TalviHelvetti @Tullikamari, Tampere 10.1.2020

TalviHelvetti 2020 täytti Pakkahuoneen äärimmilleen Kuva: Raisa Krogerus
MAINOS:



Vuosi 2020 alkoi metallimusiikin osalta vauhdikkaasti, kun Tampereen Tullikamarilla järjestettävä TalviHelvetti myytiin loppuun viimeistä lippua myöden.

Pakkahuoneella sekä Klubin puolella järjestetty tapahtuma vyörytti lavalle bändejä lähes hengästyttävää tahtia, ja illan aikana saatiin nauttia tauottomasta musiikista aina pikkutunneille asti. TalviHelvetti marssitti lavalle kotimaisten Insomniumin, Torchian, Fear of Dominationin ja Vornan lisäksi saksalaisen Lord of the Lostin sekä ruotsalaisen Machinae Supremacyn.

Klubifestivaali potkaistiin rytinällä käyntiin: saksalaisen Lord of the Lostin industrial- ja goottihenkisen materiaalin maine oli selkeästi kiirinyt Tampereelle asti, sillä sali oli ääriään myöden täynnä jo heti ensimmäisen keikan alkaessa. Yhtyeen visuaalinen ilme sekä musiikkia tukeva valoshow miellytti suuresti, eivätkä kappalevalinnat jättäneet kylmäksi. Yleisö lauloi rohkeasti mukana, eikä ollut yllätys että tuoreempaa materialia edustavat hitit ”Morgana” sekä ”Under The Sun” upposivat kuin Titanic konsanaan. Tämä yhtye pitäisi ehdottomasti nähdä myös suuremmilla lavoilla.

Klubin puolella esiintyneen Torchian aggressiivinen ryminä sai edellisen esiintyjän aiheuttamat goottikyyneleet kuivumaan ja ilmeen kirkastumaan. Rakennuksen pienempi puoli pullisteli niin ikään liitoksistaan juhlakansan tungeksiessa tutustumaan paikallisen suosikin musisointiin. Torchia osoitti olevansa erinomaisessa vedossa, ja viimeinen vauhtiralli ”Fury” jätti keikasta vähintäänkin posisiivisen maun.

Kovana bilebändinä tunnettu Fear Of Domination ei jäänyt edeltäjiään heikommaksi. Pakkahuone oli erinomainen ympäristö yhtyeen energiselle liveshowlle: ääni kuului kirkkaana ja positiivinen tunnelma valtasi salin aina viimeisiä takarivin rokkipoliiseja myöden. Tämän bändin esiintymistä on ilo seurata.

Iltaa kohti käännyttäessä oli hyvä heittäytyä hieman syvempiin vesiin. Kovassa nousujohteessa oleva Vorna oli vetänyt paikalle uskollisia fanejaan runsain mitoin, sen verran hyvin tuntuivat yhtyeen tunnelmalliset kappaleet olevan yleisön hallussa. Vokalisti Vesa Salovaara kietoi (etenkin yksilahkeiseista koostuneen) yleisön pikkurillinsä ympärille ja piti hellässä huomassaan koko keikan ajan. Hyvä ja viihdyttävä livesetti käytännössä alkoi ja päättyi puhtaaseen lauluun, joiden välillä soudeltiin sulavasti black- ja folk metallin sävyttämissä maisemissa.

Insomnium mittasi yleisöstä viimeisetkin energiat ulos. Harvoin on myös käynyt niin päin, että korvatulppia on tarvittu ennen muuta äänekkäästi laulavan yleisön takia. Insomniumin kypsä ja luontevan rento esiintyminen sekä täyteläinen äänimaailma osoittivat yhtyeen olevan maailmanluokkaa. Hauskoja aasinsiltoja Tampereelle löytyi kaksin kappalein, sillä kaupungissa on kuvattu bändin musiikkivideoita. Kappaleista ikivihreä ”While We Sleep” toimi parhaiten ja salin laidoilla pistettiin jalalla koreasti.

Klubin puolella iltaa jatkoi pikkutuntien puolelle vielä hilpeästi metallin rajoja rikkova Machinae Supremacy. Tässä vaiheessa väki alkoi tapahtumasta jo vähetä, mutta Klubin intiimimmissä tiloissa tunnelma oli yhä katossa. Machinae Supremacyn jälkeen reippaimmat jatkoivat vielä discoillen Stereo Terror DJ’s:n tahtiin.

TalviHelvetti oli tapahtumana erittäin onnistunut. Olut oli kylmää ja yhtyeet liekeissä. On erityisen hienoa, että metallimusiikin suosio jatkuu ja keikkapaikat vetävät porukkaa, mutta viihtyvyyden kannalta mennään jo Tullikamarin kohdalla äärirajoilla, sillä kovin monta henkilöä enempää ei sisälle olisi enää mahtunut. Mikäli (ja toivottavasti) tapahtuma saa jatkoa, on jo mietittävä laajentamista isommille areenoille tai useammalle päivälle. Yhtä kaikki, Tampereella on aina mukava käydä ja nähkäämme jälleen viimeistään TalviHelvetti 2021-tapahtuman merkeissä!

Teksti: Markus Salmela
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola

+ artikkelit

Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.