Helsinkiläis-lahtelainen heavygazea ja fuzz rockia yhdistelevä SWARM julkaisi kesäkuussa bändin nimeä kantavan esikois-EP:nsä. Metalliluola tavoitti jäsenet käyden läpi taustoja, yhtyeen historiaa ja uuden julkaisun luomistyötä:
Hei! Mitä kuuluu? Miten on mennyt?
Hilja: Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Meidän ensimmäinen, bändin nimeä kantava EP ilmestyi kesäkuussa ja se on saanut hyvän vastaanoton. Kiitos Interwebsin, jopa ympäri maailman, ja se on yllättänyt erittäin positiivisesti. Voisi sanoa, et vastaanotto jopa ylitti meidän odotukset. Tällä hetkellä odotellaan kovasti jo syksyn keikkoja.
Esitelkää itsenne? Keitä olette ja minkälainen tausta teillä on musiikin suhteen?
Panu: Moi olen Panu, SWARMin kitaristi / laulaja / biisintekijä. Aiempaa bänditaustaa mulla on esimerkiksi kokoonpanoista Dark Filth Fraternity, Before The Dawn, Entwine, ST.Hood, The Duster ja Black Soil.
Dani: Dani Paajanen, rummut. Monessa on tullut oltua mukana vuosien varrella, joista mainittakoon nyt vaikka Before the Dawn. SWARMin lisäksi minulla on ryhmä nimeltä The Duster, jossa on vähän erilainen rooli kuin SWARMissa nimenomaan biisinkirjoittajana.
Hilja: Olen Vedenpään Hilja Lahesta. SWARMissa vastuullani ovat liidilaulut ja suurin osa sanoituksista. SWARM on ensimmäinen bändi, johon olen uskaltautunut solistin paikalle. Aiemmin olen tehnyt lähinnä jotain pienimuotoisia akustisia laulukeikkoja eri säestäjien kanssa ja sen lisäksi taustalaulujuttuja. Esimerkiksi viimeisimpänä Knucklebone Oscar Preach -kokoonpanon taustakööristä minut on voinut bongata ja syyskuussa julkaistavan Knucklebone Oscarin ja Tuomari Nurmion ”Believe it or not” -levyn taustakuorossa vaikutan myös.
Meidän lisäksi bändissä soittavat bassoa Leo Lehtonen ja toista kitaraa Einari Toiviainen. Molemmat kundit ovat myös pitkänlinjan musa-äijiä ja tuttuja muun muassa Musta Risti -yhtyeestä.
Omin sanoin, minkälainen yhtye SWARM on?
Panu: SWARMin musiikissa kiteytyy lämmin tunne jostain kauniista, murskaavasta kaipuusta ja hieman kaihoisasta, mutta valoisasta sielunmaisemasta.
Hilja: Kyllä, kaikkea tuota edellä mainittua ryyditettynä runsaalla fuzz-kitaroinnilla.
Entä yhtyeen historia?
Panu: Minulla oli ajatus alkaa tehdä jotain uudentyyppistä musiikkia, omalla tyylillä raskasta ja jollain tavalla vähän kokeilevaa.
Hilja: Panu otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä olisi pari biisiä, joihin se ajatteli ääneni sopivan, eli haluanko kokeilla? Totta toki halusin. Olen aina diggailllut Panun proggiksista ja oli siistiä, etä hän yleensä kysyi minua laulajaksi. Studiossa nauhotettiin ensimmäiseksi, ikään kuin testimielessä, EP:ltä löytyvä akustinen ”Frail”-biisi ja oikeastaan heti siinä yhteydessä Panu kysyi, että laitetaanko bändi pydeen? Minulle se sopi.
Panu: Ensin olimme tosiaan Hiljan kanssa kahdestaan ja aloitettiin ”Frail” -kappaleella. Sitten alkoi tulla ideoita, mitkä oli ehdottomasti toteutettava yhtyemuodossa. Siinä vaiheessa Dani tuli kuvioon mukaan, ja pyysin häntä aina soittamaan rumpuja äänitysvaiheessa.
Lienee jotkin bändinperustamistähdet olleet linjassa koska porukkana meillä synkkasi heti niin hyvin, että oikein hirvitti.
Dani: Minut ujutettiin ikään kuin vaivihkaa mukaan. Panu oli studiolla äänittelemässä biisejään ja pyysi minut aina illalla työpäivän päätteeks sinne hengailemaan ja juomaan parit juomat. Ei sen kummemmin kertonut suunnitelmistaan kuin että jos jaksat, niin voisi äänitellä parit rumpuraidat. Voisi ehkä tehdä EP:n ja vaikka joskus jonkin keikan. Sain sitten myöhemmin kuulla, että bändillä oli todellisuudessa jo nimi ja solistin pestiä hoitaa aivan joku muu kuin hän itse.
Panu: Periaatteessa olimme kolmestaan siihen asti, että kaikki äänitykset oli tehty. Vanha basistikaveri Henri Räsänen DFF-ajoilta soitti bassoja EP:lle. Toimi niin sanotusti sessiobasistina. Sitten kautta rantain Leo Lehtonen tuli basistiksi. Leo ilmaisi Hiljalle, että voisi olla kiinnostunut, jos joskus tarvitsemme basistia. No tarvittiin me. Leon kautta tuli toinen kitaristi Einari Toiviainen, joka on Leon bändikaveri Musta Risti -yhtyeessä. Ja näin meist tuli yhtye. Lienee jotkin bändinperustamistähdet olleet linjassa, sillä porukkana meillä synkkasi heti niin hyvin, että oikein hirvitti. Haha. Tuo kemia kun on supertärkeä juttu. Se ruokkii meidän liekkiä myös livetilanteessa.
Mikä on se teidän juttunne millä erotutte muista? Miksi nimenomaan teitä kannattaa kuunnella?
Panu: Mielestäni musiikistamme kuuluu lohtu ja ilo, joka varmasti välittyy kuulijalle. Musiikkimme on tunnelmaltaan pääosin hyvänmielen musiikkia. Ja tykkään ajatella, että kuulostetaan omalta jutulta, sellaiselta mitä ei aivan joka kulmalla kuule. Freesiltä. Jos haluaa tuntea hyvää mieltä ja kuulla siinä samalla vähän murjomista niin ehdottomasti kannattaa kuunnella.
Hilja: Niin, tosiaan meillä on hitusen erilainen soundi kuin muilla. Eikä meidän biisimateriaali ole mitään helposti purtavaa, joten se kestää kuuntelua hyvin. Haluaisin ajatella, että joka kuuntelulla biiseistä löytyy uusia kerroksia. SWARM ei ole mitään
kertakäyttömusiikkia.
Panu: Kappaleissa kohtaavat raskaus ja rujous sekä kepeys ja lohdullisuus. Nämä elementit sekoittuvat yhdeksi keitokseksi mistä tulee meidän juttu.
kun biisi on ulkona, niin teksti ei ole enää vain meikäläisen määriteltävissä tai, voisko jopa sanoa, hallittavissa.
Teiltä tuli kesäkuun alussa ulos ensimmäinen EP. Minkälainen teos on kyseessä? Entä lyriikat ja teemat?
Panu: Neljän biisin mittainen tekele, joka vaihe vaiheelta kirkasti kuinka tärkeästä jutusta tässä on kyse meille.
Hilja: Kyseessä on meille tärkeä eka EP. Haluttiin näyttää mitä osaamme ja mitä tehdään. Itse kirjoitin lyriikat EP:lle biiseihin ”Nevermore”, ”There Again” ja ”We Should Know”. Suuri osa sanoitusten ideoista lähtee hahmottumaan käytännössä niin, että ensin ovat Panun demot, joita kuuntelen ja tunnustelen millaisen fiiliksen kukin biisi saa aikaan.
Aiheet yleensä tulevat milloin mistä, vaikka eletystä elämästä, nähdyistä, kuulluista, luetuista, omista tai muiden kokemuksista ja tunteista tai sitten vain keksityistä skenaarioista. Usein esimerkiksi lenkkeillessä saan ideoita samalla, kun demo pauhaa korvanapeissa ja kirjottelen muutamat tukisanat äkkiä luuriin talteen ja kirjoitan loput myöhemmin paperille puhtaaksi.
Siinä sitten musiikin lisäksi vaikuttaa myös ympäristö missä olen tai jopa sää. Onko tuulista, sateista, aurinkoista, pimeää? Liikunko metsässä, jalkakäytävällä vai istunko mökillä saunan rapuilla tai olohuoneen sohvalla? Ja niin edelleen. Niiden biisien lyriikat, jotka itse kirjoitin EP:lle, liikkuvat jokainen aika eri aihepiireissä, koska jokainen biisi on sopivasti tunnelmaltaan erilainen ja ne on kirjoitettu eri hetkessä. Olen nyt hieman tylsä, mutta haluan jättää lopullisen tekstien tulkinnan niille, jotka nyt yleensä tekstejä kuuntelevat. Ajattelen niin, että kun biisi on ulkona, niin teksti ei ole enää vain meikäläisen määriteltävissä tai, voisiko jopa sanoa, hallittavissa.
Jos joku sattuu tekstiä oikein kuuntelemaan, niin hänellä on mahdollisuus ja vapaus tehdä siitä oma tulkintansa ja jos kolahtaa, niin saattaa luoda siitä jonkin itselleen sopivan merkityksen. Se on pelkästään hienoa, jos joku löytää kirjoittamastani tekstistä esimerkiksi jotain lohdullista.
Minkälainen oli roolijako levyn luomistyössä?
Panu: Biisit ja hyvin raffit laulumelodiaidikset joihinkin biiseihin tulivat minulta, Hilja kirjoitti sanat. Itse myös äänitin ja miksasin EP:n ja toimin siis jollain tapaa tuottajana.
Dani: Treenasimme ja työstimme levyn rummut Panun kanssa kahdestaan siinä hetkessä juuri ennen äänitystä, mutta toki biisit oli Panu säveltänyt jo lähes valmiiksi. Muutama riffi taisi vielä muotoutua siinä hetkessä. Itse en ole tehnyt pitkään aikaan musiikkia tähän tyyliin ja tämä tuntui hyvältä tavalta työstää asiaa.
Hilja: Mä kirjottelin tosi mielelläni sanat ja Panun kanssa sit kimpassa viimeisteltiin laulumelodiat oikeestaan ihan siinä nauhotusvaiheessa.
Oma suosikkisi EP:tä ja miksi?
Dani: ”There Again”. Hauskin kappale soittaa.
Panu: ”Nevermore”. Se on se biisi itselle mikä antoi lopullisen sysäyksen SWARMin nykyiseen tilaan. Ja biisinä toki myös nostattava livenä ja levyltä kuunneltuna/striimattuna.
Hilja: Tykkään ”Frailista” todella paljon. Maaginen biisi. Epätavallinen rakenne, vähän kuin loitsu tai manaus. Panun kirjoittamat sanat kolahtivat hyvin silloiseen omaan yleiseen olotilaan mikä oli päällä, kun kappaletta nauhotettiin. Ollaan tehty siitä keikkoja varten bändiversio ja sitä on todella mukava esittää. Toivon mukaan biisin fiilis välittyy keikoilla myös yleisöön.
Mitä on seuraavaksi luvassa?
Panu: Seuraavaksi keikkaillaan ja tehdään itseämme tutummaksi ihmisille sitä kautta. Toki myös tehdään niin, koska keikkailu on saatanan kivaa. Uusia biisejä on väännetty ja olisi tarkoitus tässä vielä toivon mukaan tämän vuoden puolella äänittää muutama niistä ja tehdä jonkinlainen julkaisu.
Mistä teidät tavoittaa ja kuinka voi tukea?
Hilja: Meitä voi tukea tulemalla keikoille, ostamalla levyä ja merchiä, kuuntelemalla ja jakamalla musiikkiamme. Bandcampista saa ostettua EP:tä tai yksittäisiä EP:n biisejä diginä. Yhteystiedot ja muuta infoa löytyy esimerkiksi some-kanavilta. Kannattaa ottaa ne seurantaan.
Terveisiä lukijoille ja mikä musiikki iskee juuri nyt?
Panu: Tätä ovat varmasti kaikki kuulleet jo kyllästymiseen asti, mutta käykää keikoilla. Pidetään keikka-/ klubikulttuuri elävänä ja virkeänä, uuteen nousuun! Itselle uutta ja vanhaa tulee kuunneltua SWARMin Sepot -soittolistalta Spotifysta, jonne bändin tyypit voivat lisätä omia suosikkejaan. Kaikille meille on löytynyt jotain uutta musiikkia ja iloisia yllätyksiä. Jokainen meistä kuuntelee todella laajalla skaalalla musiikkia, joten on vaikea sanoa mitään yhtä ja oikeaa.
SWARM
Vokaalit: Hilja Vedenpää
Vokaalit, Kitarat: Panu Willman
Kitarat: Einari Toiviainen
Rummut: Dani Paajanen
Bassot: Leo Lehtonen
Facebook
Instagram
Bandcamp
Distrokid
Julkaisut
SWARM (EP, 2022)
Nevermore (single, 2022)
Haastattelu: Teppo Luoma
Kuva: Reilika Landen
Yhtyeen logo: Karri Rämö, Mudlake Madhouse
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
