Tampereella vuonna 2014 perustetun, kokeellisempaa melodeathia soittavan Coraxon ura on edennyt toiseen albumiinsa. Yhtye onkin ollut varsin tuottelias, sillä debyyttilevy ”Neptunen” lisäksi diskografiasta löytyy meriittejä kahden EP:n verran. Bändi on hakenut musiikkiinsa vaikutteita mm. 1970-luvun science fiction -elokuvien soundimaailmoista ja mielenkiintoinen keitos tässä kasassa onkin.
”Sol” käynnistyy varsin pätevästi intron jälkeen avausbiisi ”Of Stars Rebornin” myötä ja kyseisessä kappaleessa annetaan heti kättelyssä kovia näyttöjä. Vahva biisi, joka saa mukavasti lisäväriä mukaan heitetystä saksofonista. Kyseinen soitin ei harmi kyllä enää levyllä esiinny, vaikka se Coraxon ilmaisuun hyvin mukaan sopisikin. Albumin alkupää kuulostaa muutoinkin lupaavalta, nelosbiisi ”Helios” sekä ennakkoon tarjoiltu ”Retrograde” toimivat varsin hyvin ja välillä tamperelaiset onnistuvat tuomaan esiin kaikuja mm. sveitsiläisen Samaelin tuotannosta.
Sitten kuitenkin tapahtuu jotain ja tahti hyytyy. Kappale toisensa jälkeen ajelehtii ohi, jättäen vain toivon siitä, että seuraava biisi tulee ja pelastaa. Näin kuitenkin käy vasta albumin päätöspalan ”Spearheadin” kohdalla. Kyseessä on ehdottomasti levyn parhaimmistoa ja myös ainoa loppupuoliskon sävellys, joka nousee alkupään onnistumisten tasolle.
Hyvästä yrityksestä huolimatta ”Sol” jättää toivomisen varaa, eikä sitä viimeistä, galaksit räjäyttävää tekijää löydy. Huono levy ei ole kyseessä, mutta hyvistä elementeistä huolimatta jäädään harmaan massan sekaan.
7/10
Miika Manninen
1. Your Life. Our Future
2. Of Stars Reborn
3. Satellite
4. Helios
5. Retrograde
6. Revenants
7. Ascension
8. Sunlight
9. In Hiding – The Chase pt. I
10. Spearhead
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}