TUSKA 2024 – festariraportti ja kuvat – osa 3: sunnuntai 30.6.2024.

Lepopäivää ei pyhitetty ja Tuska-festivaali jatkui myös sunnuntaina.

Viimeisen päivän erikoisuutena on ollut jo useampana vuonna se, että perheen pienimmät, eli alle 12-vuotiaat ovat tervetulleita festivaalialueelle lipullisen aikuisen mukana tutustumaan festivaalitunnelmaan neljän tunnin ajaksi. Alueella näkyi runsaasti junioreita vanhempiensa kanssa. Hyvä! (RJ)

Shereign

Päivä käynnistyi Tuska KVLT -lavalla Shereignin tahdissa. Kolmospäivän aluksi intiimi sisäklubi oli kansoitettu ja bändi tarjosi mukavan herätyksen päivään. Shereignillä hyviä biisejä ja esiintymisvarmuutta riittää, mutta lopullinen läpimurto suuremmille lavoille antaa vielä odottaa. (HJ)

Shereign pani parastaan valovoimainen vokalisti Sara Strömmer johdollaan ja palkitsi aikaisin alueelle saapuneen kansan. Viime vuoden “Ghost Diaries” -pitkäsoitto on vahvan tunteikas kokonaisuus ja näistä albumin ihanista sävelistä saimme nauttia täysin siemauksin. (RJ)

Beyond The Black

Päälava korkattiin melodisella saksalaisella metallilla. Laulaja Jennifer Habenin luotsaama Beyond The Black nauttii Keski-Euroopassa hyvää suosiota, mutta täällä Suomessa jalansija on vielä ottamatta. Tämä näkyi yleisömäärässä, sillä bändin aloittaessa kentällä oli vielä väljää. Paikalla olleet saivat kuitenkin nauttia viihdyttävästä esityksestä ja tätä bändiä on aina ilo kuunnella. Loistava keikka vaikeassa paikassa. (HJ)

Beyond The Black kulkee luontevasti Within Temptationin, Ad Infinitumin, Delainin sekä Nightwishin vanavedessä. Sinfonista metallia ei ole koskaan liikaa ja esitys kuului omalla kohdallani festarin odotetuimpiin sekä parhaimpiin. Keikalle saatiin erikoinen alku, kun Haben ryhtyi rummuttamaan catwalkin päädyssä “Dancing In The Darkin” melodiaa. Varsin vaikuttava sisääntulo! Kappale löytyy viime vuonna julkaistulta bändin nimeä kantavalta albumilta, jolta kuulimme livetilanteessa myös tarttuvat “Reincarnation” sekä “Is There Anybody Out There?”.

Viisi täyspitkää studioalbumia julkaissut ryhmä on yksinkertaisesti erittäin hyvä yhtye, minkä tämä liveveto todisti. Vanhemmista kappaleista täytyy mainita “Songs Of Love And Death”, “Lost In Forever” sekä keikan päättänyt ihanuus “In The Shadows”. Joko vihdoin Beyond The Black saataisiin omalle klubikeikalle Suomeen? (RJ)

Fixation

Norjalainen Fixation otti kakkoslavan haltuun ja tarjosi kuulijoille annoksen melodista metalcorea. Bändille on povattu genressään vahvaa nousukiitoa, mitä edesauttoi parin vuoden takainen kiertue Devin Townsendin kanssa. Ehdin vaihtamaan muutaman sanan bändiläisten kanssa, ja he kertoivat tuon kiertueen olleen hieno elämys, mutta myös iso näytönpaikka tulevaisuutta ajatellen. Tietysti paikka Tuskan kattauksessa oli asia, jota Fixation arvosti korkealle. Tästä bändistä varmasti kuullaan vielä! (HJ)

Warmen

Samaan aikaan Fixationin kanssa telttalavalla rymisteltiin kotimaisin voimin. Warmenin melodinen death metal kosketinsoittaja Janne “Warman” Wirman johdollaan oli selvästi erityisesti lasten mieleen ja monet Children Of Bodom -paidat antoivat vihiä siitä, mitä keikalle tultiin erityisesti kuulemaan. Kaikki kunnia Warmenin soolotuotannolle ja erityisesti loistavalle “Here For None” -albumille, mutta kaikkein eniten yleisöä sykähdyttivät juuri Bodom-veivaukset, kuten “Hate Me!”, “Sixpounder” sekä “In Your Face”.

Koen Warmenin paluun, soittotyylin sekä Petri Lindroosin laulutyylin eräänlaiseksi tribuutiksi Alexi Laihoa sekä Bodomia kohtaan. Koko bändin työskentely oli sen verran vakuuttavaa, ettei tämän lähemmäksi Children Of Bodomin livekeikkaa voi enää päästä. (RJ)

Lost Society

Lost Society tarjosi päälavalla totutun viihdyttävää ja energistä esiintymistä, näyttävien pyrojen loisteessa. Tällä kerralla keikka oli jätettävä osaltamme kesken, sillä Tuska tarjoaa aina myös muuta kuin laadukkaita konsertteja. (HJ)

Kyseessä oli Lost Societyn uran tähän mennessä suurin show. Pyroja ja pommeja riitti vaikka muille jakaa ja meininki oli katossa. Kutsu Tuskaan kävi, kun Bad Omens joutui harmillisesti perumaan esiintymisensä. Lost Society suuntaa piakkoin jälleen mittavalle Suomen kiertueelle ja yhtye on nähtävissä lukuisissa kotimaan kaupungeissa. Liput keikoille ovat myynnissä nyt. (RJ)

Tuska Forum by Bleeding Metal: Leadership in metal with Beyond The Black

Oheisohjelmissa mielenkiintoista antia edustavat Tuska Forumin ja Bleeding Metal Podcastin toteuttamat artistihaastattelut erilaisilla teemoilla. Kuuntelukohteeksi valikoitui Beoynd The Blackin Jennifer Habenin kanssa käyty keskustelu naisjohtajuudesta musiikkimaailmassa.

Haben on Beyond the Blackin perustaja, johtaja ja pääasiallinen kappaleiden kirjoittaja, joten hänellä oli vahvaa omakohtaista kokemusta aiheeseen jo kymmenen vuoden ajalta. (HJ)

Bleeding Metal Podcast keskittyy pääosin aiheisiin kuten mielenterveys, feminismi ja LGBTQIA+ -oikeudet. Toki aiheita löytyy laidasta laitaan ja mielenkiintoisia haastatteluita kuuntelisi mielellään paljon enemmän.

Haastateltavina oli kaikkien sukupuolten edustajia ja tänä vuonna juontaja Kikin kanssa keskusteluja kävivät Habenin lisäksi esimerkiksi Ghøstkid, Infected Rain, Make Them Suffer, Ankor, Solence, Stam1na, Bury Tomorrow sekä Samy Elbanna. Kyseessä on aina livepodcast ja kaikki haastattelut ovat kuultavissa suoratoistopalveluissa. (RJ)

Eivør

Heti Tuska Forum -keskustelun jälkeen siirryttiin mystisiin tunnelmiin telttalavalle, kun vuoronsa sai färsaarelainen Eivør. Vahva tunnelataus naulasi kuulijat paikoilleen nauttimaan vaikuttavasta esityksestä.

Kansanperinteestä ja folkista ideoita ammentava artisti osoitti, että myös tällainen taiteellisempi ilmaisu sopii mainiosti myös Tuska-lavalle. Teltantäyteinen yleisö oli varmasti kanssani samaa mieltä. Hieno elämys! (HJ)

Tunnelma Eivørin aikana oli suorastaan taianomainen. Lava oli täynnä muinaisia soittimia sekä syntetisaattoreita. Tämä artisti tulee kokea paikan päällä ja show’ta on yhtä hankala kuvailla kuin Eivørin musiikkigenreä, mikä ei ole kovin yksiselitteinen.

Samaan aikaan kolmoslavalla olisi soittanut Stratovarius. Tuskan kaltaisen festivaalin rikkaus on se, että lähes aina pystyy valitsemaan useamman bändin väliltä. Teimme oikean valinnan, sillä Eivør oli yksi viikonlopun mieleen painuneimpia esiintymisiä. Saisimmeko Eivørin jälleen Suomeen klubikeikalle, kiitos! (RJ)

Opeth

Opeth on tuttua tutumpi suomalaisille progemetallin ystäville ja myös Tuskan kävijöille. Tarjolla oli tuttuun tyyliin pitkiä kappaleita vankalla kokemuksella esitettynä. Lava oli totutusti pelkistetty ja musiikin annettiin puhua puolestaan ilman sirkustemppuja. Edellisiltana nähty osittain samassa genressä operoiva Riverside vei silti omissa papereissani tällä kertaa pidemmän korren. (HJ)

On aina tuntunut siltä, että Opeth kulkee aivan omia polkujaan tehden mitä tahtovat. Viimeisin kokoonpanon päivitys tapahtui vuonna 2022, kun suomalaisten ylpeydeksi Waltteri Väyrynen nostettiin ruotsalaisyhtyeen rumpaliksi. Joidenkin mielestä Opeth on “turhanpäiväistä läpsyttelyä”, mutta tämän keikan perusteella kommentti ei ole kovin väärässä.

Tavallaan ihmettelen yhtyeen suosiota. Monta kertaa olen antanut Opethin musiikille mahdollisuuden, mutta kappaleet ovat edelleen pakkopullaa. Nyt keskityttiin vanhempaan tuotantoon, tuoreimman biisin ollessa vuodelta 2008. Tuhottoman pitkät sävellykset eivät sovellu festarilavalle, eikä yleisö lämmennyt Opethin sielun, laulaja-kitaristi Mikael Åkerfeldtin pitkille välispiikeille. Näihin lukeutui esimerkiksi: “Beautiful festival. To be honest it’s ugly in here, I’ve seen better”, “I’m gonna take my time” sekä “you lazy cunts”.

Kyllä tälle musiikille aina faninsa löytyy ja Opethin nälkäisille seuraava keikka on jo julkaistu. Yhtye nähdään tulevan “The Last Will And Testament” -albumin kiertueella Helsingin jäähallin Black Boxissa niin ikään ruotsalaisen Grand Maguksen kanssa 9.2.2025. (RJ)

Brothers Of Metal

Falunista lähtöisin oleva Brothers Of Metal tarjosi viikinkiaiheista power metallia kakkoslavan viimeisenä esiintyjänä. Viikinkiaihe on lyöty jopa överiksi ja kokonaisuus oli hilpeää seurattavaa. Yleisö eli vahvasti mukana ja muovimiekat heiluivat ilmassa. Asiaankuuluva soutupitti täydensi katselijoiden innokkaan osallistumisen. (HJ)

 

Keikalla nähtiin juomapeli ja oluet aukesivat tuon tuosta “skål” ja “kippis” -huutojen kera. Brothers Of Metal intoutui lisäksi pohtimaan, mikä ero on karhulla ja oluella. Bändi puhui jonkin verran suomea, mistä hauska festariyleisö innostui. Katsojien joukossa heiluivat muovisten miekkojen ja moukarien kera mm. kalkkuna, puhallettava penis sekä Halo-sarjan Master Chiefiksi pukeutunut henkilö.

Lavalla nähtiin paljon jäseniä, tarkemmin ottaen kahdeksan. Näihin lukeutui kolme laulajaa, kolme kitaristia, basisti sekä rumpali. Mats Nilssonin, Joakim Lindbäck Erikssonin sekä Ylva Erikssonin vokaalit sopivat hyvin yhteen ja erityisesti naislaulaja toi kivaa kontrastia muuten miehiseen kokoonpanoon. Settilistasta parhaiten mieleen jäi “Prophecy Of Ragnarök” -albumin “Yggdrasil”, minkä bändi kommentoi olevan koko maailman, tai ainakin festarin paras kappale. Vasta kaksi albumia tehnyt Brothers Of Metal on julkaisemassa marraskuussa 2024 kolmannen pitkäsoittonsa “Fimbulvinter”, eli sitä odotellessa! (RJ)

Parkway Drive

Metalcoren jättiläinen Parkway Drive sai kunnian päättää vuoden 2024 Tuskan. Tämä australialaisbändi on yksi genrensä suurimmista nimistä ja vaikka musiikki ei aivan ominta aluetta edusta, keikalla homma upposi vakuuttavasti myös allekirjoittaneeseen. Pommit paukkuivat, liekit loimusivat ja tunnelma Suvilahdessa nousi pääesiintyjän arvoisesti erittäin hyvälle tasolle. Vahva päätös festivaalille. (HJ)

Pommeista, paukuista ja pyroista puheen ollen, kyseessä olivat ylivoimaisesti festarin suurimmat ja voimakkaimmat, mitä pelästyi myös kauempaa. Massiivisen kokoiset pyrot syöksyivät jopa päälavan päältä korkealle taivaisiin. Laulaja Winston McCall viihtyi ensimmäisten biisien ajan pitkän rampin päässä ja valokuvaajilla riitti työnsarkaa ikuistaa vauhdikkaat ja nopeatempoiset tapahtumat. McCall intoutui muistelemaan edellistä Suomen keikkaa, mistä oli vierähtänyt jo kuusi vuotta. Parkway Drive esiintyi viimeksi Suomessa Tuskassa 2018, ollen myös tuolloin päivänsä pääesiintyjä.

Crowdsurffaus ei ole tietääkseni millään Suomen festarilla sallittua, mutta silti sitä nähtiin shown aikana huomattavan paljon. Surffaajia oli jossain vaiheessa loputtomana vyörynä kuin Wackenissa konsanaan. McCall näytti mallikkaasti esimerkkiä ja löytyi yleisön joukosta “Idols And Anchorsin” aikana haltioissaan olleiden fanien iloksi.

Parhaiten edustettuna oli “Reverence”-albumi vuodelta 2018, jolta poimittiin soittoon peräti viisi kappaletta. “Darker Stillin” (2022) kohdalla oli tyytyminen kolmeen esitykseen. Parhaiten mieleen jäivät viulun sekä sähkösellon kera tunteikkaan herkästi esitetyt “Chronos”, “Shadow Boxing” sekä “Darker Still”. Aivan lopun väkevät “Bottom Feeder”, “Crushed” ja “Wild Eyes” viimeistelivät genressään loistavan keikan. Näiden myötä Tuska vuosimallia 2024 oli paketissa ja kotimatkalle oli mukava lähteä hymyssä suin. (RJ)

Tuska on erittäin hyvin ja ammattimaisesti järjestetty tapahtuma, jossa yksinkertaisesti kaikki toimii. Urbaani asfaltti- ja betoniympäristö jakaa toki mielipiteitä, mutta Helsingin tapaisessa kaupungissa en keksi festarille tämän parempaa paikkaa. Vaikka huhupuheissa jo väläyteltiin festarin siirtämistä eri lokaatioon, pysyy Tuska samalla tutulla paikallaan myös ensi vuonna. Liput ovat myynnissä, eli jos festariliput haluaa varmistaa halvimpaan mahdolliseen hintaan, kannattaa toimia nyt. (RJ)

Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen ja Hannu Juutilainen ©Metalliluola