Kotimainen rautalangan, rockin ja metallin mestari Viikate on kulkenut pitkän matkan Kouvolan kulmilta kotimaisen raskaan musiikin ikoniksi. Marraskuussa julkaistu uutuusalbumi “Hiljainen” toi mukanaan uudenlaisen kiertuekonseptin, jossa tavanomaiset klubikeikat on korvattu akustiikaltaan hienostuneilla (ja varmasti haastavilla) teatterisaleilla. Hyvinkääsali, yksi kiertueen pysähdyspaikoista, tarjosi ainutlaatuisen ympäristön illalle, jossa melankolia, kauneus ja kunnioitus mollimusiikkia kohtaan ottivat yleisön syleilyynsä.
Viikate on saavuttanut sen, mistä moni yhtye vain unelmoi: laajan kuulijakunnan, joka ylittää perinteiset genrerajat. Hyvinkääsalin miltei loppuunmyyty, yli 400-paikkainen katsomo, keräsi yhteen hevimiehiä, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Mollin voima ei tunne ikärajoja.
Yhtye tarjosi yli kaksituntisen setin, joka oli jaettu kahteen osaan väliaikoineen. Tämä mahdollisti syvemmän sukelluksen Viikatteen maailmaan ilman kiireen tuntua. Setti painottui balladeihin, mikä sopi hienosti teatteriympäristöön, mutta kuitenkin ripaus reippaampaa rockia ja metallia olisi voinut tuoda mukaan tervetullutta kontrastia. Nyt tunnelma oli arvokas, harras ja hivenen melankolinen huolimatta yhtyeen toisinaan stand up -mitat täyttävistä hauskoista välispiikeistä.
Viikatteen keulakuvan Kalle “Kaarle” Virtasen lisäksi yhtyeessä vaikuttavat kitaristi Ari “Arvo” Taiminen ja basisti Erkka “Ervo” Koskinen. Livekokoonpanossa on mukana myös mainio rumpali Ohto Pallas ja kosketinsoittaja Päivi Federley. Illan musiikillinen linja oli harkittu, ja erityisesti kosketinsoittaja Päivin panos toi hienon ulottuvuuden Viikatteen äänimaisemaan. Federleyn melankoliset, mutta samalla lämmintä sävyä tuovat koskettimet täydensivät kokoonpanoa hienosti.
Keikan alkupäässä kuultu alun perin Topi Sorsakosken kanssa levytetty ”Hautajaissydän” on vaikuttava kappale ja ehdottomasti omia suosikkejani. Ilta lähti siis hyvin käyntiin. Myös yhtyeen tunnetuimpiin kuuluvat ”Pohjoista viljaa” ja ”Mies, joka nolasi Kouvolan” herättivät itsessäni miltei hurmosmaisia tiloja.
Uudelta “Hiljainen”-albumilta kuultu ”Korttitalo” oli yksi keikan mieleenpainuvimpia vetoja. Kappaleessa kiteytyy jotain Viikatteen DNA-sisältöä: melodista syvyyttä, vahvaa lyriikkaa ja mollisävyistä lohtua. Akustisena versiona soitettu ”Viina, terva & hauta” toimi erinomaisesti riisuttuna versiona, jossa säröjen poisjättö korosti kappaleen herkkää puolta.
Yhtyeen livekokoonpanon harmonia oli moitteeton. Kalle ”Kaarle” Virtasen johtama Viikate osoitti, miksi yhtye on kotimaisen melankolisen musiikin kärkinimiä. Mollisävyjen arvokkuus ja yhtyeen intensiivinen yhteensoitto loivat komean tunnelman Hyvinkään pimeään iltaan.
Illan aikana kuultu musiikki kohtasi ympäristönsä kauneuden ja arvokkuuden. Vaikka keikka painottui balladeihin, pienet toiveet reippaammasta materiaalista jäivät taka-alalle kokonaisuuden sulkeutuessa kauniiseen ja melankoliseen harmoniaan. Viikate osoitti jälleen olevansa suomalaisen melankolian ääni, jota kuunnellessa on vaikea olla tuntematta jotakin suurta.
Kuvagalleria:
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
