Elävä musiikkikokemus ilman elävää yleisöä, onko sellaista?
Olin varautunut elämäni ensimmäiseen live stream -keikkaan hieman epäluuloisesti, mutta avoimin mielin ja asiaankuuluvin virvokkein. Kyseessä oli Joensuun ylpeys Insomnium, sekä yhtyeen Kulttuurikeskus Vernissalta lähetetty ”Winter’s Gate” -albumiin nojautunut konsertti.
Pienoisten (käyttäjästä johtuneiden) teknisten ongelmien jälkeen konsertti näkyi suoraan olohuoneessani, ja ilman täytti tuttu odottava tunnelma, hämyisten taustavalojen ja alkunauhan saadessa ihon mukavasti kananlihalle. Edellisestä oikeasta keikasta oli aikaa. ”Winter’s Gaten” ensimmäinen osa lähti kauniisti käyntiin, mutta keskittyminen esitykseen oli vaikeaa ja tunnelma jollain tavalla etäinen. Annoin kuitenkin ajatusten levätä ja uppouduin yhtyeen maalailevaan kappalemateriaaliin. Muutaman hetken päästä huomasin nauttivani konsertista jo lähes ”aidon” tilanteen lailla. Päälle vyöryvä musiikki sekä lämminhenkiset välispiikit saivat aikaan jo kadonneeksi luulemani hymynkareen.
Mutta mikä sitten erottaa live streamin esimerkiksi keikan katselun jostakin videopalvelusta? Päällimmäisenä huomiona keskittyminen: käyn normaalisti livekeikoilla keskittyäkseni katselemaan ja kuuntelemaan ammattilaisia työssään sekä antaakseeni heille tilaisuuden voittaa kuulija puolelleen. Suoratoistopalveluista katseltuna ja kuunneltuna konsertit jäävät omalla kohdallani vajaavaiseksi, puutteellisen keskittymiskyvyn johdosta. Sormi hakeutuu lähes automaattisesti next-nappulan kohdalle ensimmäisessä hiljaisemmassa vaiheessa. Tämä kärsimättömyys pilaa musiikin dynamiikan.
Omalla kotisohvalla nautittu musiikkielämys oli myös piristävä hetki raskaan työviikon päätteeksi. Normaalioloissa perjantai-iltainen keikka olisi vaatinut kotiovesta poistumista ja jäänyt hyvin suurella todennäköisyydellä väliin. Oikean keikkatunnelman takasivat kylmät virvokkeet, kohtalainen äänentoisto sekä mukava nojatuoli. En itseasiassa edes kaivannut tungeksivaa yleisöä sekä satoja näkokentässä sojottavia älypuhelimia. Virallisen keikkapaidan sai myös lunastettua – täydellistä!
Live stream -keikat tuskin tulevat koskaan korvaamaan aitoa tilannetta, mutta näkisin ne ehdottomasti musiikin kokonaisvaltaista jakelua ja kulutusta täydentävänä palasena. Kaikille keikoille ei vain ehdi tai yksinkertaisesti jaksa lähteä. Kohtuullisesti hinnoitellun ja laadukkaan streamin kautta voisi konserttiin ottaa osaa ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä toivottavasti vähentäisi myös tarvetta nykyiselle käytännölle kuvata kokonaisia esityksiä älypuhelimilla – kuka niitä oikeasti edes katsoo?
Täytyy myöntää, että streamina lähetetty livekonsertti onnistui voittamaan allekirjoittaneen ennakkoluuloista huolimatta puolelleen. Insomnium heitti hienon shown nykyisestä maailmantilanteesta kärsivälle yleisölle, jonka huomio palkittiin vielä illan päätteeksi Q&A-osiolla.
Bändin ja yleisön välinen juttutuokio oli täyttä kultaa. Kommentteja sateli itseasiassa niin paljon ja ympäri maailman, että niitä tuskin ehti kukaan lukemaan kunnolla. Yhtye mainitsi myös ohimennen ja hieman kryptisesti valmistelevansa uutta materiaalia, joka saattaa olla albumi tai saattaa myös olla olematta. Toivokaamme näkevämme bändiä tulevaisuudessa myös ihka elävänä, sekä jääkäämme odottelemaan uutisia tuoreen musiikin tiimoilta.
Teksti: Markus Salmela
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola (John Smith Rock Festival 2019 & TalviHelvetti 2020)
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).