erikoistunut enemmän black metallille, niin genren edustusta mahtuu toki aina mukaan myös Tuskaan.
Kotimainen suhteellisen helposti lähestyttävä black metal -yhtye I Am The Night sai kunnian toimia telttalavan avausbändinä. Suurelle yleisölle kokoonpanon tunnetuin nimi on kitaristi Markus Vanhala, joka vaikuttaa tätä nykyä ainakin neljässä aktiivisessa yhtyeessä samanaikaisesti, kolmen muun ollessa Insomnium, Omnium Gatherum sekä Cemetery Skyline.
Verellä roiskitut kasvot olivat näyttävät ja keikka tarjosi pahuutta, pimeyttä ja kurjuutta. Mainion kokonaan soitetun “While The Gods Are Sleeping” -debyytin (2022) lisäksi settiin mahtui pari lainabiisiä, joista keikan suurimmat suosionosoitukset saivat Dissectionin “Night’s Blood” sekä I Am The Nightin “Hear Me O’ Unmaker” -vinyylisinkulta löytyvä Emperorin “The Acclamation Of Bonds”. I Am The Night toimi lajissaan mainiosti.
Alestorm
Ahoy! Päälavalla hypättiin piraattimetallin merirosvotunnelmiin iloisimmillaan, kun jo parikymmentä vuotta maailman meriä seilannut skotlantilainen Alestorm valtasi lavan omalla tunnin setillään. Alestormin olutmyrsky on aina viihdyttävää ja hymyn huulille saavaa seurattavaa. Bändin tavaramerkiksi muodostuneet massiivisen kokoiset kumiankat olivat jälleen hauskana lavarekvisiittana mukana. Meininki oli loistava heti ensitahdeista lähtien. Mukaansatempaavaa esiintymistä oli ilo seurata ja tarttuvat melodiat saivat aikaan hyväksyvää liikehdintää myös yleisön puolella.
Hurdy-gurdyn (kampiliira) soittaja Patty Gurdy (Patricia Büchler) saatiin lavalle jo keikan alkupuoliskolla. Lahjakas muusikko on myös taitava laulaja ja hänen taidoistaan päästiin nauttimaan erityisesti “Voyage Of The Dead Marauderin” aikana.
Settilista oli kunnon hittikimara ja esityksensä saivat myös hauskat “maabiisit”, “Uzbekistan” sekä “Mexico”. Lukuisat kitarasoolot villitsivät festarikansaa ja juhlat olivat kenties koreimmillaan “P.A.R.T.Y.:n” aikana. Loppua kohden keytar-vokalisti Christopher Bowes esitteli bändin.
Infected Rain
Moldovalainen Infected Rain on tuttu vierailija Suomessa. Yhtye on onnistunut luomaan aktiivisella keikkailullaan vahvan jalansijan Euroopan metallikartalle. Valovoimaisen Lena Scissorhandsin johtaman ryhmän konserteista ei näyttävyyttä puutu ja runsaslukuisella valokuvaajien joukolla piti kiirettä vauhdikkaan esityksen taltioimisessa.
Viime hetken soundcheck ennen intron alkua sai kysymysmerkit ilmaan ja tällaisissa tilanteissa aina jännittää se, onnistuuko keikka odotetulla tavalla. Show pääsi kuin pääsi alkamaan ajallaan, eikä teknisistä ongelmista ollut tietoakaan.
Infected Rain on löytänyt tiensä yhä useampien metallidiggarien sydämiin. Live-esitys on aina voimakkaan tunteikas ja yhtye oli todella otettu kunniasta esiintyä jälleen kerran suurelle yleisömäärälle. Infected Rain muistuttaa esimerkiksi ukrainalaista Jinjeriä ja moldovalaisille on helppo povata valoisaa tulevaisuutta.
Kerry King
Päälavalla vuorossa oli monille illan odotetuin ulkomaanvieras. Slayer-legenda Kerry King julkaisi alkuvuodesta 2024 ensimmäisen sooloalbuminsa “From Hell I Rise” ja saapui nyt ilahduttavasti myös Tuskaan. Slayerin perustajajäsenenä tunnettu kaljupää saatiin nyt Suomeen peräti kahdelle festarikeikalle. Viikkoa aiemmin King yhtyeineen oli nähty jo Kauhajoen Nummirockin yöttömässä yössä ja sieltä tihkuneet tunnelmat lupailivat hyvää.
Mainio keikka tästä saatiin ja soolomateriaali toimi hienosti yhdessä muutaman settiin valikoidun Slayer-klassikon kanssa. Mikrofonin takana nähty Death Angelista tuttu Mark Osegueda takasi vahvan laulusuorituksen.
Lavan taustana luotettiin suuriin screeneihin logojen ja vaihtuneiden taustakuvitusten kera. Pyrot tehostivat perinteisen thrash metallin sanomaa. Rehellisesti sanottuna musiikillista antia oli hyvin hankalaa erottaa oikeasta Slayerista. Onko se hyvä asia vai ei, riippuu kuulijasta.
Luonnollisesti Kingin tulitukseen kuului olennaisena osana moshpit, eikä mikä tahansa sellainen, vaan helvetin iso moshpit. Sooloja kuultiin yksi toisensa perään. Pääosassa oli tuore sooloalbumi, mutta eniten porukka tälle show’lle syttyi juuri Slayerin kuolemattomien klassikoiden parissa. “Raining Bloodin” aluksi nähtiin myös wall of death.
Aikainen esiintymisaika kirkkaassa auringonpaisteessa verotti show’n vaikuttavuutta ja potentiaalia on varmasti vielä paljon parempaan suoritukseen. Oma keikka olisi hieno kokea.
Elvenking
Seuraavana oli valinnan paikka, kun paluun tehnyt Suburban Tribe ja italialainen Elvenking esiintyivät yhtä aikaa. Italialaisten melodinen power metal vei nyt voiton ja tuntui paremmin sopivalle aurinkoiseen kesäpäivään.
Infected Rainin tavoin keikan alkamisen käsillä oli jälleen viime hetken soundcheck. Tällä kertaa valitettavia teknisiä ongelmia oli reilusti ja esiintyminen pääsi alkuun noin kymmenen minuuttia myöhässä. Soundi oli epätasapainoinen ja ajoittain pätkivä, basson jyrätessä pitkään kaiken alleen.
Elvenking yritti ongelmista huolimatta parhaansa ja interaktio yleisön kanssa oli erittäin hyvä. Ongelmista huolimatta viihdyttävä tunti ja mainio osoitus siitä, että kyllä Etelä-Euroopassa osataan nämä melodisen metallin salat. Sähköviulua harvemmin keikoilla kuulee ja soitin oli mainio lisä tähän hyväntuuliseen musiikkiin.
Dimmu Borgir
Yksi päivän parhaista ja samalla varmasti koko festarin odotetuimpia esiintymisiä oli Norjan sinfonisen black metallin lahja maailmalle, Dimmu Borgir. Kokoonpano keikkailee nykyään vain harvakseltaan eikä selkeää päämäärää tunnu enää olevan, edellisen albumin ollessa vuodelta 2018.
Dimmu Borgir esitti tuotantoaan jokaiselta studioalbumiltaan vähintään yhden raidan verran ja tästä moni muu yhtye saisi ottaa mallia. “Enthrone Darkness Triumphantilta” (1997) settiin mahtui pari palaa “Spellbound (By The Devil)” ja “Mourning Palacen” muodossa.
Tuoreinta “Eoniania” (2018) kunniakkaasti edustanut “Council Of Wolves And Snakesin” pitkä rumpuintro erottui hienosti edukseen. “Blessings Upon The Throne Of Tyrannyn” tuplabasarijyräys oli nannaa kaikille aisteille ja erityisesti “Death Cult Armageddon” -helmi “Progenies Of The Great Apocalypse” oli monien mieleen, nousten kaikessa eeppisyydessään shown kohokohtiin.
Dimmu Borgir vuosimallia 2024 on voimissaan, ja keikkaa voi muistella hyvillä mielin. Jää nähtäväksi, aikooko yhtye aktivoitua vielä levytysrintamalla.
Zeal & Ardor
Teltassa vastassa oli Manuel Gagneux’in johtama Zeal & Ardor. Musiikki on erikoista ja moninaista, Zeal & Ardorin yhdistellessä vaikutteita esimerkiksi black metallista, negrospirituaaleista, bluesista ja jopa gospelista. Tästä kaikesta syntyi kiehtova ja kuulijan vangitseva kokemus. Lavalta kantautunut vahva tunnelataus välittyi varmasti teltan perälle asti. On hienoa, että tämän kaltaisia esiintyjiä saadaan Tuskan lauteille.
Pendulum
Pendulum Tuskan pääesiintyjänä herätti paljon tunteita ja päätöksestä voi ja pitää olla montaa mieltä. Perjantain päättänyt kokoonpano oli varmasti tämän vuoden Tuskan rajuimmin mielipiteitä jakanut esiintyjä. Yhtenä elektronisen musiikin isoimmista nimistä tunnettu yhtye oli kieltämättä rohkea valinta perjantain pääesiintyjäksi, mutta jos rajoja halutaan rikkoa, niin tässä oli nyt se paikka. Pendulumin musiikista löytyy toki metallinen ote, mutta vastapainona luisutaan liikaa jopa Coldplay-tyylisen pop rockin suuntaan.
Paljon EDM-genreä musiikkiinsa sekoittava yhtye oli toimituksellemme uusi tuttavuus, emmekä valitettavasti tälle lämmenneet. Kesken keikan pois alueelta suuntautuneen yleisömassan määrä oli surullista seurattavaa, mutta toisaalta osa piti kunnolla hauskaa ja yleisössä lavan lähettyvillä moni sai varmasti elämänsä parhaimmat reivit.
Osa Pendulumin tuotannosta sopii kyllä metallifestareille ja yhtye intoutui muistamaan menehtynyttä Alexi Laihoa. Alimpien bassotaajuuksien määrä oli vaikuttava, eikä ihan heti tule mieleen mitään vastaavaa kokemusta. Monipuolinen show saatiin päätökseen makean “The Tempestin” myötä.
Aurinko helli vuoden 2024 Tuskan perjantaissa 20 000 hengen yleisöä. Perjantai oli paketissa ja seuraavassa osassa pureudutaan Tuska-lauantain tarjontaan.
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ja Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
