Candlemass julkaisi “Nightfall”–klassikon 30 vuotta sitten

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja
MAINOS:




”Sunrise I greet you, the beauty of your light…”

Candlemass julkaisi toisen albuminsa ”Nightfall” tarkalleen 30 vuotta sitten.

”Nightfall” oli aikanaan laulaja Messiah Marcolinin debyytti yhtyeessä ja noussut doom-genren klassikoksi paitsi kokonaisuutensa myös yksittäisten kappaleiden kuten ”At The Gallows End” sekä ”Dark Are The Veils Of Death” kautta.

Debyyttialbumilla ”Epicus Doomicus Metallicus” sessiopohjalta vokaalit esittänyt Johan Längqvist ei ollut enää käytettävissä, joten Messiah Marcolin saapui pysyväksi keulamieheksi esitettyään ensimmäisen levyn ”Solitude”-kappaleesta basisti/säveltäjä Leif Edlingille puhelimessa acappella-version. Myös edelleen yhtyeessä vaikuttavat kitaristi Lars Johansson ja rumpali Jan Lindh liittyivät mukaan täydentäen Edlingin sekä kitaristi Mappe Björkmanin muodostaman kokoonpanon. Myöhemmin Mercyful Fatessa ja King Diamondissa vaikuttanut Michael Wead esiintyi myös hetken yhtyeessä demovaiheessa ja hänen soittoaan kuullaan ”Nightfallin” päättävässä instrumentaalissa ”Black Candles”.

Marcolin nousi nopeasti yhtyeen keskushahmoksi ja on yhä yli 10 vuotta viimeisen yhtyeestä poistumisensa jälkeen monelle Candlemassin tunnetuin keulakuva. Hän otti vahvan rooliin myös ensimmäisen levynsä suunnan ohjaamisessa alkaen sen kansitaiteesta ja lopullisesta nimestä, joksi oli pitkään ehdolla Edlingin levyn introksi kirjoittama ”Gothic Stone”.

Edellisen albumin tavoin ”Nightfall” taltioitiin Thunderload-studioilla Tukholmassa. Levyltä lohkaistiin kaksi singleä, jo ”Epicukselle” demottu ”Samarithan” sekä ”At The Gallows End”, jotka eivät kuuluneet kaupallisimpaan saatavilla olevaan materiaaliin. Sen sijaan selvästi tarttuvampaa ”Bewitchediä” saatteli jossain määrin humoristinen musiikkivideo. ”Samarithan” on mahdollisesti levyn vaikeimmin aukeava raita, joka palkitsee kuulijan vasta useamman kuuntelukerran jälkeen nousten kuitenkin muiden biisien rinnalle osaksi klassikkokokemusta.

Edling on myöhemmin kertonut biisistä seuraavaa:

“Samarithan” is one of my all time favourite Candlemass tracks, and it nearly didn’t make it on to tape. Mats Ekström thought it sucked big time when it was rehearsed before the recording of “Epicus” and it was scrapped, but luckily enough the new band loved the song.

45 minuutin alkuperäinen albumi on edelleen kiistaton klassikko, jonka kuudesta varsinaisesta kappaleesta ei heikkoa hetkeä löydy. Jälleen kerran sen arvon ymmärtää parhaiten asettamalla ”Nightfall” kontekstiin, jossa se ilmestyi. Vuonna 1987 raskaan musiikin etulinjassa vaikuttivat täysin toisentyyppiset yhtyeet. Toki doom metal eli ja kukoisti underground-liikkeenä vahvasti ja erityisesti Amerikassa, mutta ruotsalainen Candlemass ei koskaan nivoutunut tähän osastoon luontevasti kuulostaen aina vain ja ainoastaan itseltään.

Yhtyeen musiikki ”Nightfallilla” on raskasta, mutta samalla dynaamista ja siitä on riisuttu pois kaikki turha rekvisiitta ja 1980-luvun puolivälin ylilyönyt kaupallinen lähestymiskulma. Messiahin laulu kumpuaa jostain kiirastulen syvyyksistä. Lisäksi albumin tuotanto on erinomainen korostaen kitaroiden korutonta voimaa, samalla rummut ja basso ovat hyvin pinnassa ja vokaalit tuntuvat nousevan etualalle aina kuin sovitus sitä tarvitsee. Jo ”Epicus Doomicus Metallicus” oli soundiltaan erinomainen, mutta ”Nightfall” vie tätä vielä asteen pidemmälle. Äänimaailma levyllä on kirkas ja kylmä.

Kappalemateriaali on yhtä vahvaa kuin debyytillä, vaikka Johan Längqvistin loistavan eeppisestä ja maanläheisestä tulkinnasta oli siirryttykin teatraalisempaan ilmaisuun. Levyn käynnistävä ”The Well Of Souls” vakuuttaa raskaalla riffillään ja kyseessä on yksi Edlingin kaikkien aikojen suosikkivedoista:

One of our best tracks ever. The riff is brilliant and so is the chorus. The lyrics took a while to write but came out nice in the end. It was inspired by Indiana Jones and The Raiders of the Lost Ark, where they found “the well of souls”.

”At The Gallows End” kertoo kuoleman polun aukeamisesta hirtettäväksi matkalla olevan miehen silmien edessä käsin kosketeltavalla tavalla. Biisi on yksi yhtyeen tunnetuimmista.  Isän kohdatessa poikansa kuoleman, syvän surun välittävä ”Mourners Lament” nostaa puolestaan Messiahin vokaalisuorituksen keskiöön, Edling on ylistänyt Lars Johanssonin kitarasooloa tässä kappaleessa yhdeksi miehen kaikkien aikojen parhaista. Eikä unohtaa voi murskaavan painostavaa ”Dark Are The Veils Of Deathia”, joka aikanaan esitteli Candlemassin 1980-luvun materiaalin allekirjoittaneelle. Kappale on mestariteos.

Sovitukset ovat doom genrelle tyyppillisesti pitkiä ja monipolvisia, mutta samaan aikaan melodisia, hyvin raameissa pysyviä ja jykevän raskaita. Messiaan vokaalisuoritus kaikuu kaiken yläpuolella. Levyn kolme instrumentaalia sulautuvat kokonaisuuteen saumattomasti, kuten myös Marcolinin lyhyt välisoitto ”Marche Funebre”.

Kansitaide esittelee Thomas Colen maalauksen ”Old Age” The Voyage of Life -sarjasta vuodelta 1840. Colen maalaus koristaa myös tätä seurannutta “Ancient Dreams” (1988) –pitkäsoittoa. ”Nightfall” sai aikanaan suitsutusta faneilta ja vaikka suurta huomiota ei aivan valtamediassa tullut, arvioissa se on aina tunnustettu tien raivaajaksi. Levy nousi myyntiluvuissa debyyttiin verrattuna aivan eri tasolla ja varsin nopeasti Candlemass esiintyi suurien festivaalien päälavoilla. Albumi on ilmestynyt myöhemmin useampaan kertaan ja sessioista on saatu ulos erilaisia demoja ja harjoitusvetoja. Nykyisin ”Nightfall” usein nostetaan Candlemassin Messiah Marcolinin kauden vahvimmaksi esitykseksi.

Kohtalaisen harvoin nykyään keikkaileva Candlemass on kuluneena vuotena esittänyt albumia kokonaisuudessaan. Aiemmin vastaavan kohtelun ovat saaneet myös ”Epicus Doomicus Metallicus” sekä ”Ancient Dreams” -albumit. Yhtye julkaisi 3CD:n 30-vuotisjuhlaversion levystä. Mukana on demo- sekä livemateriaalia.

Leif Edling kertoo levystä ja ajanjaksosta seuraavaa:

This was our breakthrough album! ”Epicus” didn’t sell much when it came out, but ”Nightfall” really hit off from the very beginning. A couple of gigs in England and one at the Dynamo Festival in Holland and life never was the same again!

All of a sudden we were darlings of the press and the hottest metal band on the planet! Gigs, parties, work, laughs…Never looked back! We had offers from major labels but stayed with London based Active and thought we would be huge. We didn’t, but got a pretty nice career anyway! I have no regrets.

Teksti: Ville Krannila

Kuvamateriaalia ”Nightfall” – sessioista saa tarkistettua linkistä.

Alta katseluun kansitaidetta ja ”Bewitched”-musiikkivideo sekä kuunteluun albumi kokonaisuudessaan:

https://www.youtube.com/watch?v=VyKi2I0m08w

Profiili |  + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.