Brymir – Slayer Of Gods (2016)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva
Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva
MAINOS:



Pakanametallin nimeen vannova Brymir on noussut Helsingistä takaisin keskuuteemme uudella eepoksellaan ”Slayer Of Gods.” Levy on ollut odotuksessa kauan, sillä yhtyeen debyytistä ”Breathe Fire To The Sun” on kulunut jo viisi vuotta. Albumi on tehty täysin yhtyeen omin voimin tuotannosta miksaukseen saakka. Tässä valossa on hämmästeltävä miten massiiviselta kuusihenkinen bändi levyllä kuulostaa.

Brymir luottaa vahvasti sinfoniapohjaiseen ja melodiseen pakanaheviin, jossa mureammat ja puhtaat lauluosuudet vaihtelevat folk-vaikutteiden ollessa jatkuvasti läsnä. Lähimmäksi vertailukohdaksi voidaan nostaa kotimaiset Wintersun, Ensiferum ja Turisas sekä Amon Amarth länsinaapurista, mutta Brymir kulkee selkeästi omaa polkuaan. Sinfonisen death metallin tukena kuullaan ajoittain melko tekniseksi yltyvää rutistusta, joka saa kumartamaan syvään yhtyeen lahjakkuudelle.

Materiaali ei aukea ensimmäisellä kuuntelulla, mutta toistuvat soittokerrat alkavat vahvistaa viikinkivasaran iskuja yhä tehokkaammiksi. Biisit eivät päästä kuulijaa otteestaan kiskoen mukaansa välienselvittelyyn, josta vain vahvimmat voivat kävellä voittajina ulos. Kappaleet tuntuvat hengittävän omalla sykkeellään muodostaen orgaanisen kokonaisuuden, joka toimii parhaiten kerralla vastaanotettuna. Tuotanto on jylhä ja erottelukyky instrumenttien osalta kunnossa, erityisesti rummut soivat etualalla ja mallikkaasti. Patrik Fält on todellakin mies paikallaan tällä osastolla ja useampaan kertaan tulee kiinnitettyä huomiota rumpalin erinomaiseen suoritukseen.

Intron jälkeen levyn voimalla käynnistävä ”For Those Who Died” toimii täydellisenä esimerkkinä bändin soundista ja esitystavasta. Ehkä hieman enemmän suvantovaiheita ei olisi levyn edetessä ollut pahitteeksi, sillä noviisit saattavat säikähtää levyn suoraviivaisuutta. Mutta kun tiskiin lyödään ”The Rain” hienoine riffeineen sekä armottomine rumputulituksineen, on taistelu väjäämättä voitettu. Murskaava päätösraita ”Pantheon Of The Forsaken Gods” ei jätä kysymysmerkkejä jumalten kohtalosta.

Erikseen on mainittava vakuuttava kansitaide, joka tässä kohtaa saa kaupan hyllyltä levyn huomatessaan kummasti mielenkiinnon heräämään. Seikka jota ei voi aliarvioida. Brymir on rantautunut viikinkilaivoineen ja jättää verijäljet taakseen edetessään kivisillä rannikkokallioilla. Bändi etenee sotaan laadukkaan albumin saattelemalla varmuudella ja kuuntelija voi ottaa sarvesta lomien kunniaksi kesämökillä kulauksen nauttien samalla yöttömästä yöstä sekä yhtyeen hienosta musiikista.

8+/10

Ville Krannila

1.Intro
2.For Those Who Died
3.Risen
4.The Black Hammer
5.Nephilim
6.Prelude
7.Slayer Of Gods
8.Thus I Became Kronos
9.Stormsoul
10.The Rain
11.Pantheon Of Forsaken Gods

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.