[three_fourth]Vuodesta 2001 saakka omaleimaista melodista death metallia tarjoillut, Yhdysvaltain Michiganista ponnistava The Black Dahlia Murder on julkaissut seitsemännen täyspitkänsä ”Abysmalin”. Viisihenkisestä yhtyeestä on perustajajäseniä jäljellä enää kaksi, kitaristi ja lauluntekijä Brian Eschbach sekä vokalisti Trevor Strnad, muuten turbulenssia on ollut vuosien saatossa päätyen vuodesta 2013 toimineeseen nykykokoonpanoon. Yhtye on alusta saakka julkaissut levyjä kahden vuoden väliajoin ja samassa syklissä pysyy myös uusin syyskuussa 2015 julkaistu ”Abysmal”.
Levyn avausraita ”Receipt” alkaa jonkinlaisella viulukutittelulla jonka jälkeen käynnistyy TBDM:lle ominainen tekninen ja vihainen tykitys. Kappale on uusimman lätyn paras muistutus yhtyeen vanhemmasta tuotannosta vieden vuonna 2009 julkaistun ”Defloraten” maailmoihin. Levyn kiistattomiin kohokohtiin kuuluva kakkosraita ”Vlad, The Son of The Dragon” vie levyä synkemmille vesille miltei valssaamaan kehottavalla melodialla teknisyyttä ja vihaisuutta unohtamatta. Seuraava ”Abysmal” poikkeaa yhtyeen historiikista enemmän sisältäen jopa In Flamesmaisia riffejä ja on naapurin puukottamiseen kannustavaa c-osaa lukuun ottamatta vähän totuttua kevyempää ja melodisempaa materiaalia. Moshausrefleksiä kutitellaan raidoilla ”Re-Faced” ja ”Threat Level No.3:” ja taidokkaita melodioita kuullaan vastaavasti kappaleissa ”The Fog” ja ”Asylum”, joista jälkimmäinen sisältää myös äkäistä suoraviivaisuutta siinä määrin, että toimii hyvänä indikaattorina satunnaisille väkivallan teoille. Levyllä hidastellaan ”Stygiophobicin” verran, joka on hyvä hengähdystauko muuten intensiivisen aggressiiviselle levylle.
TBDM on ”Abysmalilla” jatkanut vuoden 2011 ”Ritual”-albumista alkanutta synkkää muuntautumistaan. Alusta saakka yhtyeen tavaramerkkeihin kuuluvat aggressiivisuus, teknisyys ja adrenaliinia nostattava blastbeat-rumputuli ovat säilyneet, mutta soolokitaristi Ryan Knightin liittymisen myötä tulleet synkkyys ja melodisuus on tällä levyllä saatu yhdistettyä erittäin onnistuneesti toimivaksi kokonaisuudeksi, materiaalin ollessa vihaisuudellaan kuitenkin helposti TBDM:ksi tunnistettavaa. Ei pidä myöskään unohtaa Knightin virtuoosimaisia, erittäin puhdassoundisia kitarasooloja joita kuullaan läpi levyn. Musiikissa on samantyyppistä kitaratyöskentelyä kuin Mors Principium Estissä ja joistain riffeistä tai niiden osista haistaa legendaarisen Carcassin läsnäolon.
”Abysmal” on intensiivisempi, välittömämpi ja yhtenäisempi kuin edeltäjänsä ”Everblack”, joka oli jo yhtyeen evoluution kannalta huima askel ja sen hetken parasta antia, mutta ”Abysmaliin” verrattuna on kuitenkin hieman rikkonainen kokonaisuus. Ei sillä, että ”Everblackissa” mitään vikaa olisi, se vaan auttamatta kalpenee ”Abysmalin” sävellystyön vierellä vielä kun varsinkin kitarasoundeja on asteen verran kirkastettu uusimmalle tuotokselle. Siinä missä edellisillä levyllä oli aina pari erikseen koukuttavuudellaan erottuvaa biisiä, on se koukuttavuus saatu ”Abysmalissa” ujutettua kaikkiin biiseihin ja levy kantaa hyvin alusta loppuun ja mieluusti pyöräyttää soittimessa uudemman kerran.
Kaiken kaikkiaan ”Abysmal” on The Black Dahlia Murderin kiistaton kruunun jalokivi ja jatkaa yhtyeen kehittymistarinaa taas asteen pidemmälle. ”Abysmal” vaatii teknisen aspektinsa vuoksi muutaman kuuntelukerran jotta pääsee musiikkiin todella sisälle huomatakseen kaikki koukut ja melodiat, mutta reilu 35 minuuttinen tuotos on juuri sopiva suupala teknistä vihaisuutta, että sen jaksaa kuunnella useammankin kerran läpi putkeen.
”Abysmal” on osoitus siitä, että The Black Dahlia Murder on yksi tämän hetken parhaita metallibändejä ja jos joku ei ole vielä tutustunut, suosittelen vahvasti tekemään se tällä lätyllä.
10 / 10
Tore Pedersen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Receipt
02. Vlad, Son Of The Dragon
03. Abysmal
04. Re-faced
05. Threat Level Number Three
06. The Fog
07. Stygiophobic
08. Asylum
09. The Advent
10. That Cannot Die Which Eternally Is Dead[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Tore Pedersenin arviossa.){kind=link}