Grungevaikutteisen heavyn pelikentällä mellastava Polanski tarjoili miellyttävän yllätyksen vuonna 2014 julkaistulla ”Between This And Hate” debyyttialbumillaan. Yhtyeen soundi oli yhtä aikaa kiinni menneessä, ja samalla päivitti sitä onnistuneesti nykypäivään. Nyt bändiltä on ilmestynyt kolmen kappaleen EP ”Medicine,” joka oletettavasti siivittää tietä toiselle täyspitkälle.
Pääkaupungin pojat jatkavat ensimmäisen levyn viitoittamalla polulla ja nytkin homman nimi on vaihtoehtoisista aineksista kasattu tumma heavy. Levyltä lohkaistu videokappale ”No Will No Way” johtaa joukkoa loistavan tummansävytteisellä ja samaan aikaan tarttuvalla tunnelmalla. Biisi nousee esille EP:n parhaana esityksenä, mutta eivät muut kaksi raitaa jää paljoa jälkeen.
Antoni Pikkarainen on yhä kehittynyt tulkitsijana ja vaikka Layne Staley kuuluu edelleen, mukaan vokaaleihin on tullut rouheampaa otetta, mikä tässä suunnassa ilolla otetaan vastaan. EP:n ja sen nimibiisin alussa kuultava bassottelu, yhdistettynä Pikkaraisen syvälliseen lauluun ja erittäin rikkaaseen soundimaailmaan tekee heti vaikutuksen, joka säilyy läpi kuuntelukokemuksen. Myös Kalle Loimulan kitarointia on hienoa kuulla, joskin kuusikielisen volyymia miksauksessa olisi saanut aavistus nostaa.
On kunnioitettava yhtyeen valitsemaa tietä ja harva bändi tällä polulla nykypäivänä taivaltaa. 1990-luvulle ei palata suoraan, mutta on silti mukava huomata Alice In Chainsin ja Soundgardenin perinnön jatkuvan tämän päivän kotimaisessa musiikkikentässä. Tässä tyylilajissa Polanski on vahva suorittaja, jonka tekemisiä on syytä seurata jatkossakin suurella mielenkiinnolla.
4-/5
Ville Krannila
”Medicine” EP kuunneltavissa: https://soundcloud.com/polanskiband/sets/medicine-2016
1.Medicine
2.Billy Keen N.1
3.No Will No Way
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
