Terveisiä pohjoisesta Espanjasta Bilbaosta!
Yksi osa Metalliluolan toimistosta eli allekirjoittanut on rantautunut täksi kevääksi Bilbaoon. Työharjoittelun lisäksi tarkoituksena on tutustua espanjalaiseen rock- ja metallimusiikkin sekä soluttautua paikallisten raskaan musiikin ystävien joukkoon.
Alku Bilbaossa on lähtenyt rosi hyvin käyntiin. Tulin tänne helmikuun 25. päivä ja heti ensimmäisellä viikolla oli menoa luvassa. Kävi hauska sattuma asunnon sijainnin kanssa, sillä naapuristani löytyy kaksi rock- ja metallibaaria. Bongasin näiden seinältä Casus Bellin ja Valkyrian keikkajulisteen. Eihän siinä muuta voinut kuin laittaa parit biisit soimaan YouTubesta. Tykkäsin sen verran paljon, että päätin lähteä katsomaan keikkaa. Ilta melodisen metallin parissa vaikutti todella hyvältä!
Kyseessä oli Valkyrian Indómito-levyn julkaisukeikka. Levy julkaistiin 23.2.2024 ja lauantaina 2.3. oli aika juhlistaa julkaisua Bilborock-nimisessä keikkapaikassa.
Bilborock on puitteiltaan oikein tyylikäs ja muistuttaa tietyllä tavalla Helsingin edesmennyttä Nosturia, sillä rakennuksessa on myös bändien treenitiloja. Eksyin aluksi sinne, koska en tiennyt, missä keikkasali on. Kiipesin portaat ylös ja ihmettelin, että onpa pienen näköinen paikka. Sitten hoksasin olevani keskellä treenitiloja ja kipitin nopeasti portaat takaisin alas.
Kysyin kömpelöllä espanjan kielen taidollani henkilökunnalta, että missä keikka on. Asia onneksi selvisi helposti. Olin sen verran etuajassa, että menin rakennuksen ulkopuolelle odottamaan. Olo oli varsin kotoista, kun huomasin muun metallihenkisen porukan kokoontuneen oven lähelle.
Bilborock oli myös sisäpuolelta erittäin tyylikkään näköinen. Yksi miinus oli, sillä narikkaa ei ollut, joten takkia ja muita tavaroita piti pidellä käsissä keikkojen ajan.
Sekä Casus Bellillä että Valkyrialla oli merchandise-pöytä paikalla, joten menin kurkkaamaan tarjontaa. Esimerkiksi T-paidat olivat yllättävän edullisia molemmilla. Lisäksi koko Valkyrian tuotannon eli 3 levyä olisi lähtenyt 30 eurolla. Tässä kohtaa tuli toinen miinus, sillä kortilla ei voinut maksaa ja käteistä minulla ei ollut tarpeeksi.
Tämä kannattaa siis aina muistaa täällä päin, että pienemmissä tilaisuuksissa ja paikoissa korttimaksu ei välttämättä onnistu, vaan kannattaa kantaa käteistä mukana. Rajallisen budjetin takia ostin pelkästään Valkyrian uusimman levyn, Indómiton, koska pidin siitä kaikkein eniten.
Pian ostosten jälkeen illan lämmittelijä Casus Belli alkoi soittamaan. En tunnistanut biisejä kovin hyvin, koska kyseessä oli aivan uusi tuttavuus ja olin keskittynyt enimmäkseen tutustumaan Valkyrian uusimpaan levyyn.
Paikallinen yleisö oli tässä vaiheessa aika rauhallista, eli ei ollut sellaista Etelä-Amerikan meininkiä kuin mitä odotin. Toisaalta oluttuopit saattoivat vaikuttaa asiaan, koska niitä luonnollisesti Bilborockissa myytiin.
Casus Bellin meininki oli oikein vakuuttavaa ja erityisesti laulajalla oli upea ääni. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Casus Belli on saanut alkunsa korona-aikana, kun Juan Diego Ortihuela ja Carlos Àlvarez alkoivat tehdä musiikkia yhdessä.
Muiden soittajien nimet ovat minulle edelleen arvoitus, mutta pääasia oli, että musiikki kuulosti hyvältä ja sopi hyvin illan teemaan. Ensikuulemalta Casus Belli muistuttaa omaan korvaani hieman Stratovariusta. Suosittelen ottamaan bändin kuunteluun, jos sen tyyppisestä musiikista tykkää!
Casus Bellin lopetettua alkoi pieni roudaustauko. Satuin seisomaan lähellä backstagen ovia ja olikin ihan hauska seurata roudaamista läheltä.
Kun kaikki oli valmista, koitti vihdoin se hetki, mitä olin odottanut siitä lähtien, kun Valkyriaan tutustuin. Eeppinen intro lähti soimaan ja bändi käveli lavalle. Yleisö huusi jo tässä kohtaa aivan innoissaan.
Keikka alkoi odotetusti Indómiton avausbiisillä ”La Cuna Del Silencio” (vapaasti suomennettuna Hiljaisuuden Kehto). Selkeästi huomasi, että bändikin oli innoissaan päästessään soittamaan uuden levyn biisejä. Yleisössä oli hyvä meininki ja huomasin, että täällä lauletaan paljon biisien mukana. Harmillisesti minulta se ei vielä oikein sujunut, koska olin ehtinyt lukemaan sanat vain muutaman kerran.
Kun henkilökohtainen suosikkini ”Contracorriente” (vapaasti suomennettuna ”Lannistumaton”) kajahti ilmoille, meinasin lähteä kaikista liitoksistani irti. Tämä on se biisi, jota olen luukuttanut Valkyrialta selvästi eniten. Ilmeisesti en ollut ainut, koska tässäkin kohtaa moni yleisössä yltyi huitomaan nyrkkiä ilmaan ja laulamaan mukana.
Settilistassa oli odotetusti paljon Indómiton biisejä, mutta myös vanhempia suosikkeja. Nämä eivät olleet minulle niin tuttuja, koska en ehtinyt koko tuotantoon tutustua muutamassa päivässä. Erittäin hyvältä kuulosti kuitenkin ja pitää ehdottomasti ottaa Valkyrian vanhempikin tuotanto haltuun.
Keikan jälkeen jäin hetkeksi odottelemaan pahimman ruuhkan purkautumista ovilta. Yhtäkkiä eräs espanjalainen tyttö tuli kysymään, olenko yksin. Sanoin että kyllä ja kohta olinkin lavan edessä tämän tytön kanssa. Hän tunsi Valkyrian kitaristin (Borja Aguirre) ja kysyi, että haluaisinko yhteiskuvan tämän kanssa. Kaikki tapahtui tosi nopeasti, mutta en tietenkään kieltäytynyt mahdollisuudesta.
En tiedä, toiko suomalaisuus lisäpisteitä, sillä Borja mainitsi pitävänsä Sonata Arcticasta ja kysyi, tiedänkö bändin. Sanoin, että tiedän ilman muuta ja asun n. 100 kilometrin päässä Kemistä, jossa Sonata Arctica on perustettu.
Pienen hetken päästä Borja toi minulle keikan settilistan ja plektran. Olin tosi iloinen tästä ja kiittelin kovasti.
Jos pyörit Bilbaossa tai jossain lähistöllä, niin suosittelen vilkaisemaan Bilborockin keikkatarjonnan!
Settilista
- La Cuna Del Silencio
- Ave Inmortal
- Rencor
- Vida Eterna
- Contracorriente
- Tierra Hostil
- Cenizas De Sangre
- Estandarte
- Parte De Ti
- Vive Imaginación
- Principo Y Fin
- Siempre Fuertes
- Tus Secretos
- Abatido
- Código De Honor
Savonlinnaislähtöinen videovirtuoosi, jonka tehtävä on tuottaa rautaista sisältöä Metalliluolalle. Sydäntä lähimpänä sinfoninen metalli ja hard rock. Pieniä poikkeuksiakin löytyy.
