[three_fourth]
THIS IS ARMAGEDDON!
Norjalaisen black metallin eliittiin kuuluva Satyricon julkaisi kolmannen täyspitkänsä kaksikymmentä vuotta sitten. Perinteisen metallin uidessa merenpohjaa niin black metal nousi aina vain korkeammalle perinteisistä underground – maisemista. Satyriconin kaksi edellistä albumia kumarteli vahvasti Norjan muinaiseen historiaan joissa folk-vaikutteet olivat selvästi läsnä. Nemesis Divinalla yhtye otti aimo harppauksen kohti kylmempää ja entistä pimeämpää black metallia. Levyn yleisilme on myös aggressiivisempi sekä monilta osin myös hiotumpi kuin kahdella ensimmäisellä albumilla.
Levyn mielenkiintoinen yksityiskohta on Nocturno Culton (Darkthrone) vierailu albumilla. Herra Darkthrone soitti albumille rytmikitarat ja pääsi myös irvistelemään sisäkansilehden klassiseen bändikuvaan. Albumin kansitaide on muutenkin erittäin tyylikäs ja aikakauteen peilaten varsin erilainen mihin oli totuttu. Poissa olivat hämyiset mustavalkokuvat ja tilalla oli selkeä ja värikäs taideteos. Sisäkannen bändikuva on täysin omaa luokkaansa aina maskeja myöten, vaikka täytetty kotka kuvaan tuokin humoristisia piirteitä.
Jos albumin kansitaide viestittää kulmikkuutta ja laatua, niin saman tekee myös sisältö. 7 kappaletta on isketty vajaaseen 43 minuuttiin. Heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien ”The Dawn Of The New Age” otetaan kuuntelijoilta luulot pois. Biisin melodiat yhdistyvät tiukkaan riffittelyyn ja perinteisen kappalerakenteen ytimet murskataan palasiksi hallitun kaaoksen ottaessa yhä tiukempaa otetta kuuntelijan huomiosta. Osiot vaihtuvat lennosta toiseen ja bensaa heitetään tasaisesti liekkeihin. Vaikka keskivaiheilla hetkeksi menoa hiljennetään niin loppua kohti kirskuvat kitarat johdattelevat viehkeän naisäänen hetkeksi ääneen. Suoraviivainen ”Forhekset” ei myöskään jätä kylmäksi ja etenkin Satyrin norjaksi lauletut sanat tuovat kappaleeseen entistä enemmän mystisyyden tunnetta. Biisin loppuosan folk-osuus kuljettaa musiikin hetkeksi yhtyeen alkujuurille.
Jos perinteisen metallin kansallishymni olisi Iron Maidenin ”Fear Of the Dark”, niin vastaavanlaisen tempun black metallille Satyricon tekee kappaleellaan ”Mother North”. Biisin melodiat ovat kuin tehty yhteislauluun ja tämä klassikko ansaitsee edelleen paikkansa yhtyeen livesetissä. Biisistä tehty musiikkivideo ei puhuttele enää tänä päivänä samalla tavalla kuin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta onhan se kaikessa korniudessaan erittäin nostalginen ja omalla tavallaan hieno kokonaisuus. Kappaleen menestys ei tietenkään kaikkia miellyttänyt ja osa faneista toivotti yhtyeelle matkaa suoraan helvettiin. Biisinä ”Mother North” on kumminkin puhkisoitosta huolimatta äärimmäisen kova sävellys, jonka kautta on helppo johdattaa uusia kuuntelijoita yhtyeen taiteen pariin.
Siinä missä ”Du Som Hater Gud” ylistää pakanauskontoja ja musiikillisesti tarjoaa vauhtia sekä tiukempaa runttausta, niin ”Immortality Passion” alkupuolisko vie kuuntelijan melodioiden saattelemana aina lähemmäs kohti norjan luontoa ja kauniita maisemia. Aliarvostettu päälle kahdeksan minuuttinen sävellys on aina ollut yksi suosikkejani, joka erottuu levyltä omana yksilönä. Tremolokitarat ja Satyrin vihainen rääkyminen kasvattavat kappaleen lopulta suuriin mittoihin ja aina yhtyeen seuraavan levyn ”Rebel Extravaganzan” futuristisiin tuomiopäivän tunnelmiin. Nimibiisi ”Nemesis Divina” on levyn voimakkain kappale joka sylkee vihaa päin kuuntelijan kasvoja. Levyn päättävä ”Transcendental Requiem of Slaves” – instrumentaali rauhoittaa tilanteen ja antaa mahdollisuuden osallistua muinaisiin riitteihin mielikuvien parissa.
Nemesis Divina on ehdottomasti ”toisen aallon” black metallin kulmakiviteoksia. Albumin vahvuus ei nojaa pelkästään tasaiseen kappalemateriaaliin, vaan myös albumin kansitaiteeseen sekä äänimaisemaan. Aavistuksen diskanttinen, mutta tasapainoinen soundi on tarpeeksi voimakas viestittämään musiikillisen sisällön ja kuljettamaan kuuntelijan ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin mustan metallin mystiseen ja kiehtovaan maailmaan. Tämä on harvoja albumeita joka on säilyttänyt viehätysvoimansa näinkin vahvana, vaikka biisit tuntuvatkin loppuvan joka kuuntelukerran jälkeen kesken.
9+ / 10
Juha Karvonen
https://www.youtube.com/watch?v=Uuj8XVYl0TQ
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. The Dark of a New Age
2. Forhekset
3. Mother North
4. Du som hater Gud
5. Immortality Passion
6. Nemesis Divina
7. Tanscendental Requiem of Slaves[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}