The Haunted on kuulunut allekirjoittaneen tärkeimpiin orkestereihin aina siitä saakka, kun tutustuin siihen puristellessani vielä puberteetin viimeisiä rippeitä kylpyhuoneen peiliä koristamaan 2000-luvun taitteessa. Testosteronin täyttämään itseeni upposi ennen kaikkea Marco Aron aikakauden ”One Kill Wonder”, mutta suurin adrenaliinin tuoma euforia tuli Peter Dolvingin tulkitsemasta ”Revolverista”, joka julkaistiin vuonna 2004 kun leukaani ilmestyneet jouhet kestivät jo vähän navakampaa tuulenpuuskaa. Näitä ennen yhtye oli lyönyt self title-julkaisullaan metalliväelle jauhot kitalakea kuivaamaan vuonna 1998, tarjoten siihen mennessä harvinaisen aggressiivista ja nopeaa thrash-tykitystä, johon Dolvingin räyhäkkä sovitus- ja vokaalityöskentely toi sen kuuluisan pisteen vähintäänkin yhtä kuuluisan iin päälle.
Kokoonpanomuutoksia läpikäynyt ruotsalaisyhtye etsi sittemmin itseään myös musiikillisesti, päätyen aina 2011 julkaistun ”Unseenin” kaltaiseen hihhulointiin. ”Revolverin” jälkeinen ”The Dead Eye” oli vielä ihan kelpo julkaisu, mutta sen jälkeen ilmestyneet teokset ovat jättäneet allekirjoittaneelle hieman toivomisen varaa, vaikkakin on annettava siitä tunnustusta, että orkesterin tuotanto on aina ollut sille tunnistettavaa materiaalia. Yhtye oli lähellä pistää pillejänsä totaalisesti pussiin, kunnes Marco Aro palasi keulille ja tulkitsi vuonna 2014 päivänvalon nähneen ”Exit Woundsin”, joka oli siinä mielessä piristävää antia, koska oli selkeästi pari askelta alkuaikojen aggressiivisen tuotannon suuntaan, joskaan ei niin testosteronihuuruinen ja siitä jäi jonkin verran puuttumaan tunnetta noustakseen yhtyeen diskografiassa ensimmäisten levyjen tasolle. Siksi odotankin mielenkiinnolla mitä 25 elokuuta julkaistava ”Strength in Numbers” pitää sisällään.
Heleän akustisen alun jälkeen ”Fill the Darkness With Black” muuttuu yhtyeelle tunnistettavaksi melodiseksi fiilistelyksi kunnes rumpufillin kautta hyökätään ”Brute Forcen” hampaita heiluttavaan alkuriffiin ja naapurin kylpyhuoneesta lähtee kaakelit seinästä. Myös videoraidaksi päätynyt kompakti veto herättää vakuuttavuudellaan odotuksia levyn lopputuotannon osalta, samalla tyylillä kuin mitä ”Cutting Teeth” teki edelliselle julkaisulle. Lyhyehkön rykäisyn jälkeen siirrytään kuitenkin hieman rauhallisemmille vesille ”Sparkin” myötä, jonka akustinen hetki tuntuu hieman nössöilyltä ja kappale omaa muutenkin hieman radiobiisin aineksia, onneksi kuitenkin vokaalityöskentely pysyy totutun kursailemattomana. Seuraava ”Preachers of Death” kävisi hyvin yhteen ”The Dead Eyen” tuotannon kanssa ja on yksi toimivimmista kappaleista levyllä, vaikkakaan siinäkään eivät kierrokset päätä huimaa. Enemmän makua alkuaikojen riffittelyyn tarjoaa ”Tighten The Noose”, jonka läpi kappaleen jatkuva suoraviivainen komppi saa kyllä jonkun raajan väkisinkin nykimään ennen kuin taas meno muuttuu ”This is the Endin” kautta hyvinkin raskaaksi, muistuttaen 2004 ”Abysmalia” ihan sanoituksia myöten. Loppulevyä kantaa ihan hyvä groove ja muutenkin on ihan tasaisen vakuuttavaa materiaalia saaden arvoisensa päätöksen raskaan ”Monumentsin” loppufiilistelyillä.
Levyn tarjonta on läpeensä The Hauntediksi tunnistettavaa ja jonkun verran levyä kuunneltuani onkin todettava, että ”Strength in Numbers” on aika lailla läpileikkaus yhtyeen koko tuotantoon, sillä jokaiselle kappaleelle on varsin helposti nimettävissä joku aikaisempi levy johon se istuisi kuin valettu. ”Unseenin” kaltaista itsensä etsimistä ei kuitenkaan levyltä löydy, vaan yhtye jatkaa aikalailla ”Exit Woundsin” jalanjäljissä, saaden kuitenkin hieman enemmän kaivattua tunnetta peliin. Levyn materiaali on kauttaaltaan pätevää, takuuvarmaa kamaa ja aukesi itselleni muutaman kuuntelukerran jälkeen.
”Strength in Numbers” on ihan kelpo suoritus, mutta jotenkin sitä alkuaikojen adrenaliinieuforiaa odottaa aina The Hauntedin kohdalla, eikä sitä tästä levystä ihan siinä määrin irronnut. Siitä huolimatta julkaisu päätynee omaan levysoittimen pyöriteltäväksi aika ajoin ja on yhtyeen faneille suositeltava hankinta, mutta ensikosketukseksi The Hauntediin tarjoaisin kyllä jotain 1998-2004 välillä julkaistua levyä.
8/10
Tore Pedersen
- Fill The Darkness With Black
- Brute Force
- Spark
- Preachers of Death
- Strength in Numbers
- Tighten The Noose
- This is The End
- The Fall
- Means to an End
- Monuments
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
 - levyarvio. Tore Pedersen, Metalliluola.){kind=link}