Deep Purplen riveissä 1970-luvun klassikoalbumeilla “Burn”, “Stormbringer” ja “Come Taste The Band” maineeseen noussut basisti/laulaja Glenn Hughes saapui neljälle keikalle Suomeen osana “Celebrating The 50th Anniversary Of Burn” -kiertuetta.
”Burnin” juhlavuosi oli tosin jo viime vuonna ja myös Suomen keikat oli tarkoitus järjestää vuosi sitten. Nämä konsertit peruuntuivat ja uudet korvaavat päivämäärät löytyivät tälle syksylle.
Tänä vuonna Hughes on kiertänyt konserttisaleja “The Chosen Years” -otsikon alla ja settilista on sisältänyt parhaita paloja miehen laajasta tuotannosta vuosikymmenten varrelta. Viime vuodelta siirretyt keikat on soitettu alkuperäisen suunnitelman mukaan Deep Purple -teemalla.
Lokakuinen keskiviikko ei ole otollisin aika rock-keikalle ja Tampere-talon suuri sali täyttyi silmämääräisesti noin puolilleen nostalgiannälkäisestä yleisöstä.
Lavailme oli varsin pelkistetty, mutta suuren taustalakanan Glenn Hughes -teksti kertoi, että oikeassa salissa oltiin. Tänään mentäisiin musiikin ehdoilla ilman showelementtejä. Yhtye asteli lavalle täsmällisesti ilmoitettuun aikaan ja ”Stormbringer”-albumin nimibiisi jyräsi vahvana avauksena.
Glenn Hughesin lisäksi yhtyeessä musisoivat kitaristi Søren Andersen, rumpali Ash Sheehan, sekä uutena jäsenenä suomalaisyleisölle esitelty kosketinsoittaja Lisa Müller.
”Burn”-LP:n tunnelmiin päästiin, kun mahtavan “Stormbringerin” jälkeen kuultiin “Might Just Take Your Life” ja perään jatkettiin “Sail Awayn” tahdissa.
Soundit Tampere-talossa olivat mainiot, Hughesin basson jyrätessä vahvana, mutta ei liian peittävänä. Näin koko yhtye pääsi illan aikana selkeästi esiin. Erityishuomio kiinnittyi luonnollisesti myös Hughesin lauluääneen, joka on säilynyt vakuuttavana läpi vuosikymmenten. Korkealta ja kovaa oli illan teema, eikä illan lauluosuudet jättäneet moitteen sijaa. Käsittämättömän vahvaa tekemistä elokuussa 74 vuotta täyttäneeltä laulajalta.
Deep Purplen 1970-luvun keikkojen henki oli illassa vahvana läsnä, eli kuultiin pitkiksi venytettyjä kappaleita, paljon jamittelua sekä soolo-osuuksia. Hughesin pitkän esipuheen ja legendaarisen “California Jam” -keikan muistelun jälkeen kuultu “You Fool No One” tarjosi kaikkea edellä mainittua.
Kappale rönsyili pitkänä ja 1970-luvulle tyypillisenä. Sekaan oli ujutettu lyhyet näytteet mm. “The Mulea” ja “Lazya” sekä pidempi pätkä “Highball Shooteria”. Myös Deep Purple- ja Rainbow-keikoilta tuttu Ritchie Blackmoren “Blues” oli mukana. Kitara- ja rumpusoolot venyttivät omalta osaltaan esityksen kestoa, joka kokonaisuudessaan lähenteli puolta tuntia.
“Mistreated” on ”Burnin” helmi, joka Deep Purplen hajoamisen jälkeen lunasti paikkansa myös Ritchie Blackmoren Rainbow -yhtyeen livesetissä, laulajanaan Ronnie James Dio.
Tämä klassikko osoitti tehonsa myös Tampereen illassa. Pitkällä kitaraintrolla alkanut kappale oli yksi illan vahvimmista esityksistä, ja äänijänteet olivat kovilla Hughesin laulun yltäessä käsittämättömiin mittoihin. Ikä ei todella tätä miestä paina! Pitkä jamitteluosuus saatteli biisin päätökseen.
”Come Taste The Band” -levyn reipas “Gettin’ Tighter” omistettiin edesmenneille Tommy Bolinille ja Jon Lordille. Hughes pääsi esittämään myös jämäkän bassosoolon.
“You Keep On Moving” sai kunnian toimia varsinaisen setin päättäjänä. Tyylikäs ja moniulotteisesti polveileva teos pysäytti kuuntelemaan. Müllerin hieno kosketinsoundi nousi suureen rooliin.
Loppukiitosten jälkeen varmasti jokainen paikalla ollut tiesi, että ilta ei ollut vielä päätöksessä, sillä mitä olisi ”Burn”-juhlakeikka ilman legendaarista nimikkokappaletta. “Burn” soi vahvana, ollen yksi genrensä suurimmista klassikoista ja illan aikana hieman varauksellisesti keikkaa seurannut yleisö heräsi nyt konsertin suurimpiin aplodeihin.
Kahdeksan Purple-kappaletta sisältäneelle setille kertyi kokonaispituutta lähemmäs kaksi tuntia, joten todella vahvasti 1970-luvun hengessä ilta vietettiin.
Glenn Hughes bändeineen on niin kovassa vedossa, että toivottavasti keikat saavat jatkoa ja seuraavaksi päästäisiin myös Suomessa näkemään “The Chosen Years” -tyylinen soolomateriaalia sisältävä esitys. On huutava vääryys, jos näin ei tapahdu!
Raportti ja kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola
