[three_fourth]Täytyy heti alkuun sanoa miten tyytyväinen olinkaan kun Torture Pulsen uusi levy lähti ensi kertaa soimaan. Kuin salamaniskusta näin itseni flanelli-paidassa 90-luvun alussa tutustumassa Sunlight-studion legendaarisimpiin levyihin. Oululainen Torture Pulse on seurannut esikuviaan ehkä liiankin kirjaimellisesti, mutta kun tyylilajina on perinteinen ruotsalainen death metal, niin liikkumavaraa ei juurikaa ole. Tyylillisesti mennään siis Dismemberin ja Entombedin debyyttien suuntaan ja tällä uutukaisella se tehdään paremmin kuin yhtyeen aikaisemmilla hengentuotoksilla.
Vuonna 2005 perustettu Torture Pulse on julkaissut muutamat pienjulkaisut sekä yhden täyspitkän vuodelta 2010. Veitsiä on selvästi teroitettu ja silpomishommat sujuvat yhtyeeltä selvästi tarkemmin kuin viisi vuotta aiemmin. Ensimmäinen huomionarvoinen ja varmasti yksi parhaimmista asioista on yhtyeen rujo ja vanhankantainen soundimaailma. Kitarat pörisevät matalalta ja erittäin tarttuvasti. Tämä äänimaailma saa keskinkertaisetkin riffinpätkät kuulostamaan hyvältä, mikä alkujaan vie kuuntelijaa kuin litran mittaa kohti verenpunaisia juhlia. Alkuihastuksen jälkeen God Leashin viehätysvoima kumminkin heikkenee ja levy syyllistyy paikoittain liikaakin itsensä toistamiseen.
Vaikka biisit ovatkin hyvin samankaltaisia eikä suurempia eroavaisuuksia levyltä ei löydy, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan musiikki toimii oikeassa mielentilassa hyvin. Kappaleet pidetään tyylilleen uskollisena siellä 4 minuutin nurkilla. Parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen pystyn nostamaan levyltä muutamat raidat ylitse muiden. Heti ensimmäinen biisi ”Myths Of Belial Incarnated” ilahduttaa jokaisella kuuntelukerralla. Biisin temponvaihtelut tuovat kappaleeseen sopivasti tarttumapintaa. Nopeamman rymistelyn ja raskaimpien runttausten yhdistäminen toimii tässä kappaleessa esimerkillisesti, vaikka varsinaisesti mitään ikimuistettavaa biisi ei sisälläkään. ”On Lacarated Wings” seuraavana raitana aloittaa hitaammin, kunnes rumpali Blastphemy iskee lisää vauhtia niin, että rumpujen kalvot paukkuvat. Tätä nopeamman ja raskaamman osioiden välistä ”pakkoavioliittoa” jatketaan vailla suurempia myrskyjä aina levyn loppuun saakka. Levyn keskivaiheilta löytyvät ”Army Of Pestilence” sekä ”Plagya Poetry” on vielä biisit, jotka on nostettava esiin.
Oikeastaan Torture Pulse on tehnyt erinomaisen levyn, joka tarjoaa sitä mitä luvataan. Vaikka genren kärkikahinoihin ei olekaan asiaa, niin kyllä tällä levyllä paikkaa ikävää 90-luvun kultavuosien luokse. Albumin ainoa ongelma on tietty kaavamaisuus, jos sen ongelmaksi haluaa sitten laskea. Sävellyksiin lisää mielikuvitusta ja rohkeampia osioita, niin Torture Pulse voisi iskeä suuremmillekin vesille. Death metal – faneille Torture Pulse on tutustumisen arvoinen yhtye. Jään mielenkiinnolla odottamaan live-keikkaa, koska siitä olen varma, että siellä mennään ja kovaa!
7½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Myths of Belial Incarnated
02. On Lacerated Wings
03. Burst of Black Blood
04. Napalm to the Cross
05. Macabre Magister
06. Army of Pestilence
07. Plague Poetry
08. Glory That Was
09. Golgotha Revisited
10. Morbid Connection Through Flesh[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
){kind=link}