Cannibal Corpse ei anna armoa uudella levyllään ”Red Before Black”. Jo 30 vuotta ja 14. albumia Floridan rämeikköjen syvyyksistä peräänantamatonta death metallia tarjonnut yhtye on vaihtanut vuosien varrella vokalistia ja liikkunut levyillään thrash-painotteisemman ilmaisun sekä brutaalimman ulosannin välillä.
Metalliluola otti haastatteluun yhtyeessä alusta asti vaikuttaneen ja genren arvostetuimpiin rumpaleihin kuuluvan Paul Mazurkiewiczin. Uuden levyn lisäksi puhetta riitti Cannibal Corpsen imagosta, levytystekniikasta sekä yhtyeen mahdollisista tulevista Suomen keikoista.
Rumpali vetää yhteyksiä bändin uudesta tuotoksesta aina vuoden 1990 debyyttiin ”Eaten Back To Life”, jonka thrash-henkisyydessä on paljon samaa kuin ”Red Before Blackin” suoraviivaisuudessa.
Uusin levy on ehdottomasti yksi parhaistamme, teimme todella kovasti töitä sen eteen ja halusin myös omalta osaltani viedä oman soittoni uudelle tasolle. Albumi on todella brutaali, tarttuva ja siinä on erinomainen kitarasoundi. Viimeisimmillä muutamalla levyllämme on ollut old school -tunne vahvemmin mukana. Ja tällä kertaa se tunne oli entistä enemmän läsnä ryhtyessämme kirjoittamaan materiaalia. Uusi levy on edelleen Cannibal Corpsea, mutta jälleen hiukan eri näkökulmasta. Monien mielestä ”A Skeletal Domain” (2014) oli synkempi, kun taas ”Red Before Black” on aggressiivisempi ja thrash-vaikutteisempi. Kyseessä ei ollut tietoinen ratkaisu vaan kappaleet yksinkertaisesti tulivat ulos sillä tavalla.
Olemme tavallaan kulkeneet täyden ympyrän yhtyeen alkuvaiheisiin. ”Eaten Back To Life” oli pääasiassa thrash metal -levy, koska silloin death metal oli vasta syntyvaiheessa ja kuuntelimme paljon 1980-luvun bändejä. Kun laitoimme ulos ensimmäisen demomme, Barnes (Chris, yhtyeen alkuperäinen laulaja) kuulosti enemmän Kreator-vokalistilta ja se oli soundi, joka vaikutti meihin. Blastbeatit, raskaampi sekä synkempi ote tuli musiikkiimme vasta myöhemmin. Teemme yhtä modernia death metallia ja kappaleet kuten ”Heads Shovelled Off” ja ”Hideous Ichor” eivät olisi voineet löytyä debyytiltämme, mutta muilta osin ”Red Before Black” on ehdottomasti thrash-vaikutteista materiaalia.
30 vuoden uran tehnyt yhtye ei ole aikeissa astua sivuun ja tehdä tilaa nuoremmille. Mazurkiewicz uskoo Cannibal Corpsella riittävän vielä runsaasti virtaa tulevaisuuteen vahvan uuden albumin myötä.
Varsinkin death metallissa kyse on aitoudesta ja vahvasta motivaatiosta kaiken tekemisen takana. Perustat bändin, koska haluat luoda musiikkia ja olla osa sitä liikettä ja genreä. Ja niin kauan, kun se tunne on tallella, totta kai haluamme jatkaa. Lisäksi meillä on kolme hienoa biisinkirjoittajaa bändissä ja kun nämä kaverit heittävät kehiin riffejä, et voi muuta kuin innostua uuden musiikin tekemisestä.
25 vuotta erottaa kahdessa viikossa nauhoitetusta yleisesti yhtyeen parhaaksi kokonaisuudeksi nostetusta ”Tomb Of The Mutilatedista” nykypäivän huomattavasti kauemmin studiossa hiottaviin levyihin, mutta paraneeko tunne tekniikan kehittymisen ja pidemmän ajankäytön myötä?
On outoa, kuinka levyttämismetodit ovat muuttuneet vuosien varrella. Vaikka sinulla on aikaa vain viikko, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lopputulos on huono. Päinvastoin, kiire pakottaa sinut keskittymään olennaiseen. Nykyisin voit ottaa enemmän aikaa hiomiseen ja teknologiset ratkaisut kuten pro-tools auttavat tekemään nauhoittamisesta vähemmän kivuliaan prosessin, mutta samalla siinä on riskinsä. Voit helposti yli tuottaa asioita. Soundi levyillämme on kuitenkin aina ollut hyvä ja ”Red Before Blackilla” kiinnitimme tähän paljon huomiota. Pat (O’Brien, kitaristi) halusi kerrankin oman tavaramerkkisoundinsa tunnistettavana sekä raakana levylle, ja mielestäni saimme sen vangittua. Mutta se vaati työtä, eikä olisi onnistunut viikossa.
Death metallia vieroksuvatkin usein tunnistavat Cannibal Corpsen sen kohua herättäneiden levynkansien ja väkivaltaisuudessaan poikkeuksellisten sanoitusten vuoksi. Yhtye sai nopeasti täysien sekopäiden maineen, vaikka kyseessä oli teknisesti erittäin taitava kokoonpano soittajia. Mazurkiewicz pohtii yhtyeensä musiikin ja brutaalin imagon suhdetta.
Halusimme aina musiikin olevan etusijalla. Kannet toivat jonkin verran uusia faneja ja toki sekin on hyvä, mutta se ei ollut meille pääasia. Esimerkiksi neljäs albumimme ”The Bleeding” (1994) on menestyneimpiä levyjämme ja se johtuu kappaleista ja musiikista, ei kansitaiteesta. Kolmen todella väkivaltaisen kannen jälkeen se levy meni imagollisesti eri suuntaan ja silti kuuntelijat arvostivat sitä. Yleensä näissä asioissa kyse on ihmisistä, joita musiikkimme ei kiinnosta alun perinkään. Monet haluavat tuomita asioita, joita eivät ymmärrä. Kun aloitimme, ei ollut internetiä eikä yhtyeistä tiedetty paljoakaan. Jokaisen haastattelun jälkeen toimittajat totesivat: ”Hei tehän olitte mukavia kavereita, odotin jotain sairasta mielipuolta!” (nauraa). Silloin oli vielä mystiikkaa bändien ympärillä, ja olen iloinen, että saimme olla osa sitä aikaa.
Suomessa useaan kertaan esiintynyt yhtye suuntaa Euroopan kiertueelle helmikuussa 2018. Bändi soittaa keikkoja Ruotsissa ja Norjassa Suomen jäädessä kuitenkin tällä kertaa välistä. Paul lupaa Cannibal Corpsen yrittävän parhaansa mahduttaa Suomen myös ”Red Before Black” –kiertueen aikatauluun vielä ensi vuoden aikana.
Jos emme saavu Suomeen ensimmäisellä kiertueella, tulemme ehdottomasti seuraavalla rundilla ja festarit ovat myös mahdollisuus tulevan kesän kuluessa. Muistan hyvin kun soitimme Tuskassa (2010), se oli hieno kokemus. Palaamme varmasti pian maahanne.
Metalliluolan arvion ”Red Before Black” –levystä saa lukuun linkistä.
Koko haastattelu kuunneltavissa alta:
Haastattelu: Juha Karvonen & Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen promokuvat
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
