Progressiivista metallia Oulusta – haastattelussa Trusties

Trusties ja seikkailu Arthur the Martyrin maailmassa.

Oululainen proge-pumppu Trusties julkaisi joulukuussa 2016 uransa neljännen albumin Untouchable ja bändin levynjulkaisu-keikka on Oulun Hevimestassa 30.12.16. Metalliluola päätti haastatella bändiä ennen kyseistä tapahtumaa ja haastatteluun saatiin orkesterista herrat Ville Veijalainen (basso, säveltäjä ja sanoittaja) ja Marko ”Oikku” Oikarinen (kitara, levyn äänittäjä ja miksaaja).

Terve Dudet. Mikä on meininki yhtyeen uuden levyn julkaisun jälkeen?

Ville: Eka fiilikset albumin valmistuttua oli valella koko levykasa bensalla ja tuikata se tuleen. Eli vähän tyhjältähän se aina tuntuu ison urakan jälkeen. Mutta huikea projektihan tämä taas on ollut, ja uskoisin että olemme tuottaneet teoksen, johon kuulijoiden kelpaa uppoutua yhä uudestaan ja uudestaan. Mielenkiintoista kuulla millaisia reaktioita tämä ihmisissä herättää.

Edellisestä levystä ehti kulua seitsemän vuotta. Kertoisitteko pikaisesti mitä on tapahtunut tässä välissä? Kauanko albumin sävellystyö kesti? Miten itse studiosessiot etenivät? Millainen on levyn julkaisukuvio?

Oikku: Edellisen levyn jälkeen keskityin saamaan äänitysstudion rakennusprojektini valmiiksi joten säveltämiseen ei omalta osaltani ollut oikein aikaa. Tiesin että Villellä oli työn alla laajempi teos joten ehdotin että nyt olisi sopiva aika ottaa se käsittelyyn. Teos kasvoikin sitten koko levyn mittaiseksi ”oopperaksi”.

Eeposta sovitettiin ja treenattiin bändinä hyvän aikaa jotta saatiin kokonaisuus toimimaan ja palaset loksahtamaan kohdilleen. Kun uusi studio saatiin käyttökuntoon, viilattiin perussoundit ensin kunnolla kohdilleen ja tehtiin koko hommasta demo ennen varsinaisten pohjien äänitystä. Levylle haluttiin tuoda takaisin hieman ensimmäisen levyn meininkiä joten taustalauluihin panostettiin paljon ja mukaan pääsivät jälleen akustiset kitarat, mandoliini ja bouzouki. Käytiinpä kuoro-osioita äänittämässä jopa Lumijoen kirkossa jotta niihin saataisiin asianmukaista akustista massiivisuutta.

Levy julkaistiin omalla Sound of Wood levymerkillämme ja se on saatavilla Levykauppa X:stä.

Ville: Seitsemän vuoden jälkeen hoksaa sen että maailma on kyllä muuttunut paljon tällä välin. Itselläni on herännyt huoli, että onko albumi musiikki-formaattina kokonaan kuolemassa? Pitänee jatkossa kurkistella ulos studion ovesta vähän useammin.

Levyn sävellystyö alkoi jo ennen edellisen Human Wheel-levyn (2009) julkaisua noin 10 vuotta sitten. Minä esittelin bändille uutta matskua, josta muodostui sittemmin levyn alku- ja loppupuoli. Meininki oli hyvin eeppinen ja dramaattinen heti alusta lähtien, ja oli selvä että tässä syntyy laajempi teos. Sovittiin että jatkan matskun työstämistä. Aluksi se vaikutti about parikymmentä minuuttiselta järkäleeltä, joka kuitenkin paisui niin suureksi että siitä muodostui kokonainen konsepti-levy. Lopulta minä sävelsin levylle kaiken musan ja kirjoitin sanatkin, muiden ehkä oli hankala päästä sisään kirjoittamis-prosessiin näin kokonaisvaltaisessa hankkeessa. Musiikillisesti levyllä on itsenäisesti toimivia biisejäkin, mutta tietyt raidat vaativat levykokonaisuuden ympärilleen. Kaikki musiikki levyllä on hyvinkin tiukasti temaattista, biisit perustuvat tavallaan kaikki toisiinsa.

Bändi käytti uransa alkuaikoina melkoisesti akustisia elementtejä, mutta niistä liikuttiin poispäin kohti perinteisempää sähköistä bändisoundia. Uusi albumi on varsin monipuolinen progelevy ja parin kuuntelun perusteella vaikutteita löytyy melkoisen monesta suunnasta, ihan hard rockista lähtien. Orkesterin soundista löytyy vaikutteita monesta eri progejättiläisestä. Miten itse koette soundinne? Haluaisitteko nostaa esiin joitain bändejä, jotka ovat erityisesti vaikuttaneet musiikkiinne?

Oikku: Bändin soundi asettui muotoonsa Human Wheel levyn aikoihin kun peruskokoonpano vakiintui. Kaikille bändin jäsenille yhteisiä vaikutteita ovat NWOBHM-osasto eli Maiden ja Priest sekä progemmalta puolelta Rush. Näiden jälkeen vaikutteet alkavatkin erkanemaan ja soppa syntyy kun kukin tuo mukaan omat mieltymyksensä ja visionsa. Vokalisti Matti pitää maanläheisestä meiningistä akselilla Neil Young / Black Sabbath ja estää hommaa (vaihtelevalla menestyksellä) karkaamasta liian korkealentoiseksi progeiluksi. Basistimme Ville tuo mukaan ”oikeita” progevaikutteita kuten vanha Genesis ja vaikkapa Pain of Salvation. ”Rajakylän thrash-rumpali” Janne pitää huolen siitä, etteivät Testament ja Megadeth pääse unohtumaan. Kitaristina sekoittelen sinne tänne herroilta Frank Zappa/Steve Vai/Paul Gilbert/Trevor Rabin varastettuja juttuja.

Ville: Meidän soundi on aina tavallaan seurannut sitä millaisia biisejä ja musaa on ruvennut syntymään, ja millaista instrumentaatiota ja tatsia ne vaativat. Bändin kokoonpano on kehittynyt sen mukana. Tälle levylle akustisia kitaroita käytettiin taas useammalla biisillä, joten siinä mielessä siinä voi kuulla paluuta aiempaankin, vaikkakin monessa mielessä ollaan hyvinkin kaukana alkuaikojen meiningistä. Trustiesin kehityksessä on erikoista se, että tyyli ja ilmaisu koko ajan rankentunut, alun herkän mietiskelevä folk on vaihtunut nykyiseen mahtipontiseen hevi-progeen. Mitä lie luvassa tulevaisuudessa?

Kaikilla bändin muusikoista on omat musiikilliset vaikutteensa, ja ne sekoittuvat toisiinsa sovitus-vaiheessa. 80-luvun nuoriahan tässä ollaan, joten kasari-hevi puskee varmasti läpi, tyyliin Priest, Maiden, Dio ja Van halen. Sitten siellä on thrash-metal vaikutteita Testament/Anthrax/Megadeth -osastolta. Proge-puolella yhteinen nimittäjä lienee Rush, varsinkin heidän 80-luvun tuotanto. Jos vielä vanhempiin vaikuttajiin mennään, niin varmaan pitää mainita Genesis, Pink Floyd ja vaikka Frank Zappa.

Kyseessä on selkeä konseptilevy, eli tätä voisi kutsua vaikka rock-oopperaksi. Kertoisitteko hieman levyn konseptista Metalliluolan lukijoille?

Ville: Musiikki oli aika pitkälle valmiina ennen kuin kävin lyriikoiden kimppuun. Selvää oli kuitenkin alusta asti, että levy on jonkinlainen kehitystarina. Jokelan ja Kauhavan koulusurmat tapahtuivat kirjoitusprosessin aikana, ja saivat minut miettimään mitä noiden kaltaisten tekojen taustalla on. Levyn kirjoittamisprosessi oli tavallaan sen miettimistä miten jostakusta ihan tavalliselta vaikuttavasta lapsesta voi tulla massamurhaaja. Tarina alkaa siten että levyn musiikkiin uponnut laulun henki ilmestyy kuuntelijalle, ja varoittaa tätä jatkamasta matkaansa, tai hän saattaa vajota musiikkiin. Henki alkaa kertoa Arthur the Martyr nimisen henkilön tarinaa. Arthur elelee omassa Juoksuhiekka-nimisessä maailmassaan turvassa, nuoleskelee siellä haavojaan ja huolehtii ihmiskunnan pelastamisesta. Oikeassa maailmassa hän joutuu piileksimään sosiaalisen hierarkian alapäässä halveksittuna luuserina. Hiljalleen hän ajautuu kohti ihmisvihaa, ja alkaa suunnitella tuhoisaa iskua. Tässä vaiheessa tarina on puolivälissä, mutta jätetään loppu paljastamatta…

Bändin uuden levyn julkkarikeikka on Oulun Hevimestassa 30.12.16. Mitä on silloin odotettavissa ja millaiselta orkesterin tulevaisuus näyttää keikkarintamalla?

Ville: Tarina ja levy esitetään kokonaisuudessaan, kuten asiaan kuuluu. Odotettavissa on siis ainutkertainen spektaakkeli.

Oikku: Arthurin tarina herätetään henkiin myös ulkomusiikillisilla keinoilla. Ehkäpä paikallaolijoille jopa selviää mitä Arthurin matkalaukussa on?

Nyt olemme kökkineet studiossa aivan tarpeeksi joten jatkossa teema on: ”get the show on the road”. Tämä vuosi panostetaan keikkailuun, eikä aleta ihan heti miettimään uusia äänityshommia.

Lopuksi, millaisia terveisiä haluaisitte lähettää Metalliluolan lukijoille vuodelle 2017?

Molemmat herrat: Kuunnelkaa uutta ja vanhaa musiikkia uppoutuen sen luomiin maailmoihin, antakaa fiiliksen viedä. Varokaa kertakäyttö-musiikkia.

Trusties:
Janne Ervelius: Rummut
Ville Veijalainen: basso, koskettimet, taustalaulu
Oikku: Kitara, taustalaulu
Matti Ylilauri: laulu

Toimittaja: Ilkka Järvenpää

Kuvat: Yhtyeen Facebook-sivut (Vesku Ranta)

Kommentit

kommentit