Viime vuonna Metalliluola teki reissun Kööpenhaminan rock/metal festareille Copenhelliin, sillä festareiden line-up oli aivan posketon.
Tarjolla oli Metallica, Iron Maiden, Korn, Kiss, Mercyful Fate sekä liuta muita suurnimiä.
Tänä vuonna ei jääty varjoon, sillä mukana olivat Pantera, Guns N’ Roses, Slipknot ja totta kai Mötley Crüe sekä Def Leppard, jotka vierailivat myös kotimaisessa Rockfestissä.
14.6.2023
Copenhell on nelipäiväinen tapahtuma, joten bändejä löytyy laidasta laitaan. On perinteistä heavya, hard rockia, ZZ Topista tunnetun Billy F. Gibbonsin bluesia, black metallia eikä pidä unohtaa vanhan liiton hardcorea.
New Yorkista ponnistava Sick Of It All on tahkonnut jo vuodesta 1986, ja edelleen vetävät raivolla ja innolla keikkoja. Copenhellissa nelikko veti energisen ja pirteän keikan. Vokalisti Lou Koller on todellinen Duracel-jänis, viilettäen pitkin lavaa. Toinen Kollereista kitaran varressa hyppi rinnalla. Sick Of It All pitää kokea sisätiloissa, silloin mylläkän oikein tuntee.
Rockfestillä keikan heittänyt Mötley Crüe tarjosi perinteisen hard rock/ vanhan liiton heavy metal -annoksen. Vanhat biisit kahdelta ensimmäiseltä levyltä ovat legendaarisia kappaleita. Niitä kuuntelisi vaikka kuinka monta kertaa, huolimatta siitä, soittaako Mötikät ja laulaako Vince Neil taustanauhojen avustuksella.
Nämä glam legendat osasivat heittää hyvän shown, sitä ei käy kiistäminen. John 5:n mukaan tulo on kummasti piristänyt yhtyeen lava olemusta. Tommy Leen levottomat jutut ja rohkaisu naisiille näyttämään yläosat olivat osa tätä näytöstä. Kieltämättä promoottoreille Mötley Crüen palaaminen lavoille on ollut lottovoitto, sillä porukkaa saapuu katsomaan yhtyettä.
Copenhellissa oli tänä vuonna useampia suuremmalle yleisölle tuntemattomia nimiä soittamassa. Nämä oli hyvä katsastaa sillä mielialalla, että osa näistä saattaa nousta suureksi tekijäksi vuosien saatossa. Nämä uudet nimet olivat enemmän kallellaan core-genreihin.
Los Angelesilainen Ghost Inside edusti metalcore tuuttausta. Tuleeko tästä yhtyeestä seuraavana uusi nimi, sen näkee ajan myötä. Metalcore on tällä hetkellä niin ylikuormitettu lukuisista yhtyeistä, että Ghost Insidella on tekemisestä. ”Employed To Serve” edusti räväkämpää osastoa, sillä vaikutteita oli enemmän haettu hardcoren puolelta. Yhtyeen ulosanti oli räkäisempää.
Def Leppard ja Motley Crüe ovat kiertäneet maailmaa ristiin rastiin viime vuodet. Joten tämä paketti oli taatusti eurooppalaisille metal/rock festareille varma valinta. Def Leppard on ikääntynyt tyylillä. Vauhti ja meininki eivät ole tietenkään samanlaista kuin vauhdikkaalla 1980-luvulla.
Yhtye näytti ja soundasi eleganttisen hyvältä. Nämä 1980-luvun aikakauden yhtyeet kuten nyt Crüe ja Def Leppard tukeutuvat vahvasti kultakauden hitteihin. Tietenkin Leppardilta oli setissä myös uudemmalta levyltä kappale, mutta rehellisesti sanottuna se ei kiinnostanut ketään. Sheffieldin hard rock -veteraani oli todella hyvä ja hoiti homman mallikkaasti.
On puhuttu pitkään, ketä ja mitkä yhtyeet tulevat olemaan seuraavia suuria nimiä, kun legendat hiipuvat ja lopettavat vähitellen. Australialainen, Tuskassa myös menneinä vuosina esiintynyt Parkway Drive on ollut kovasti suosittu vuosia. Katsojamäärät ovat huikeita ja bändi on ollut useilla festareilla pääesiintyjä kaartia.
Nyt yhtye oli heivattu kakkoslavalle, mutta katsojamäärä oli huikea. Australialaiset ovat siirtyneet yhä enemmän melodisempaan suuntaan ja metalcore vaikutteet ovat vähitellen jääneet taakse. Yhtye oli todella kova ja tiukka lavalla. Ei ollut mikään ihme, että yleisö suorastaan sekosi. Crowdsurffaajia oli melkoinen määrä ja järjestysmiehillä oli kiireinen loppuilta.
15.6.2023
Viime vuosina on tullut esille liuta jos jonkinlaista maskibändiä Ghostin suosion saattelemana. Tänä vuonna oli Copenhellissa muutama ns ”maski”yhtye. Yksi näistä monista oli Black Gold, joka yhdisteli yllättäen hiphopia ja 1990- ja 2000-lukujen taitteessa suosiossa ollutta nu-metallia.
Kieltämättä nu-metalli genreen yhtye sopi parhaiten. Vokalisti Eric Ronick oli liikkuvaa sorttia ja pomppi pitkin lavaa. Tuleeko Black Goldista jotain suurempaa, riippuu pitkälti siitä, että kuinka suuren hypen yhtye saa erilaisten medioiden kautta.
Nu-metallilla jatkettiin, kun Slipknotin nokkamiesten Corey Taylorin sekä Shawn ”Clown” Crahanin poikien vetämä Vended aloitti settinsä toisella päälavalla. Pitkälle ei ole omena puusta pudonnut, sillä samoissa vesissä Vended operoi kuin isukkiensa bändi.
Kavereilla oli hyvä ja energinen meno lavalla. Biisien suhteen Vendedillä on vielä tekemistä, sillä materiaali kuulosti lievästi monotoniselta. Selvät koukut ja nyanssit hakevat vielä paikkaansa. Mikäli Vended pelaa korttinsa oikein ja jaksaa painaa onnistuen luomaan koukuttavia kappaleita, tällöin voi tapahtua mitä tahansa.
Oli melkoinen vastakohta näiden kahden bändin ja seuraavan yhtyeen välillä. Päälavalla asteli legendaarinen Testament. Tämä Bay Area- thrash ryhmä oli takuuvarma eikä pettänyt. Testament on aina hyvin öljytty ja treenattu kokoonpano livenä.
Yhtye ei lipsunut yhtään ja soitto rullasi varmasti eteenpäin. Bändin nykyinen rumpali Chris Dovas osoittautui olevan mies paikallaan patteriston takana. Kaveri hoiti homman mallikkaasti. Positio on haasteellinen, sillä siellä on pyörähtänyt useampi rumpujumala soittamassa.
Sitten hypättiin aivan toisenlaiseen musiikilliseen maailmaan ja ilmaisuun. On mielenkiintoista seurata sekä huomata, miten tiettyjen yhtyeiden ja artistien suosio odottamatta nousee lentoon. Osa tästä johtuu hypetyskampanjasta, jota esimerkiksi suuret metallilehdet kuten Metal Hammer osaavat tehdä.
Sleep Token on kieltämättä eräs viimeaikaisia hypetyksen kohteita ja erityisesti yhtyeen viimeisin levy ”Take Me Back To Eden”. Yhtye oli aivan väärällä lavalla, sillä kolmoslava alueineen oli liian ahdas. Sleep Token yhdistelee mielenkiintoisesti tunnelmallisia tyylejä ja mukana on tiukempaa riffitelyä. Bändin keulahahmo Vessel osoittautui eläväiseksi tapaukseksi.
1990-luvulla tuli esille paljon uusia bändejä, joiden debyyttilevyt olivat jo aikoinaan niin kovia, etteivät myöhemmät julkaissut enää pärjänneet. New Yorkilainen Life Of Agony on yksi näistä yhtyeistä, jonka ”River Runs Red” oli aikansa klassikko. Setti koostui suurimmaksi osaksi poiminnoilta juuri tuolta levyltä. Biisit näin 30 vuotta myöhemmin ovat edelleen kovia. Bändi oli lavalla tiukassa iskussa. Erityisesti vokalisti Mina Caputo oli todellinen lavapersoona, joka otti yleisönsä hyvin.
Suomessa suurta suosiota nauttiva Gojira on tätä nykyään modernin metallin kärkinimiä. Ei olisi aikoinaan uskonut, kun bändi soitti Tuskassa vuonna 2006, että ranskalaisnelikosta kehkeytyy näin suuri tekijä. Copenhellissa yhtyeen keikkaa seurasi aivan käsittämätön yleisömäärä. Gojiran setti oli tiukkaa soitantaa, kun groovemaiset riffit jyräsivät kunnolla.
Vuorossa oli Pantera vai pitäisikö sanoa tribuutti vai cover bändi? Tästä taitettiin piestä tovin ja nyt monet muusikot ovat todenneet, että Panteran paluu lavoille on tapahtunut tyylillä.
Yhtye hajosi yli 20 vuotta sitten, ja myöhemmin Abbott-veljesten siirtyminen rajan tuolle puolen ovat luoneet Panteralle legendaarisen maineen. Lisäksi parin vuosikymmenen aikana uusi sukupolvi on tullut kehiin ja halunnut todistaa Panteran livenä. Koko alue oli aivan ammuttu täyteen. Näytti jopa siltä, että paikalla oli enemmän porukkaa kuin viime vuonna Metallican Copenhellin keikalla.
Pantera oli jo Suomessa Rockfestillä kovassa iskussa, suorastaan vaarallisen kovassa. Copenhellin keikka ei sinänsä eronnut Rockfestin vastaavasta, mutta kieltämättä show oli piirun verran tiukempi sekä rankempi. Copenhellin yleisö otti riemuiten bändin vastaan, sillä pitit pyörivät ja crowdsurffaajien määrä oli huikea.
Poikkeuksia löytyi kappalelistasta verrattuna Rockfestiin, sillä Pantera veti hieman yllättäen ”Use Your Third Armin”. ”Walkin” aikana lavalle saapui Testamentin nokkamies Chuck Billy duetoimaan Phil Anselmon kanssa. Jää nähtäväksi, mitä tuleva tuo Panteran osalta. Jatkuuko tämä tribuutti homma vielä eteenpäin vai oliko tämä tässä?
16.6.2023
Kuinka moni power metal -fanaatikko muistaa brasialaisen Angran? Angra tunnetaan enemmän nykyisen Megadeth-tiluttaja Kiko Loureiron entisenä yhtyeenä. Power metal on Rafael Bittencourtin luotsaaman yhtyeen kulmakivi, ja mukana on vahvaa brasilialaista metal osaamista. Laulajana toimii nykyisin Rhapsodysta tuttu Fabio Lione.
Angrassa elää edelleen vahvasti Andre Matosin karisma ja näin tulee aina olemaan. Bändi soitti tuolta ajalta tunnettuja biisejä ja totta kai valintoja oli myös Lionen aikakaudelta. Angran kaverit ovat taitavia muusikoita, mutta tähti tuskin enää nousee entisen kaltaiseen lentoon.
Kotimainen Korpiklaani pisti vaihteeksi yleisöön vauhtia. Vauhdikas humppafolk tai mitä lie metallia bändin tyylisuunta on, kuulostaa aina hauskalta Korpiklaanin käsittelyssä. Yhtye oli lavalla juuri parhaimmillaan vauhdikkaimmissa sovituksissa. Meno oli railakasta yleisön keskuudessa, sillä perinteinen crowdsurfingin ohella pitti pyöri sellaisella kierroksilla, että pölyä oli joka paikassa.
Tässä vaiheessa päivää alkoivat nousta suhteellisen synkät pilvet taivaan rannassa. Oli vain ajan kysymys, milloin myrsky iskisi alueelle. Suuret rinnekatsomot tyhjennettiin ja suljettiin yleisöltä. Onneksi tässä vaihetta päivää ei ollut suurta ryntäystä.
Kun Napalm Death asteli lavalle, alkoi vettä tiputella. Nappis mekasti Barneyn tahdissa lavalla, mutta yleisö ei syttynyt millään. Napalm Deathin ikoni Shane Embury on ollut koko kesän sivussa syystä tai toisesta. Vähitellen myrsky yltyi niin kovaksi, että oli haettava suojaa. Lavan sivulla roikkuva iso screen ei kestänyt, vaan tuli rämähtäen alas.
Myrsky oli sen verran tanakka, että johtava metalcore yhtyen Architects ei edes päässyt lavalle saakka. Heidän osaltaan keikka jäi kokonaan soittamatta.
Kun myrsky piiskasi aluetta, oli hyvä hetki asettua kuuntelemaan Slipknotin nokkamiehen Corey Taylorin luentoa. Tiedossa oli tarinointia kauhuleffoista ja muusta horror kamasta seminaariyleisölle. Mies on ollut monessa mukana ja hänellä on ollut aina intohimoa musiikkiin kuin myös kauhuleffoihin sekä pelehin.
Kun myrsky oli laantunut, sade edelleen piiskasi tannerta. Tästä huolimatta oli todistettava tanskalainen death metal -ryhmä Undergang. Bändi veti jälleen totaalista kuolometallia syvällä rintaäänellä. Ilmeisesti jotain teknistä dilemmaa oli, sillä yhtye joutui säätämään lavalla tovin ennen kuin jatkoivat. Nelikko jatkoi ja paahtoi death metal -settinsä loppuun.
Päälavan ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä sankoin joukoin. Kolmannen päivän pääesiintyjä Slipknot on ollut vuosikymmeniä suurien festareiden ja kiertueiden kiistaton pääesiintyjä. Lavalle oli rakennettu eri tasoja, missä soittajat sekä Corey Taylor viilettivät menemään.
Keikka aloitettiin ”The Blister Exists” -kappaleella ja jatkettiin ”The Dying Songilla”. Pääsääntöisesti setti käsitti ”Slipknot”-levyn biisejä, kuten ”Wait And Bleed”. Taylor jälleen kerran todisti olevansa oikea showmies. Yleisö suorastaan söi miehen kädestä, kun kymmenet tuhannet ihmiset käskytettiin ensin istumaan maahan. Taylorin komennuksen myötä jengi pomppasi pystyyn, ja pitit alkoivat pyöriä.
Slipknot on jo instituutio metallimaailmassa. Miehiä on kaatunut sekä vaihtunut matkan varrella, mutta bändin suosio on edelleen huippuluokkaa. Nyt kun vielä tekisivät todella tykkilevyn.
Kun ja jos innostuu crowdsurffailemaan, tällöin on syytä jättää kaikki tavarat ja puhelimet kaverille ennen kuin kiipeää yleisön käsien kannattelemaksi. Monet saivat ikäväksi kokea, kun vieras käsi kävi taskuilla ja siinä samassa hävisivät puhelin ja lompakko. Crowdsurffaus on todella suosittua Copenhellissa. Sitä ei ole kielletty eikä rajoitettu, joten suomalaiset ottakaa tästä mallia.
17.6.2023
Neljännen päivän suurin täky oli tietenkin Guns N’ Roses. Sitä jouduttiin vielä hetken odottamaan, sillä tarjolla oli erilaista rockia ja metallia koko illan ajan.
Eddie Van Halen oli ja on edelleen kitarajumala monille. Kieltämättä Van Halenin poika Wolfgang ei ole päässyt helpolla isänsä perinnön takia. Wolfgang on silti onnistunut luomaan itselleen oman uran.
Keikan heittäminen puolen päivän aikaan ei välttämättä ole paras mahdollinen hetki soittaa festivaaleilla. Tästä huolimatta paikalle oli raahautunut hyvä määrä katsojia. Wolfgang osoittautui pidättäytyväisi lavalla. Mies ei turhia jutustellut, vaan soitti biisit läpi ilman suurempia temppuiluja. Jotta Van Halenin Mammoth WVH nousisi suureen kastiin, livekeikkojen osalta olisi paljon tekemistä ja treenaamista. Ei riitä, että soitetaan biisit läpi, kiitetään ja poistutaan lavalta. Nuoren Van Halenin täytyy tehdä vielä kovasti hommia lavapreesensin parantamiseen.
ZZ Topin keulamiehellä Billy F. Gibbonsilla riittää virtaa ja aikaa. Kitaristi ehti kiertämään Eurooppaa ristiin rastiin soolobändinsä kanssa. Copenhellissa Gibbons veti blues henkistä kamaa, vaikka joukkoon mahtui myös tukku ZZ Topin ikivihreitä.
Setti aloitettiin klassikolla ”Got Me Under Pressure”. Yleisö otti bändin kohteliaasti vastaan, mutta jos Gibbons olisi ollut ZZ Top -nimellä liikenteessä, meno olisi ollut varmasti erilainen.
Tobias Forgen luotsaama Ghost on 2010-luvun suurimpia nousijoita areenabändiksi. Temppu ei ole tänä päivänä kovin helppo. Sinänsä erikoista, ettei Ghostille saatu raivattua pääesiintyjän slotia, sen sijaan Ghost oli laitettu illan suuhun heti Billy Gibbonsin jälkeen.
Ghost tullaan taatusti näkemään Copenhellissa uudestaan ja suuremmalla tuotannolla, vaikka yhtye oli myös nyt mahtipontinen. Bändi on paisunut, kun ensimmäisellä keikoilla nähtiin viisi kaveria, nyt kokoonpano oli tuplaantunut. Mukana oli sekalainen kuoro ja syntikoita, mutta kaiken keskipisteenä oli tietenkin Forge, joka suorastaan pisti yleisön polvilleen.
Ghostilla on fanaattinen kulttikannattajakuntansa. Sen huomasi, ja yleisön seassa oli lukemattomia Ghost-maskeihin sonnustautuneita. Hienolta ja komealta Ghost soundasi, ei ole ihme, miksi bändi on tällä hetkellä supersuosittu.
Sitten jatkettiin uuden tai sanotaan modernimman rockin/metallin parissa, kun kanadalainen Spiritbox kipusi kakkoslavalle. Bändi ei kovin vanha tekijä, mutta onnistunut hypetys ja kiertueet suurempien nimien kanssa ovat taanneet hyvän suosion kanuukeille, joten hyppäys suurille areenoille ei ole ollut yllätys. Laulaja Courtney LaPlante oli vaikuttava esiintyjä ja kitaran varressa vaikutti aviomies Mike Stringer. Spiritboxin keikkaa seurasi hurja yleisömäärä, joka kertoo, että suosio on nousussa.
Black metallia ei juuri kuultu Copenhellissä. Mutta nyt oli lauteilla kaksi nousukiidossa olevaa yhtyettä. Jenkkiläinen Blackbraid on ollut kovassa nosteessa. Bändi on periaatteessa vokalistin Joe Kriegerin ryhmä, johon aina värvätään muusikoita mukaan.
Blackbraid yhdistelee intiaanikulttuuria ja teemoja black metalliin suvereenisti. Black metallin suhteen voi helposti sanoa, että selvästi pohjoismaisia yhtyeitä ja erityisesti norjalaisia nimiä on kuunneltu ja haettu vaikutteita.
Portugalilainen Gaerea on toinen black metallin uusia nimiä, joka on myös kovassa nousukiidossa. Bändi oli saanut slotin samaan aikaan, kun Blackbraid veivasi toisella puolella festarialuetta kolmannella lavalla.
Gaerea oli saanut taas neljännen lavan. Itse asiassa pienempi lava sopi huomattavasti paremmin yhtyeen performanssille. Nokkamies Guilherme Henriques oli eläväinen tapaus, sillä mies viuhtoi menemään eriskummallisin elkein sekä merkein. Gaerea kuten myös Blackbraid kannattaa pitää silmällä, sillä jos pelaavat korttinsa oikein, seuraavina vuosina saattavat olla suuremmilla lavoilla.
Lopuksi vielä Guns N’ Roses. Gunnarit ovat useamman vuoden vetäneet todella pitkiä settejä. Copenhellin keikka noudatti samaa kaavaa. Bändi soitti rapiat kolme tuntia, joten siinä suhteessa tuli rahoille vastinetta, erityisesti niille, jotka olivat odottaneet ja tulleet nimenomaan Gunnareita varten paikalle.
Axl Rose oli kovassa tikissä, sillä mies ravasi ympäriinsä samalla vimmalla kuin yli 30 vuotta sitten. Guns N’ Rosesin setti oli täyttä hittien ilotulitusta alusta loppuun. Kappaleet ovat jo niin puhkikuluneita, että ne tunnetaan kaikkialla. Gunnarit olivat Copenhellin viimeinen yhtye ja tämän jälkeen nämä bakkanaalit olivat historiaa.
Kahtena peräkkäisenä vuonna Copenhell on raahannut suuria klassikkoyhtyeitä lavalle. Jää nähtäväksi, mitä festari tulee buukkaamaan seuraavaksi. Onko listalla viimeisiä kertoa kiertueilla nähtävät AC/DC ja Aerosmith? Tuleeko Scorpions vielä kerran?
Tietenkin lavalla tullaan näkemään liuta modernin rockin ja metallin nimiä. Copenhellissa kannattaa käydä, sillä festari tarjoaa kattavan määrän eri genrejä sekä yhtyeitä, ja paikan päälle on todella helppo matkustaa ja kulkea.
Raportti & kuvat: Arto Lehtinen