Yksi festarikesän ikonisimmasta tapahtumista, Joensuun Ilosaarirock, järjestettiin jälleen heinäkuun helteissä. Festivaali on pyörinyt jo yli viisikymmentä vuotta, eikä tuottanut pettymyksiä tälläkään kertaa: Ohjelma oli ilahduttavan monipuolinen ja Metalliluola oli mukana juhlatunnelmissa.
Viikonlopun raskaampaa tarjontaa käynnisteli laulu- ja soitinyhtye Huora. Aaamupäivän mittaan pyörineet sateet väistyivät kuin taikaiskusta, ja festarikansa pääsi nauttimaan musiikista täysin rinnoin. Kovana livebändinä tunnettu Huora antoi hyvän lähtölaukauksen festivaalille. Laulaja ja keulahahmo Anni osaa ottaa yleisönsä, ja yhtye antoi sen mitä runsaslukuinen juhlaväki oli tullut hakemaan: rautaisen annoksen menevää ja kantaaottavaa punkrockia.
Rentolavan viikonloppua käynnisteli nimimiehistä koostuva Moon Shot, jonka energinen show ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Laulaja Ville Malja pyöri ympäri lavaa kuin riivattu, ja yhtyeen tarttuvat kappaleet tanssittivat kuulijoita hurmoksen partaalle. Moon Shot tarjoili energistä hyvänmielen musiikkia ja voimaannuttavia kappaleita timanttisella ammattitaidolla. Tämän joukkion tekemistä oli ilo seurata.
Ilosaarirock on tunnettu rohkeista ja laajasti eri musiikin tyylilajeja edustavista artistikiinnityksistä. Tämän oli myös huomannut Mokoman solisti Marko Annala, joka heitti osuvan välikommentin, että on varsin mielenkiintoista soittaa päälavalla hyvin erilaista musiikkia esittävän Pehmoainon ja Kuumaa-yhtyeen välissä. Tämä monipuolisuus on ehdottomasti Ilosaarirockin kovin valtti.
Ilosaaren vakiokävijöihin lukeutuva Stam1na esitteli mahtipontisempaa puoltaan perjantain pimenevässä illassa ottamalla mukaansa Joensuun Kaupunginorkesterin. Klassisilla elementeillä vahvistettu vauhdikas hittikimara oli varsin piristävä kokemus, eikä yleisö hyljeksinyt tätäkään konseptia: Ylex-lavan edusta oli täynnä yhtyeen nimeä kantavia paitoja ja kylttejä. Stam1na hurmasi monilukuisen kuulijajoukon ja onnistui tuomaan uutta kulmaa jo ennestään perusvarmoihin esityksiinsä.
Perjantain lopetti läpileikkaus elektroniseen tanssimusiikkiin. Tästä vastasi kirjava kombo Aavikko – Chase & Status – Windows95man. Jalalla pistettiin koreasti yön pikkutunneille, jonka jälkeen oli hyvä painella unille sekä latautumaan seuraavaan päivään.
Lauantain helteisen iltapäivän käynnistelivät legendaarinen Don Huonot, sekä tuoreempaa kaartia edustava Blind Channel, joista jälkimmäinen keräsi sankoin joukoin nuorempaa yleisöä. Eturivi täyttyi jo hyvissä ajoin suosikkiaan kuumeisesti odottavista faneista, eikä hysterian olomuoto ole muuttunut Dingon kulta-ajoista juuri miksikään: Aamupäivällä tarkoin laitetut silmämeikit olivat poskilla jo ennen kuin solisti Joel Hokka ehti edes avata mikrofoniaan.
Päivän letkeimmistä rytmeistä vastasi Asa, joka otti rentolavan haltuun ammattimiehen ottein. Asa tarjoili hieman harvinaisempaa materiaalia ja tämä otettiin ilolla vastaan. Keski-ikäistyvässä yleisössä koettiin kollektiivinen nostalgiahetki laulamalla alas kapitalismia – maksettuaan ensin 300e lipuista ja 13e drinkeistä. Mutta tämä sikseen. Unelmat ovat unelmia.
Soundilavan iltapäivään kuulutettiin ”vaihtoehtoa (päälavalla samaan aikaan soittavan) Tom Odellin musiikille. Estradille asteli legendaarinen Terveet Kädet, joka tuli toimittamaan sanojensa mukaan ”tuutin täydeltä paskaa”. Tätä myös saatiin, eikä yhtyeen puoliminuuttiset punkräimeet jättäneet mitään arvailujen varaan.
Kovassa nousukiidossa oleva violincore-yhtye Imminence viihdytti hieman harvalukuisempaa yleisöä, sillä tämän hetken kuumimpiin kotimaisiin lukeutuva Sexmane oli kerännyt valtavan yleisöjoukon todistamaan livekuntoaan. Imminencen sinfonisempi materiaali viihdytti, mutta muutoin esitys jätti hieman kaksijakoiset tunnelmat, etenkin naapurissa paidattomana riehuvan Sexmanen rinnalla.
Haloo Helsinki on kuin varkain noussut yhdeksi suomirockin jättiläiseksi. Yhtye soittaa toinen toistaan suurempia keikkoja, ja nyt Laulurinteellä nähty show oli vertaansa vailla. Haloo Helsinki vyörytti puolitoistatuntisen hittikimaran, jolle ei kuluneena viikonloppuna löytynyt vertaista. Haloo Helsinki tuli täyttämään PMMP:n suomalaiseen poprockiin kymmenisen vuotta sitten jättämää aukkoa, ja vahvisti esityksellään olevansa vähintään vertauskuvansa veroinen. Haloo Helsinki todisti myös vääräksi kappaleensa sanoman ei suomalaiset tanssi. Kyllä muuten tanssii – ainakin kun on musiikit kohdillaan.
Sunnuntain alkutahdit antoi Kingston Wallin (Kingston Wall by J.Jylli & Kuoppis) psykedeelinen musiikki sekä paikallinen Decrowned, jotka otettiin molemmat vastaan positiivisin suosionosoituksin. Viikonlopun kenties koväänisimmästä keikasta vastasi (ei kovinkaan yllättäen) Kaija Koo, jonka lavakarismaa ei voi kuin ihailla. Korkkareita iskettiin kattoon yleisön laulaessa kappaleet sanasta sanaan käytännössä koko esityksen alusta loppuun.
Rentolavalla Steve’n’Seagulls otti yleisönsä lämpimässä auringonlaskussa, ja mikä olisikaan parempi ympäristö heidän musiikilleen kuin valoisa kesäilta ja hiekkaranta kylmine juomineen.
Tästä voimaantuneena oli hyvä jatkaa omalta kohdaltani festareiden odotetuimman artistin esitykseen. Electric Callboy oli sijoitettu edellisvuoden Tuskassa täysin väärälle lavalle, jonne ei mahtunut kuin osa valtavasta katsojajoukosta. Nyt virhe oli korjattu kiinnittämällä yhtye pääesiintyjien joukkoon päälavalle, johon jokainen paikallaolija taatusti mahtuu mukaan. Korona-aikaan tiuhaan tahtiin musiikkivideoita tehtaillut ja valtavia katsojamääriä kerännyt saksalaisyhtye on ollut odotettu vieras missä tahansa festivaaleilla. Voitaneen puhua jonkinlaisesta meemibändistä, sillä kieli poskessa tehdyt kappaleet ja musiikkivideot ovat ilahduttaneet fanikuntaa genrerajoista riippumatta. Pelkällä huumorilla ei kuitenkaan päälavoja valloiteta, ja yhtye onkin onnistunut pistämään kokoon erittäin vauhdikkaan ja visuaalisesti näyttävän esityksen. Vielä kun kappalemateriaali on vähintään yhtä herkullista kuin muusikoiden soitto- ja laulutaidot niin eipä tällä yhdistelmällä hirveän pieleen voi mennä. Electrin Callboy pisti pystyyn kiihkeän, reilun tunnin mittaisen metallidiscon, ja osoitti ehdottomasti olevansa headliner-luokan kokoonpano.
Viikonlopun päätti PMMP:n paluukonsertti, joka oli yhtyettä vuosituhannen alkupuolella seuranneille varmasti hieno kokemus. Bändi oli erinomaisessa vedossa, ja Laulurinteellä kuultiin laaja kirjo hittejä yhtyeen uran varrelta. Konsertti oli hieno nostalgiatrippi, mutta onneksi kotimaisen poprockin puolella riittää vielä tuorettakin verta, tästä piti huolen edeltävän päivän pääesiintyjä Haloo Helsinki.
Ilosaarirock 2024 oli jälleen onnistunut tapahtuma järjestelyiden, tarjoiluiden ja mielenkiintoisten artistikiinnitysten osalta. Festivaaleilla vallitsee vuodesta toiseen mukavan lämmin tunnelma, joka saa palaamaan aina kerta toisensa jälkeen. Tapahtuma keräsi kaikkiaan 70500 juhlijaa.
Kuvat ja teksti: Markus Salmela
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
