[three_fourth] Norjalainen black metal-ryhmä Djevel jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Yhtyeen edellinen albumi nimeltään Besatt Av Maane Og Natt (2013) oli jo sen verran kova teos, joten odotukset uuden albumin suhteen olivat erityisen korkealla. Tälläkään kertaa ei tarvitse pettyä, vaan odotusarvot ylitetään ja Djevel kietoo pimeyden verhon kuuntelijoiden ympärille, jossa pimeät sielut voivat tuntea olonsa turvalliseksi.
Vihaan nimitystä ”superkokoonpano”, mutta todettakoon että jäsenistö koostuu suhteellisen nimekkäistä soittajista. Bänditaustoja löytyy mm. Enslavadista, Gehennasta sekä Koldbrannista. Taitoa ja kokemusta löytyy ja se myös kuuluu.
Djevelin musiikki on hyvin pitkälle 90-luvulle kallistuvaa primitiivistä ja raakaa black metallia. Mitää lo-fi tyylistä kellarisoundia on turha kumminkaan odotella. Tuotannollisesti jälki on niin vahvaa kuin se voi tässä tapauksessa olla (albumi nauhoitettiin neljässä päivässä). Autenttinen äänimaailma on pelottava ja erityisen synkkä korostaen black metallin juuria. Kitarat surisevat loihtien saatanallista sanomaa olemalla kumminkin selväpiirteiset. Rumpali Dirge Rep hakkaa pääasiassa blast beatia, eikä lähde sooloilemaan vaikka taitoa siihen riittäisi. Rumpusoundi on kolkko, mutta se sopii levyn kokonaisuuteen täydellisesti. Laulupuolen rääkynä saa seurakseen myös viikinkityylisiä puhtaita lauluja, jotka kuljettavat kuuntelijaa entistä syvemmälle Norjan vuoristo- ja metsämaisemiin.
Albumin vahvuus on soundien lisäksi sen äärimmäisen hyvä tunnelma. Kappaleet ovat levyn 47 minuutin keston ajan tasaisen voimakkaita, jotka toimivat aina vain paremmin kun niitä peilaa kokonaisuuteen. Jos joku lukija arvostelun luettuaan kaipaa maistiaisia, niin mustaa liekkiä voi koskettaa kappaleiden ”Vaar Forbannade Jord”, ”Om Prest Og Pest” tai nimikappaleen ”Saa Raa Og Kald” turvin. Etenkin näistä viimeisin loistaa tunnelmallaan tarjoten yllättäviäkin ratkaisuja.
Djevelin kolmas täyspitkä koskettaa syvältä ja erityisen hienolla tavalla. Black metal on musiikkina parhaimmillaan jotain sanoin kuvaamattoman kaunista, minkä toivoisin mahdollisimman monen raskaamman musiikin kuuntelijan kokevan. Tämä ei ole missään nimessä helppo levy lähestyä, mutta kun se nappaa kiinni, niin sielusi on tuomittu pimeyteen, josta ei ole paluuta. Onko se sitten tämän päivän maailmassa hyvä vai paha asia? Toivon, että Djevel saa myös monet isot black metal yhtyeet katsomaan peiliin ja miettimään mitä se black metal oikeasti olikaan. Lyhyestä virsi kaunis, Saa Raa Og Kald on yksi vuoden parhaimpia mustan metallin levytyksiä, joka tulee vuosien saatossa nousemaan klassikon asemaan.
8½/ 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1.Skritt for skritt mot mareritt
2. Vaar forbannede jord
3. Hode og hals i doedsvals
4. Om prest og pest
5. Norges land og rike
6. I en iskald grav
7. De som hadde onde oeyne
8. Salmesang og knokkelklang
9. Saa raa og kald
10. I vaar herres navn…[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
