Vuosina 1970–1975 Uriah Heep oli voimiensa tunnossa. Yhtye ei saanut ansaitsemaansa arvostusta heavy rockin kolmen suuren kokoonpanon takana, mutta tosiasiassa LP:t olivat aikakauden parasta antia ja usein yllättivät monipuolisuudellaan.
Bändin riveissä vaikutti Ken Hensleyn, Mick Boxin ja Lee Kerslaken tasoisia maailmanluokan muusikoita ja säveltäjiä, sekä David Byronissa hienon äänen omanneen ja karismaattisen vokalistin. Basisti Gary Thain usein jää eri listauksissa varjoon, mutta hänen sointukulkunsa olivat ehdottoman olennaisia bändin voittokulussa.
Julkaisuhetkellään syyskuussa 1973 ”Sweet Freedom” oli Uriah Heepin kuudes studiolevy reilun kolmen vuoden aikana, lisäksi markkinoille oli aiemmin samana vuonna puskettu livetupla. Tahti oli hirvittävä ja silti sävellysten laatu ei tästä kärsinyt, vaikka muisteluissaan kriittiset jäsenet ovat toista väittäneet. LP taltioitiin verotussyistä ensimmäistä kertaa Ranskassa, ja Hensleyn mukaan myös tällä oli negatiivisia vaikutuksia.
Vaikka tämä albumi ei aivan nouse sitä edeltäneiden Heepin mestariteosten ”Demons And Wizards” sekä oman Heep-suosikkini ”The Magician’s Birthday” rinnalle, mikäli kisa olisi keskimatkan juoksu, ero mitattaisiin siitä huolimatta sadasosissa.
”Stealin”” on tältä pitkäsoitolta jäänyt elämään keikkasettiin vuosikymmeniksi ja ansaitusti, voimakkaan riffin, Byronin maanläheisen tulkinnan sekä Kerslaken tarttuvan rytmin saattelemana. Samoin melodinen nimibiisi on unohtumaton ja sisäänpäin kääntynyt ”Circus” onnistuu tuomaan juuri sen hiukan erilaisen tunteen, jota jokaiselta pitkäsoitolta totuttiin odottamaan.
Kaiken kruunaava kohokohta löytyy silti lopusta, jossa Hensleyn ja Byronin loistava ”Pilgrim” vie mukanaan 50 vuotta myöhemmin yhä hyytävän koskettavilla sanoituksillaan ”those of us who don’t know war, shouldn’t try to make it”. Byron tekee yhden uransa parhaista suorituksista seitsemän minuuttia kellottavassa kappaleessa, jonka ei haluaisi päättyvän.
Soundi on lämmin ja yhtenäinen, tavalla tai toisella Gerry Bron onnistui lähes aina kaivamaan soittajista optimaalisen esityksen ja viimeistelemään lopputuloksen patenttimaisella tarkkuudella. Bronze -levymerkin omistajan kanssa bändillä oli omat hankalat erimielisyytensä, mutta kauden musiikki oli loistokasta. Remastereita tästä kiekosta on saatu markkinoille useita ja ne on tehty fanien toimesta rakkaudella, vaikka alkuperäiseen kappalelistaan eivät erinäiset bonusraidat tuo olennaista lisää.
Uriah Heepin liekki paloi nopeasti loppuun ja kokoonpanomuutokset alkoivat syödä pohjaa menestykseltä, vaikka hyviä levyjä ja toimivia kappaleita saatiin edelleen julki vuosittain. Päihdeongelmat veivät vähitellen sivuun suuren osan klassikkomiehityksestä, ja osa kulki tätä reittiä nopeasti hautaan saakka. ”Sweet Freedomin” taltioineista muusikoista ainoastaan yhä Uriah Heepin keulahahmona vaikuttava Mick Box on yhä hengissä.
Laadukkaalle tasolle ryhmä alkoi päästä jälleen 1990-luvulla, kun tilanne vakiintui ja musiikki löysi uuden vanhasta soundista uusia jokia ammentaneen toimivan uoman. 50 vuoden takaisista legendoista Uriah Heep ja Deep Purple jatkavat edelleen, ja Heep lähes täysin ilman katkoja. Voi hyvin olla, että tässä uran pituuskilpailussa nähdään vielä yllätysvoittaja.
9/10
Ville Krannila
1.Dreamer
2.Stealin’
3.One Day
4.Sweet Freedom
5.If I Had The Time
6.Seven Stars
7.Circus
8.Pilgrim
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}