Obituary – Obituary (2017)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja
Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja
MAINOS:



Floridan auringosta lähtöisin oleva Obituary on kulkenut jo pitkän matkan. 80-luvulla perustettua yhtyettä voidaan kiistatta pitää  yhtenä death metallin suurimpana nimenä. Obituaryn kivikova kolmikko ”Slowly We Rot”, ”Cause Of Death” sekä ”The End Complete” ovat vaikuttaneet osaltansa monien nuoruuteen siinä missä koko raskaamman musiikin kehitykseen. Kun death metal kävi kolkuttelemassa kuoleman portteja 90-luvun puolivälissä, niin pian tämän jälkeen myös Obituary vetäytyi omaan kuoreensa. Paluulevy vuodelta 2005 ”Frozen In Time” onkin ollut parasta Obituarya siten ensimmäisten neljän studioalbumin jälkeen. Nyt siihen tuli viimein muutos – yhtyeen kymmenes, ”Obituary”  nouseekin “jäälevyn” ohitse diskografian paremmalle puoliskolle.

Ensimmäinen huomionarvoinen asia on musta kansikuva ja ”The End Complete” – aikakauteen sijoittuva yhtyeen logo. Suunnanmuutoksesta, kevyemmästä tavarasta tai muistokirjoituksesta ei albumilla todellakaan ole kysymys. Yhtye iskee täysin voimin omaa tunnistettavaa death metallia ehdottomasti kovemmalla intensiivisyydellä kuin edellisellä albumillaan ”Inked In Blood”. John Tardy on saanut voimaa laulusuorituksiinsa ja herran maneerit ovat ahkerassa käytössä. Riffit jauhavat lihamyllyn tavoin keskitempoista celticfrostmaista junttausta, ja temponvaihtelut pitävät huolen että puutumista ei biisien sisällä pääse tapahtumaan.

Obituary on säätänyt oman kotistudionsa laitteet äärimmilleen ja lopputulos on lajissaan erinomainen. Äänimaailmassa on dynamiikkaa ja löyhkäävä soundi kuljettaa yhtyettä juurikin 90-luvun menestyslevyn ”The End Completen” suuntaan. Jos epäkohtia haluaa etsiä, niin Kenny Andrewsin kitarasoolot eivät nouse Allen Westin vastaavien rinnalle. Andrews sortuukin liikaa peilaamaan Westin omintakaista tyyliä jättäen sooloille hiukan sieluttoman kuvan. Mutta ne riffit… ne ovat todella kovia!

Albumille on isketty kymmenen kappaletta ja edelliseltä EP:ltä mukaan tarttui nimibiisi ”Ten Thousand Ways To Die”. 33 – minuutin mitallaan mitään ylimääräistä levyltä ei onneksi löydy. Tasaisesta biisimateriaalista nostaisin esille aggressiiviset ”Brave” sekä ”End It Now”. Kovimmat riffimyrskyt löytyvät taas kappaleista ”Kneel Before Me” sekä ”It Lives”. Maininnan ansaitsee myös alkukantainen ja raaka “Betrayed”.

”Obituary” on erittäin hyvä albumi. Perinteitä kunnioitettavat sävellykset- ja sovitukset eivät tee harhaliikkeitä. Obituary tarjoaa juuri sitä minkä parhaiten osaa, keskitempoista runttausta ja John Tardyn ilkää örinää. Taskulämpimät Budweiserit käteen, kalkkarokäärmeet sekä alligaattorit grilliin ja levy soittimeen. Kesä on tulossa!

8+/10

Juha Karvonen


1. “Brave” 2:14
2. “Sentence Day” 2:49
3. “Lesson in Vengeance” 3:07
4. “End It Now” 4:02
5. “Kneel Before Me” 3:04
6. “It Lives” 3:24
7. “Betrayed” 3:01
8. “Turned to Stone” 4:13
9. “Straight to Hell” 3:57
10. “Ten Thousand Ways to Die” 3:16

Profiili | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-