1990-luvun puolivälissä perustettu saksalainen Rammstein on viimeistään nyt noussut metallimaailman suurien yhtyeiden joukkoon.
Tästä osoituksena toimii valtaisan suosion saanut stadionkiertue, joka pysähtyi kahdeksi illaksi Tampereen Ratinaan. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä ja lippuja niihin myytiin yhteensä yli 60 000. Yhtye on onnistunut taidokkaasti nostamaan itsensä myös runsaaseen mediahuomioon ja sitä kautta monien kahvipöytäkeskustelujen puhutuimmaksi aiheeksi, joten kiinnostus bändiä kohtaan vain leviää.
Rammstein on kohahduttanut milloin milläkin tempauksilla ja yhtyeessä on ollut sitä tiettyä rock’n’rollin vaaraa ja yllätyksellisyyttä. Viimeisimmän mediaiskunsa bändi teki Moskovassa, missä yhtyeen kitaristit ottivat kantaa maan seksuaalivähemmistövastaisuuteen suutelemalla keskenään keikan aikana. Tempaus osui ja upposi, leviten tiedotusvälineissä kulovalkean tavoin. Huomattavasti rankempaa esitystä Rammsteinilta on vuosien varrella nähty ja itselle muistuu mieleen keikka vuodelta 2013, jolloin lavalla nähtiin varsin roisisti näytelty miesten välinen seksiakti. Muutenkaan mikään ei ole ollut Rammsteinille pyhää, vaan kappaleiden sanoituksissa on käsitelty arkoja aiheita laajalla rintamalla aina moninaisista seksuaalipoikkeavuuksista kannibalismiin ja kaikkea siltä väliltä.
Huomionarvoista Rammsteinissa on myös se, että yhtyeen kokoonpano on säilynyt täysin muuttumattomana alusta alkaen.
Tampereen stadionin päätyyn rakennettu valtava teräsmonumentti heräsi eloon täsmälleen aikataulussa klo 20.30 ja valtaisan räjähdyksen jälkeen ”Was Ich Liebe” käynnisti keikan tyylikkäästi hieman illan fiilistä tunnustellen. Kakkosena kuultu ”Links 2-3-4” räjäytti potin ja katsomossa nyrkit nousivat ilmaan perimmäisiä rivejä myöten. Tuoreimman, yksinkertaisesti ”Rammstein”-nimeä kantavan albumin kappaleita kuultiin illan aikana kahdeksan, joista omiksi suosikeikseni ovat nousseet livenä näyttävän lastenvaunujen polttamisen sisältänyt ”Puppe”, sekä sinkkuna julkaistu ja illan encore-osuuden avannut ”Ausländer”. Rammstein-tyyliin välispiikkejä ei keikalla kuultu, joten musiikki ja show puhuivat puolestaan. Soundit keikalla olivat aivan timanttiset ja ilmeisesti Tampereelta oli saatu väljät desibelirajat, sillä musiikki iski juuri niin kovaa ja tehokkaasti, kuin Rammsteinilta voi odottaa. Show oli illan pimetessä komeaa katsottavaa – pommit paukkuivat ja valtaisat liekit halkoivat ilmaa. Erityisesti ”Du Hastin” ja ”Sonnen” aikana nähdyt pyrot hakivat vertaistaan.
Kääntöpuolena keikkaa vaivasi tietty yllätyksettömyys. Settilista on pysynyt täysin samana koko kiertueen ja esiintymisestä jäi hieman rutiinisuorittamisen maku. Vaikka kiertueen valtava lava on uusi, niin silti lähes koko show toisti jo vuosia nähtyä kaavaa. Muutaman kerran bändin nähneenä tehosteiden voima väkisin latistuu, kun käytännössä koko ajan oli tiedossa, mitä missäkin kohtaa oli tulossa. Ilmassa on merkkejä, että Rammstein on muuttumassa Metallican kaltaiseksi, mainstream-yleisöä kosiskelevaksi stadionjyräksi, jota digataan vauvasta vaariin. Eihän siinä mitään väärää tai pahaa ole, mutta itse haluaisin Rammsteinin edelleen vaarallisena ja yllätyksellisenä. Aika näyttää tuleeko ”Engelin” pianoversiosta uusi ”Nothing Else Matters”. Illan keikalla kappaleessa Rammsteinia pianoillaan säesti jo lämppärinä esiintynyt naiskaksikko Duo Jatekok.
Kokonaisuutena Ratinan illat tarjosivat upean keikkaelämyksen ja käsillä oli maailmanluokan show, pienistä puutteista huolimatta.
Teksti ja kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
