Helsingin Suvilahdessa koettiin yksi kesän 2022 viimeisistä ulkotapahtumista, kun lavan valtasivat tivoli/sirkusteemaisen kiertueensa Helsinkiin tuonut tanskalainen D-A-D sekä kotoinen pitkän linjan rock yhtye Melrose.
Suvilahteen oli rajattu toimiva 3000 henkeä vetävä alue, mikä oli tällaisella keikalla mukavasti intiimimpi, kuin mitä huomattavasti suuremmalle alueelle levittäytyvällä Tuska-festivaaleilla vuosittain nähdään. Puitteet olivat tähän elokuun lopun loppuunmyytyyn tapahtumaan mainiot, sään ollessa poutainen ja lämpötilan pysytellessä 15 asteen yläpuolella aivan loppuiltaan asti. D-A-D:n konsertin alkupuolella myös auringonlasku toi kauniin punahehkuisen sävynsä taustalle.
Laulaja-kitaristi Tokelan luotsaama Melrose jaksaa paahtaa edelleen, vaikka bändin historia ulottuu jo yli 40 vuoden päähän. Vuosien varrella yhtye on onnistunut hankkimaan faneja poikkeuksellisen monipuolisesti ja Melrosen musiikin ystäviä löytyy niin perusrockin, rockabillyn, kuin myös hard rockin kuuntelijoista.
Suvilahden illassa ryhmän nykykokoonpanoon kuuluvien Tokelan, Rogerin (basso) ja Jamin (rummut) muodostaman trion poljento oli tehokasta, kuten odottaa saattoi. Hyvä äänentoisto, sopivan kova volyymi ja tehokkaan simppelit biisit tempaisivat mukaansa heti ensi tahdeista lähtien. Harmittavan monilta tämä esitys jäi kuitenkin näkemättä, sillä loppuunmyydyn konsertin yleisöstä vasta murto-osa oli Melrosen aikana paikalla.
Tokela pohti lavalla, voiko tapahtuma nyt vihdoin ja viimein olla totta parin vuoden siirtojen jälkeen. Alun perin show’n piti toteutua jo 2020 ja myöhemmin 2021. Hän tokaisi, että ”kai nyt täytyy uskoa, kun tässä lavalla ollaan ja soitetaan”. Kärsivällisyys siis palkitaan!
Tunnin kestäneen vahvan setin päätteeksi Melrose tarjoili klassisimman ja yleisesti tunnetuimman hittinsä. ”Rich Little Bitch” soi riehakkaasti Tokelan kitaroinnin ja koreografian tuodessa mieleen AC/DC:n Angus Youngin parhaina päivinään. Rock on ajatonta riemua!
Melrosen ohella myös illan pääesiintyjä, muun muassa hard rockista sekä glam metalista ammentava D-A-D kuuluu 1980-luvun alkupuolella aloittaneisiin yhtyeisiin. Bändi julkaisi ensimmäisen EP:n vuonna 1985. Vuosien saatossa aiemmin nimillä Disneyland After Dark, D.A.D. sekä D:A:D toimineessa tanskalaisryhmässä on ollut käytännössä vain yksi kokoonpanomuutos, kun vuonna 1999 rumpali Laust Sonne korvasi rummuissa Peter Lundholm Jensenin. Muuttumaton kokoonpano on hieno merkki siitä, että kemiat ovat kohdallaan ja jäsenet voivat hyvin.
Tanskalaiset ovat keikkailleet maassamme jo noin 40 kertaa ja fanikuntaa löytyy useammassa sukupolvessa. Vuoden 1986 debyyttialbumin ”Call Of The Wild” jälkeen julkaisutahti on ollut suhteellisen tasainen ja kahdestoista studiolevytys ”A Prayer For The Loud” näki päivänvalon 2019. Suvilahdessa kuulimme materiaalia yhdeksältä täyspitkältä.
D-A-D tarjosi maukkaan best of -tyyliin rakennetun settilistan, missä kappaleet jakautuivat tasaisesti eri julkaisujen kesken, eikä yksikään yhtyeen teoksista noussut selkeästi ylitse muiden. Näyttävän lavan suurimpana kiintopisteenä oli rumpukorokkeena toiminut oikea pyörivä karuselli. Sonnen lisäksi koko kokoonpano hyppäsi välillä kyytiin kierroksille. Legendaarisia palavia rumpuja ja basistin kipinäsuihkukypärää ei nähty, mutta makeaa tarjoiltiin silti mahan täydeltä.
Bändin nimen keksinyt ja mukana perustamassa vuonna 1982 ollut Stig Pedersen on tunnettu mitä erikoisimmista vain kaksikielisistä bassoistaan ja näistä nähtiin kattava otos myös tällä keikalla. Miehen käsissä nähtiin toinen toistaan mielikuvituksellisempia viritelmiä ja oikeiksi bassoiksi muuntautuivat läpinäkyvä valaistu akryyli, videota kuvannut jätti-iPhone, kuuraketti, Manfred von Richthofenin punainen Fokker-hävittäjälentokone rautaristin kera, posliinilautanen, ylösalaisin käännetty kitaran lapa sekä cocktail-oliivi tikussa. Malliesimerkki siitä, kuinka homma vedetään tyylikkäästi täysin överiksi.
Myös soolouralla vaikuttanut ja kaksi albumia julkaissut laulaja-kitaristi Jesper Binzer on vaikuttanut yhtyeessä niin ikään perustamisesta lähtien ja on aina mies paikallaan. Lavakarisma on kiitettävällä tasolla ja hän hauskuutti yleisöä monilla tempauksilla. Vikkelä Binzer hyppäsi myös eturivistä keikkaa seuranneiden fanien luokse tähyillen yleisöä tarkemmalla silmällä.
Ennen ensimmäistä EP-levytystä Disneyland After Dark operoi hetken kolmijäsenisenä, kunnes Jesperin pikkuveli Jacob Binzer liittyi isoveljensä seuraksi toiseksi kitaristiksi vuonna 1984. Tyylikkyys oli huipussaan ja nuoremmalla Binzerillä oli aikaa istuskella lavan reunalla rauhallisimpina hetkinä kuin muina miehinä soiton kulkiessa mallikkaasti.
”Isn’t That Wild”, ”Burning Star” ja ”Jihad” pistivät esitykselle sellaiset alkutahdit, että oksat pois! Äänenvoimakkuutta oli enemmän kuin tarpeeksi ja yllättävän raskaat soinnut löivät ällikällä. ”Helpyourselfish” (1995) -pitkäsoiton ”Written In Water” jatkoi ansiokkaasti raskasta linjaa sisältäen yhden tarttuvimmista kitarariffeistä tanskalaisen rockin historiassa.
Tunnelma rauhoittui hieman hitaamman “A Prayer For The Loudin” myötä, nimikappaleen edustaessa ansiokkaasti tuoreinta levytystä bändin sävellyskynän ollessa edelleen riittävän korkealla tasolla.
“Everything Glows” ja “Soft Dogs” rullasivat mukavasti. “Grow Or Pay” (”Riskin’ It All”, 1991) tyylikkäine melodioineen ja mahtavine kertosäkeineen oli yksi illan kohokohdista. Debyytiltä poimittu “Riding With Sue” toimi mainiosti seuraavaksi esitetyn, 22 vuotta myöhemmin julkaistun “Monster Philosophyn” basson jyrätessä kaikesta läpi. Siirtymät vanhan ja tuoreemman tuotannon välillä olivat yllättävän saumattomia.
“Bad Craziness” sekä lyhyt ”Evil Twin” jäivät hieman paitsioon tavanomaisina tekeleinä. 3000-päinen yleisö janosi lisää ja sitä myös saatiin. ”D.A.D. Draws A Circle” (1987) -albumin hidastempoinen tunnelmointi ”I Won’t Cut My Hair” avasi encoren. ”No Fuel Left For The Pilgrims” (1989) -läpimurron klassikko ”Sleeping My Day Away” kuultiin odotetusti tanskalaisryhmän takuuvarmasti tunnetuimpana sävellyksenä biisin soidessa huomattavan usein myös radiossa.
Esiintymistä ei kuitenkaan päätetty suurimpaan hittiin. Viimeisenä kuultu debyytin päättävä ”It’s After Dark” osui täydellisesti maaliin keikan loppumisen merkiksi. Lähestyvään syksyyn valmistautuen piste laitettiin samalla kaihoisasti myös koko keikkakesälle 2022.
It’s after dark now
And Disneyland is closed
The party is over
The night is here
Let’s bring out a toast
Well, it’s the end of the show
It’s time to go
Along the cliffs at night
We’re taking you home
Raportti: Riku Juutilainen ja Hannu Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
