Helsinkiläinen folk metal-yhtye Unshine julkaisi tammikuussa neljännen albuminsa ”Astrala”. Nappasimme bändin haastatteluun ja tarkoituksena oli ottaa selvää, mistä tässä yhtyeessä ja sen uudella albumilla onkaan kyse. Metalliluolan kysymyksiin vastasivat bändin jäsenet Harri Hautala (kitara, koskettimet), Jari Hautala (kitara), Susanna Vesilahti (laulu) sekä Teemu Vähäkangas (basso).
Olette kutsuneet musiikkianne Druidimetalliksi. Druidien historia vie ajassa ja tarinoissa jopa 2000 vuotta taaksepäin, joten saatavilla on hyvin vähän tietoa. Miksi juuri nämä mystiset Druidit ovat antaneet innoituksensa Unshinen musiikkiin ja kuinka itse kuvailisitte musiikkianne?
Harri: Druidithan olivat varhaisimpien eurooppalaisten maanviljelykansojen papistoa, neuvonantajia, riidansovittelijoita ja luonnontieteilijöitä. On totta, että heistä ei tiedetä vieläkään kovinkaan paljon. Tämä seikka, sekä se, että druidismi ja luonnonuskontojen renesanssi ovat olleet viime aikojen näkyvästi pinnalla, luo osan siitä kummallisesta vetovoimasta, mitä heitä kohtaan nykyisin tunnetaan. Unshinen musiikki saa innoituksensa luonnosta ja ihmisen ikiaikaisesta kytköksestä sen uskomattomiin voimiin. Druidit edustavat kadotettua romantiikkaa entisaikojen maailmasta, jossa eurooppalainen ihminen vielä tiesi oikean paikkansa suhteessa luontoon. Meidän musiikki syntyy tuon muinaisen maailman näkymistä ja sieltä kuulemistamme äänistä. Ehkä olen ollut edellisessä elämässäni druidi. Druidithan opettivat sielun kuolemattomuutta.
Uusi ”Astrala”-albumi vie kuulijat jälleen vahvatunnelmaiselle matkalle ja levy tuntuu synkemmälle ja raskaammalle kuin edeltäjänsä, vuonna 2013 julkaistu ”Dark Half Rising”. Haitteko kappaleiden tekoprosessissa tietoisesti muutosta edelliseen?
Harri: Emme. Meillä ei ole koskaan oikein toiminut se, että yrittäisi pakottaa kappaleet johonkin tiettyyn muottiin. Näitä kokeiluja on joskus päätynyt levyllekin asti. Hyvä biisi syntyy itsestään, lähes valmiina ja pääpiirteiltään tunnistettavana hahmona. Itse koemme, että musiikki on nyt laajentunut voimakkaasti ääripäistään ja ajautunut pois goottimetallin traagisesta kuutamopuutarhasta, jonne meidät aiemmin sijoitettiin. Musiikillinen kokeilunhalu ajoi tällä kertaa alavirenauhoituksiin ja poikkeaviin tempoihin. Tätä levyä jo demotettaessa kappaleet poikkesivat selvästi sekä edellisen levyn linjasta, mutta myös toisistaan.
Ensialbuminne ”Earth Magick” julkaistiin vuonna 2005 ja nyt julkaistu ”Astrala” on järjestyksessään neljäs täyspitkä. Minkälainen puserrus täyden albumin työstäminen bändiltä on?
Harri: Hyvä kysymys. Kaikki täyspitkiä tehneet muusikot tietävät sen, miten paljon työtä levyn luominen vaatii. Levyhän lähtee yhdestä ilmassa olevasta ajatuksesta; on pari nuottia ja siihen sopiva sanapari ja tunnelma. Siitä pisteestä siihen pisteeseen, että kädessä on levy-yhtiön lähettämä artistikopio ja voit istahtaa nojatuoliin miettimään mennyttä prosessia, on aika matka, nimenomaan henkisesti. Meillä vei paljon aikaa tällä levyllä se, että koko levy, rumpuja lukuun ottamatta nauhoitettiin omassa kotistudiossa. Kaupallisessa studiossa eurot kilisevät ajan juostessa, joten tulosta on pakkokin syntyä nopeammin. Kotistudiohan on perustamisen jälkeen periaatteessa ilmainen, joten se hinkkaus menee välillä loputtomaksi. Tällä levyllä erityiskiitos kuuluu muun bändin kärsivällisyydelle treeneissä; kappaleita soitettiin bändinä läpi Kaapelitehtaan treeniksellä todella paljon ennen kuin ne olivat valmiita narulle.
Teillä on nyt myös uusi levy-yhtiö (Rockshots Records). Kuinka homma heidän kanssaan on lähtenyt liikkeelle?
Harri: Uusi levy-yhtiö on aina puhdas pöytä. Ei ennakko-odotuksia, antaa tekojen puhua puolestaan. Rockshotsista emme tienneet ennakkoon mitään, ennen kuin saimme heiltä yllättäen tarjouksen. Tämä ei ole kuherruskuukausipuhetta, mutta lafka tekee kaiken uskomattoman huolellisesti, pieteetillä ja ammattitaidolla. Parasta on kuitenkin se henkilökohtainen, lämmin suhde, mikä on syntynyt meidän ja yhtiön ihmisten välillä. Kun sopimus oli allekirjoitettu, meille annettiin realistiset aikataulut asioiden toteuttamisen suhteen ja kaikki mitä yhtiöltä alun perin luvattiin, on tähän asti myös pidetty.
”Astrala” julkaistiin nykytyyliin digitaalisena ja toki myös cd:nä. Oliko vinyylijulkaisu missään vaiheessa ajatuksissa ja mikä musiikkiformaatti on teille bändinä se mieluisin?
Harri: Olisi hienoa julkaista levy vinyylinä. Toivottavasti levy myy aikanaan niin paljon, että tämä on mahdollista. Vinyyli on myös mieluisin formaatti menneisyydessä piehtaroijalle. Anssi Kippo sen taannoin kuvaili hyvin miksi vinyylin soundi on ylivertainen. Hänen mukaansa vinyylissä on myös läsnäolo tai energia, ja jos joku onnistuisi nämä tallentamaan ykkösiksi ja nolliksi, silloin digitaalinen musiikki muuttuisi paljon paremman kuuloiseksi.
Olette keikkailleet verrattain vähän ja itse olen ymmärtänyt, että tuntemattomien bändien on nykyään vaikea saada keikkoja. Allekirjoitatteko tämän?
Harri: Kyllä. Olisi mukavaa soittaa huomattavasti enemmän keikkoja. Ei voi tässä muutakaan kuin yrittää itse tehdä töitä asian eteen ja luottaa siihen että kyllä se joskus siitä.
Teemu: Kieltämättä ajat ovat muuttuneet, menneinä vuosina keikkojen saaminen oli huomattavasti helpompaa ja niistä sai jopa liksaa. Alkuvuosina keikkoja piisasi kivasti ilman sen suurempaa säätöä, mutta tuntuu että vuosi vuodelta jo yhdenkin keikan sopiminen tuntuu vaativan yhä enemmän ja enemmän kikkailua. Tai sitten vaan aika kultaa muistot! Toki tämän levyn tekemisen takia pidettiin tarkoituksella keikkataukoa, ehkä sekin vaikuttaa, ettei heti keikkabuukkarit ole taas tohkeissaan. Eipä siinä, maailma muuttuu ja siihen on sopeuduttava, mutta keikoille mieli on halajava.
Luonto ja metsä tuntuvat olevan musiikissanne vahvoina läsnä. Ei ihan tyypillisintä aluetta hevigenrelle?
Harri: Totta, tätä puolta ei tosiaan ole ehkä kaikilla bändeillä. Pitää muistaa kuitenkin, että monet nyky-yhtyeet, varsinkin suomalaiset, käyttävät kuitenkin voimakasta luontokuvastoa esimerkiksi videoissaan, joka osoittaa sen, että kyllä meidän metsämme ja järvemme ovat monelle bändille kuitenkin melkoinen voimanlähde, vaikkei se esimerkiksi sanoituksista ilmenisikään.
Kaikilla yhtyeillä ja muusikoilla on esikuvia, jotka mahdollisesti tuovat jotain elementtejä kappaleisiin. ”Astralalla” aistin ajoittain jopa Black Sabbath -tyylistä doomhenkeä. Löytyvätkö Unshinen esikuvat siis 1970-luvun raskaan rockin klassikoista, vai jostain ihan muualta?
Harri: Meidän kumartamamme ikonit löytyvät monilta vuosikymmeniltä ja vielä useammilta tyylisuunnilta. Doom on meillä ollut aina, ensimmäisestä demosta lähtien, tietyllä tavalla mukana musiikissa. Omat suosikit löytyvät 70-luvun syntetisaattorimusiikista, folkista ja progesta. Omia tärkeitä jumalia ovat Tangerine Dream ja sen johdannaiset sekä Jethro Tull.
Susanna: Olen aina pitänyt hyvistä melodioista, musiikkityylillä ei ole niinkään väliä. Eli voisi sanoa, että olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Jos jotain yksittäisiä suosikkeja pitää kuitenkin nimetä, sanon Jethro Tull, YUP ja Piirpauke.
Teemu: Uskaltaisin sanoa, että bändin yksi rikkaus on varsin vaihtelevat, mutta samalla suvaitsevat musiikkimaut. Biisejä tehdessä kaikki omituisemmatkin ideat ja ajatukset kahlataan läpi ja se mikä toimii, otetaan käyttöön. Näin ollen biiseihin jää reilusti hitusia vaikkapa tosiaan doomista tai black metallista, mikä on mahtavaa varsinkin tällaisena äärilaidan musiikin ystävänä.
”Female Fronted” -yhtyeet ovat viime vuosina nostaneet raskaan rockin saralla suosiotaan, eikä hevi ole enää vain äijien yksinoikeus. Genrelle järjestetään myös omia tapahtumia ja itsekin olitte mukana Female Metal Event 2015 -tapahtumassa Hollannissa. Minkälaiset muistot tuosta tapahtumasta jäi?
Susanna: Keikka oli yksi uramme parhaista, kenties parhain. Soitimme festarin avauspäivän ensimmäisenä bändinä, aikaisin iltapäivällä. Ennen keikkaa mietittiin, että kai sinne ainakin muutama ihminen tulee meitä katsomaan. Kun intronauhamme alkoi soida, vilkaisin toiveikkaana yleisömäärää lavan takaa. Sali oli täyteen ammuttu! Huh, siinä alkoi ihan tosissaan jännittää. Mutta keikka meni aivan äärettömän hyvin. Ja koko festari oli mahtava ja hyvin järjestetty.
Kokoonpanonne on säilynyt muuttumattomana ensialbumista lähtien ja kappaleet ovat olleet pitkälti Harri Hautalan käsialaa. Yhtyeessä vallitsee ilmeisen hyvä kemia ja ilmeisesti koko bändi seisoo vahvasti kappaleiden takana?
Jari: Olemme hyvin kiitollisia ja myös onnekkaita siitä että jäsenten väliset kemiat ovat osuneet kohdilleen heti bändin alkutahdeista alkaen, toki pientä kitkaa esiintyy ajoittain mutta se pitää hereillä. Käytännössä kappaleiden työstö menee siten, että veljeni Harri tuo biisien aihiot treenikselle, missä ne sitten jyrsitään, sorvataan sekä hiotaan lopulliseen muotoonsa ajan kanssa. Joskus prosessi on hyvin nopea, toisinaan biisin sovitukseen saattaa vierähtää useampi kuun kierto – hengentuotos lähtee kuitenkin maailmalle vasta sitten kun jokainen jäsen seisoo vahvasti viisun takana.
Teemu: Viisi erilaista päätä kun vääntää biisiä kasaan niin kyllähän siinä välillä mennään aika vereslihalla. Lopputuloksen tulee olla kuitenkin kaikkia tyydyttävä eli mitään välimallin veisuja ei soittokämpiltä jatkoon pääse.
Uusi levy on siis nyt ulkona ja se on saanut Euroopan medioissa varsin hyvän vastaanoton. Mitkä ovat yhtyeen suunnitelmat nyt, eli tullaanko bändiä näkemään lähiaikoina vaikkapa keikoilla jossain päin Suomea tai Eurooppaa?
Jari: Kyllä vaan, vastaanotto on ollut varsin suopeaa ja saanut välillä suorastaan posket punottamaan. Hollannista käsin toimivalla keikkamyyjällämme/managementillamme on keikkojen suhteen useampi pulla paraikaa uunissa, joten toivon mukaan Unshine nähdään kiertueella Euroopassa vuoden 2018 mittaan. Yksittäisiä Suomen keikkoja on tuloillaan tämän vuoden mittaan, niistä ilmoittelemme sitä mukaan kun niitä varmistuu.
Lopuksi vielä kurkistus kristallipalloon, eli miltä näyttää Unshinen druidimaailma ja suomalainen metsä vuonna 2030?
Harri: Suomalainen metsä on silloin kovasti erinäköinen kuin vuonna 2018. Ilmastonmuutos tulee lisäämään meillä lehtipuiden määrää ja ehkä saan itsekin kasvatettua pihalleni tammilehdon. Kaupungit on hylätty, ihmiset ovat muuttaneet takaisin maaseudulle ja alati laajeneviin luonnonmetsiin. Siellä voin sitten rauhassa kypsytellä tulevaa, kymmenettä levyämme, joka ilmestyy omasta toimestamme, levy-yhtiöitten kuoltua, vielä nykymaailmalle tuntemattomassa, puusta kaiverretussa formaatissa. Keikat soitamme metsäaukioilla oman kylämme juhlissa, tähtitaivaan ja nuotioiden valossa.
Haastattelu: Hannu Juutilainen
Kuvat: Jari Hautala, Dave Van Hout/Muziekagenda.nl, levynkansi Jan Yrlund
Kokoonpano:
Susanna Vesilahti (vocals)
Harri Hautala (guitar, synth)
Jari Hautala (guitar)
Teemu Vähäkangas (bass)
Jukka Hantula (drums)
http://www.rockshots.eu/astrala-unshine-new-album/
https://www.facebook.com/unshinefinland/
http://www.unshine.com/
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
