Kesäkuussa 2024 järjestetty Nummirock-festivaali kokosi jälleen raskaan musiikin ystävät yhteen ikimuistoiseen juhannuksen viettoon, jota kelpaa muistella vielä syksyn pimeinä ja synkkinä iltoina.
Neljän päivän aikana lavoilla nähtiin kattava valikoima bändejä, jotka tarjosivat kaikkea perinteisestä hevi- ja thrash metallista folkiin, rouheaan death- ja black metalliin sekä mukaansatempaavaan punkrockiin.
Festivaali tarjosi sykähdyttäviä hetkiä niin yleisössä kuin rennon leirielämän parissa metsän siimeksessä, kauniin järvimaiseman ympäröimänä, tehden juhannuksesta täydellisen.
Vaikka Nummirock on muuttunut 1990-luvun kultaisista vuosista, jolloin lavalla nähtiin esimerkiksi Iron Maiden, Megadeth, Motörhead, Scorpions ja Slayer, festivaali jatkaa perinteitä tuoden esille niin kansainvälisiä nykyajan huippunimiä kuin kotimaisia nousevia tähtiä. Jokaiselle hevimusiikin ystävälle löytyi jotain.
Festivaalin ensimmäinen päivä alkoi jo alueen ulkopuolella teltanpystytyspuuhilla. Viime vuonna yövyin rantaleirin puolella, mutta tänä vuonna oli aika tutustua metsäleirin tunnelmaan. Leirintäalueella meidät otettiin lämpimästi vastaan, ja naapurit toivottivat heti tervetulleeksi. Festivaalihenki syntyi nopeasti tuttavallisista keskusteluista ja yhteisestä odotuksesta. Nummirockin hengessä heti alkuhetkistä kävi selväksi, että kävijät ovat yhtä suurta perhettä.
Keskikesän yötä juhlitaan aina neljän festaripäivän päivän ajan, mutta Nummirock on monille koko vuoden kohokohta, jota varten ollaan koko viikko vapaalla. Innokkaimmat saapuivat paikalle leirien rakennuspuuhiin jo maanantaina muutaman asennuskaljan kera.
On myös huomionarvoista, että alle 18-vuotiaat ovat tervetulleita Nummirockiin, ja kaikki toimii sulassa sovussa. Tästä suuri kiitos järjestäjille.
Keskiviikko 19.6. – Alkuhuumaa ja mystiikkaa
Festivaalin avasi keskiviikkona Suotana, jonka sinfonisesti sävytetty raskas soundi veti yleisön puoleensa. Kappaleissa oli paikoin eeppisiä kaikuja ja erityisesti encorena soitettu ”Ounas” jäi hyvin mieleen.
Anima Hereticae veti telttalavalle mukavan kokoisen yleisön riipivän synkillä sävelillään ja corpsepaint-lookillaan, joka sopi täydellisesti illan tunnelmaan. Ilmassa oli jotain maagista, ja yleisö uppoutui syvälle bändin tummanpuhuvaan maailmaan.
Kaunis Kuolematon on kuin tehty Nummirockin eläytynyttä ja harrasta tunnelmaa varten. Kappaleet kuten ”Saattaja” ja ”Paha Ihminen” soivat julmetun hienolla tavalla tihkusateen piiskatessa sisukasta kansaa. Todella hyvä keikka.
Yksi illan mieleen painuneimmista esityksistä oli peräti kahdeksan jäsenen Kallomäki, jonka shamanistinen lavashow vangitsi jokaisen katseen. Kallomäki kiikutti lavalle shamanistiset rummut, muinaiset vaatteet kalloineen ja sarvineen sekä mystiikkaa huokuvan lavashow’n.
Yleisö oli osallisena performanssissa, jossa yksi bändin jäsenistä tuli yleisön joukkoon ja maalasi verijälkiä fanien otsiin, tuoden ikiaikaisen rituaalin tuntua suoraan katsojien keskuuteen. Näytelmällisyys oli myös lavalla hyvin havaittavissa ja esimerkiksi häpeä erottui hyvin yksittäisenä teemana. Tunnelma oli mystinen ja paikoin jopa pelottava.
Tukholmalainen Mister Misery tarjosi visuaalisesti näyttävää industrial-henkistä show’ta näyttävine poseerauksineen, joka upposi erityisesti nuorempaan yleisöön. Myöhäinen esiintymisaika verotti kuitenkin yleisömäärää rankasti. Show’ssa oli sirkusmaista energiaa, ja bändi esitteli itseään innokkaasti katsojille.
Torstai 20.6. – Hulvattomuutta ja aggressiivista energiaa
Toisena päivänä Nummirock alkoi näyttää parhaita puoliaan. Sekä leirintä- että festivaalialueella oli hulvattomia kohtaamisia. Festivaalikävijät tanssivat letkajenkkaa ja alueella vilahteli mitä erikoisempia hahmoja, kuten luurankoja, panda-asuja ja jopa yksisarvisia saippuakuplien kera. Juhannuksen taianomainen henki oli vahvasti läsnä, ja huumori kukoisti niin yleisössä kuin lavalla.
Erilaisista asuista ja rekvisiitasta puheen ollen, Nummirockin festarikävijät ovat kaikessa kekseliäisyydessään aivan omassa luokassaan muihin festareihin verrattuna riemastuttamassa keskikesän juhlijoita.
Musiikillisesti päivän aloitti Thrown, joka ei täysin onnistunut nostamaan tunnelmaa, vaikka intensiiviset riffit saivat päät nyökkymään.
Yksi päivän yllättäjistä oli yhden täyspitkän albumin julkaissut Kuopiosta ponnistava Swansong, jonka melodinen death metal nousi vahvasti esiin synkkien vokaalien kera. Hurjaan meikkiin ja kasvomaalaukseen sonnustautunut laulaja Jemiina onnistui hienosti. Vaikka yleisö pysytteli osittain teltan ulkopuolella ja kauempana lavasta, bändi esitti energisen keikan, jonka huipennuksena kuultiin hyvä Iron Maidenin ”Aces High” -cover.
Niin ikään kuopiolainen Deathchain oli maukas välipala. Monessa mukana ollut yhtye oli hyvässä iskussa ja erityisesti Blood Incantation -kytkökset saivat hymyn huulille.
Päälavalla Huora esitti loistavaa punk rockia iltapäivään hyvällä asenteella. Yleisö yhtyi arkisia aiheita käsitteleviin lyriikoihin keulahahmo Anni Lötjösen kanssa. Yhtye tarjosi rautaisen tunnin annoksen asiaa, kuten heikompien sortamisen vääryydestä.
Grillijono K.O.:n keikalla ei nähty joukkotappelua, vaan sen sijaan hyvin asiallista vanhan liiton rocktunnelmaa oikealla asenteella. Taustalakana ja rumpukalvo kuvasivat Urho Kaleva Kekkosta.
Aggressiivisemman metallin ystävät pääsivät nauttimaan legendaarisen Suffocationin brutaalista death metalista. Jokainen biisi tuntui repivän yleisöä liikkeelle vimmatulla voimalla. Yhtye hallitsi lavan vakuuttavasti ja tämän kaltaiselle murinalaululle oli selvästi tilausta.
Yksi illan suurimmista vetonauloista oli tästä huolimatta The Halo Effect. Monessa mukana ollut laulaja Mikael Stanne hurmasi yleisön karismallaan ja valloittavalla esiintymisellään. Basisti Peter Iwers sai ruokamyrkytyksen Espanjassa ja joutui ikävästi jäämään pois. Häntä ei korvannut livekokoonpanossa kukaan, vaan Iwersin osuudet soitettiin taustanauhoja hyödyntäen.
Debyyttialbumi ”Days Of The Lost” esitettiin kokonaan. ”Become Surrender” on nostettava esiin tuoreemmasta tuotannosta loistavana livebiisinä. Stanne mainitsi välispiikissään edesmenneen Alexi Laihon, juhannuksen ja perisuomalaiset sanat ”saatana vittu”. Eniten vauhtia yleisöön laittoi viimeisenä kuultu kappale ”Shadowminds”.
Nicolen keikan aikana katkesivat sähköt ja tämä ikävä välikohtaus vesitti tunnelmaa teltan puolella. Alun perin seuraavaksi esiintymisvuorossa piti olla Rise Of The Northstar, mutta heidän jouduttua perumaan esiintymisensä paikalle löydettiin pikahälytyksellä Ingested. Suffocationin hengessä jälleen oli aika musiikilliselle turpasaunalle. Ennen illan pääesiintyjää esiintyi vielä Inferia.
Body Count herätti ennakkoon luultavasti eniten tunteita sekä puolesta että vastaan, jota toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Itse en liputa kummankaan puolesta ja lähdin seuraamaan keikkaa avoimin mielin.
Los Angelesista maailman tietoisuuteen noussut yhtye keulahahmonaan räppärinä tunnettu Ice-T osoittautui kunnon täsmäkiinnitykseksi, sillä pitti pyöri oikeasti jokaisessa biisissä. Ice-T piti keikan aikana ytimekkään vaikuttavan puheen rasismista sekä koulukiusaamisesta. Hän huomioi alaikäiset yleisössä ja kysyi kuka on nuorin. Myös suomalaiset anniskelukarsinat herättivät laulajan mielenkiinnon ja hän päätyi tulokseen, että aitojen takana ryyppäävät alkoholistit ja sallitulla alueella käytetään kokaiinia. Noh, vitsit sikseen.
Vastapainoksi lavalle heitettiin ja yritettiin heittää tavaraa, muttei onneksi vahingoittamismielessä. Useampi wall of death toi lisää näyttävyyttä kokonaisuuteen ja yksi bändin jäsen siirtyi lavalta yleisön sekaan mosh pittiin halaillen kaikkia. Myös toinen jäsen hyppäsi lavalta eturivin luo yleisön ja lavan väliin soittamaan. Lukuisten yleisönhuudatusten jälkeen mikrofoni pudotettiin kuuluvasti ja keikka oli ohi.
Vielä ennen teltalle könyämistä urheimmille oli tarjolla black metallia monen makuun. Horna kertoi, kuinka maalliset asiat kiinnostavat enemmän kuin hengelliset. Bändi osoitti tyylikkäästi myös tukensa Ukrainalle Slava Ukrajini -tervehdyksellä.
Perjantai 21.6. – Synkkää ja villiä menoa
Perjantaina lavalla nähtiin niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja suosikkeja. Shade Empire vakuutti Dimmu Borgir -tyylisellä sinfonisella black metallillaan ja oli yksi päivän yllättäjistä. Jälleen yksi kuopiolainen bändi osoittautui yhdeksi päivän parhaista uusista löydöistä. Savolaiset hoitavat hommat näköjään hyvin. Marko Hietala on laulanut joillain yhtyeen kappaleilla, mutta nyt häntä ei lavalla nähty.
Rytmihäiriö sopii lyriikoidensa puolesta Nummirockiin täydellisesti gambinan ja viinan ollessa vahvoina elementteinä läsnä.
Perjantain hauskimpia kohokohtia oli skotlantilaisen Party Cannonin humoristinen ja riehakas show, jossa yleisön rantapallot, valaat ja flamingot saivat kyytiä. Joukkoon mahtui myös ankka ja saunavihta. Musiikillisia yhtäläisyyksiä on helppo löytää tšekkiläiseen Gutalaxiin, mutta ilman wc-huumoria.
Kunniakkaan paluun tehnyt erityisesti kosketinsoittaja Janne Wirmanin Warmen otti päälavan haltuun energisellä setillä. Suuressa pitissä nähtiin kesälomalla ollut joulupukki sekä tonttuja moshaamassa. Esityslistalla oli ”Here For None” -albumi kokonaisuudessaan sekä Children Of Bodomin klassikoita, kuten ”Hate Me”, ”Sixpounder” ja ”In Your Face”, joiden myötä Bodom palasi Nummeen!
Wirman intoutui kertomaan, kuinka Bodomin ensimmäinen Nummirock oli vuonna 1998, vuonna jolloin paikalla olivat myös Slayer sekä Pantera. Festareille palattiin heti seuraavana vuonna 1999. Alexi Laihon menehtymisen myötä Wirman ei ollut varma tuleeko hän enää ikinä palaamaan esiintymislavoille. Lopulta Warmen heräteltiin henkiin ja kysyntä on ollut kovaa.
Warmenin nykyinen laulaja-kitaristi Petri Lindroos spiikkasi juhannuksen kunniaksi ”Hell On Four Wheels” –biisin muotoon ”Hell On Four Beers” ja kehui yleisöä erittäin kovaksi. Wirman alusti keikan päättäneen ”Somebody’s Watching Men” tutulla tarinalla siitä, kuinka alkuperäinen kappale kuultiin radiossa ja kappaleesta päätettiin julkaista cover.
Marianas Restin synkistelyn myötä siirryttiin Blackbraidin esiintymiseen, mikä oli herättänyt runsaasti kiinnostusta ennakkoon. Ainakin rumpali oli haaveillut Suomessa käymisestä ja nyt ensimmäinen Suomen keikka oli tosiasia. Blackbraidin black metal kuulosti hyvältä ja tunnelma oli mielenkiintoisesti selvästi seesteisempi kuin muilla bändeillä.
Thy Art Is Murder oli epäilemättä nannaa deathcoren ystäville. Joku sanoi keikan olleen saatanan kova, joten mennään sillä. Perään esiintyi Shadow Of Intent, jonka Fleshgod Apocalypsen ja Dimmu Borgirin jalanjäljissä kulkeva deathcore sisältää myös melodisia ja jopa sinfonisia elementtejä.
Perjantain päälavan päättäjäisenä toiminut sveitsiläinen Eluveitie toi hyvin melodisen folk metallin maustaman taianomaisen tunnelman festivaaliin, ja yleisö hurmaantui Fabienne Ernin sekä Chrigel Glanzmannin laulusta ja karismasta. Soittimet kuten viulu ja kannel kuulostivat juuri niin hyviltä kuin levyiltä kuunnellessa ja näihin säveliin ei kyllästy ikinä.
Glanzmann spiikkasi, kuinka hienoa on olla takaisin tässä taianomaisessa paikassa. Eluveitie esiintyi pääesiintyjän elkein, mutta yllätyksettömästi. Settilista noudatteli aiemmilta keikoilta tuttua kaavaa. Bändi esiintyy peräti neljänä iltana Suomessa ensi vuoden puolella, eli niitä keikkoja odotellessa.
Black metal on monesti tarkoituksella, mutta silti omaan makuun liian usein yhtä puuroa, josta ei meinaa saada selvää. Satanic Northin musiikissa kaikki kuuluu harvinaisen selvästi ja puhdaspiirteisesti. Loistavan debyyttialbumin myötä odotin keikkaa paljon eikä pettyä tarvinnut, päinvastoin! Aika kului kuin siivillä ja keikka loppui lopulta kuin seinään.
Lopussa kuultu Barathrum-cover ”Last Day In Heaven” oli suorastaan täydellinen veto tähän paikkaan ja sen tulkitsi kukapa muukaan kuin lavan Satanic Northin kanssa jakanut Janne Sova. Bändin kokoonpanossa bassoa soittaa Petri Lindroos, jolle esiintyminen oli jo päivän toinen Warmenin jälkeen. Rumpujen takaa löytyi puolestaan Janne Parviainen, jonka toinen esiintyminen Ensiferumin kanssa koitti festivaalin viimeisenä päivänä.’
Lauantai 22.6. – Festivaali huipentuu
Nummirockin viimeinen päivä alkoi energisesti Fear Of Dominationin keikalla. Bändi oli Nummirockissa kesän ainoalla festarikeikallaan studiokiireistä johtuen. Uusi rumpali Anton Nisonen debytoi bändin virallisena jäsenenä. Edellinen rumpali ei pysty enää soittamaan terveyssyistä johtuen ja bändi valitsi vaatimattomasti heti toiseksi parhaan vaihtoehdon.
Sara Strömmerin bändissä korvannut Jessica Salmi on nainen paikallaan ja vokaaliyhteistyö Saku Solinin kanssa on saumatonta. Keikan lopuksi kuultiin hieno Bloodhound Gang -cover ”The Bad Touch”, jonka aikana yleisö ryhtyi tanssimaan letkajenkkaa.
Huumorimielessä mukaan pyydetty Martti Servo & Napander sai yleisön lähtemään hyvin ikivihreisiin sävelmiin mukaan. Jos genrerajoja on tarkoitus lähteä rikkomaan, tämä oli juuri sitä parhaimmillaan. Perään metallisen tulkinnan pariin palattiin Horizon Ignitedin myötä.
Kuopiosta ja Kuopion lähialueilta oli esiintymässä valtaisa röykkiö lupaavia nuoria artisteja ja näihin lukeutui myös vuonna 1986 ensilevytyksensä julkaissut Tarot. Rumpali Pecu Cinnarin kuoleman myötä pitkään tuntemattomassa tilassa ollut yhtye teki kaikkien yllätykseksi paluun ja oli kovassa iskussa. Suurin piirtein kaikki Suomen hevifestarit kiertänyt ryhmä edusti festarin kokeneinta kaartia kunniakkaasti ja arvokkaasti.
Biisilistalla oli ilo kuulla kasariklassikot ”Wings Of Darkness” ja ”Lady Deceiver” sulassa sovussa tuoreemman materiaalin kanssa. Cinnarin rumpujen takana korvannut Antero Seppänen on sopeutunut Tarotiin hyvin ja homma toimii. Hietalan veljekset Marko ja Zachary ovat vekkuleita velikultia niin kuin ennen, Janne Tolsan ja Tommi ”Tuple” Salmelan täydentäessä oivan paketin suomalaista hevihistoriaa.
Huhujen mukaan jatkoa vuoden 2010 ”Gravity Of Lightille” olisi luvassa, kun sopivaa aikaa löytyy. Uskon, että Tarot tullaan näkemään aikanaan vahvempana kuin koskaan aiemmin uuden albumin myötä.
Päälavan pläjäyksen jälkeen vuorossa oli pientä hengähdystaukoa ja runsaasti artistitapaamisia meet & greetien merkeissä. Festareilla oli tavattavissa kolmen päivän aikana peräti seitsemän bändiä, joihin lukeutuivat The Halo Effect, Warmen, Party Cannon, Eluveitie, Crownshift, Insomnium sekä Ensiferum. Näihin Nummikievarissa järjestettyihin sessioihin oli pääsy premium-rannekkeella.
Nämä meet & greet -sessiot olivat hyvin suosittuja, mutta olisi osallistujia vielä enemmän mahtunut. Lisäksi premium-alueella olleet pöytäryhmät tarjosivat hieman enemmän omaa rauhaa verrattuna muuhun alueeseen. Myös omat sisävessat tarjosivat pientä luksusta festarielämään.
Crownshift toi Nummirockiinlisää Children Of Bodomin henkeä Warmenin tyyliin. Daniel Freyberg joukkoineen oli mainiossa iskussa.
Päälavalla esiintyneen Insomniumin musiikkia kuvaavat erityisen hyvin sanat melankolia, kaiho ja synkkyys. Näitä tarjoiltiin tunnin aikana monipuolisesti ja erityisesti kymmenminuuttinen ”Song Of The Dusk” oli kerrassaan hienoa kuultavaa. Bändi järjesti keikan aikana huutokilpailun metsä- vastaan rantaleiri ja vitsaili jopa sisällissodasta.
Ensiferum veti heittämällä yhden Nummirockin kovimmista keikoista. Pelin avasi hieman yllättäen eeppisiin mittasuhteisiin noussut ”From Afar” ja juhlat olivat valmiina alkamaan. Perään ”Burning Leavesissa” kuulimme suomenkielistä laulua, mutta setin todelliset helmet olivat omalla kohdallani ”Warrior Without A War” sekä vanhaa materiaalia edustanut ”Guardians Of Fate”.
Meininki oli paikoin hullua ja sai erityisesti alkuperäisjäsen Markus Toivosen hymyilemään leveästi. Petri Lindroosille kyseessä oli jo festarin kolmas esiintyminen Warmen- ja Satanic North –keikkojen jälkeen. ”Run From The Crushing Tiden” aikana Pekka Montin pääsi näyttämään laulajan kykyjään ja Montinin löytäminen oli Ensiferumille oikea jättipotti. Keikalla kuultiin myös uuden tulevan albumin ensimmäisen singlen ”Winter Storm Vigilantesin” live-ensiesitys.
Slayer-legenda Kerry King julkaisi alkuvuodesta 2024 ensimmäisen sooloalbuminsa “From Hell I Rise” ja saapui nyt Nummirockiin, päättäen festivaalin tyylillä. Kokemus pimeässä hienojen valojen kera oli vakuuttava ja uskon myös Kingin itsensä nauttineen tästä keikasta.
Soolomateriaali toimi yllättävän hyvin yhdessä muutamien settiin valikoitujen Slayer-klassikoiden kanssa. Mikrofonin takana nähty Death Angelista tuttu Mark Osegueda takasi moitteettoman laulusuorituksen. Osegueda piti spiikkejä muun muassa politiikan korruptoineisuudesta.
Rehellisesti sanottuna musiikillista antia oli hyvin hankalaa erottaa oikeasta Slayerista. Onko se hyvä asia vai ei, riippuu kuulijasta.
Luonnollisesti Kingin tulitukseen kuului olennaisena osana moshpit, eikä mikä tahansa sellainen, vaan helvetin iso moshpit. Sooloja kuultiin yksi toisensa perään. Pääosassa oli tuore sooloalbumi, mutta eniten porukka tälle show’lle syttyi juuri Slayerin kuolemattomien klassikoiden parissa. “Raining Bloodin” aluksi nähtiin myös wall of death.
Bileet eivät olleet ohi vieläkään. Stereo Terror päästettiin lauteille festarin viimeisenä esiintyjänä ja keikkaa jatkettiin useaan otteeseen järjestäjän poikkeusluvilla aivan yön pikkutunneille saakka.
Lauantain artistit tarjosivat mitä mainioimman lopetuksen intensiiviselle nelipäiväiselle musiikkielämykselle. Eikä elämykseen kuulunut pelkästään musiikki, vaan loistavat esiintymiset, kokonaisvaltaisen yhteisöllinen juhannustunnelma ja hieno yhteenkuuluvuuden tunne. Järjestelyt toimivat hyvin, ja vaikka sähkökatkoksia ja muita pieniä haasteita koettiin, festivaalikansa otti tilanteet rennosti vastaan.
Nummirock keräsi Kauhajoen Nummijärvelle kuluneen viikonlopun aikana 18 500 raskaan musiikin ystävää. Nummirock on järjestetty jo vuodesta 1987 alkaen, ja moni festarin esiintyjä intoutui tapahtuman aikana muistelemaan menneitä vuosia, jolloin heidän nykyiset tai entiset yhtyeensä ovat olleet esiintymässä samoilla lauteilla. Kaikkiaan Nummijärven ranta on ollut erilaisten juhannusjuhlien näyttämönä jo 1930-luvulta alkaen.
”Tuntuu hienolta, että olemme pystyneet jatkamaan perinteikkään tapahtuman ja tapahtumapaikan pitämistä elossa. Myös Nummirockin tulevaisuus näyttää hyvältä”, promoottori Tero Viertola kertoo.
Festivaali on laajentunut vuosien mittaan sisältämään jo alkuviikosta pidetyn bändileirin, jonka tähtinä tänä vuonna toimivat Noora Louhimo ja Jonathan Timonen. Viikonlopun aikana paikalla nähtiin myös esimerkiksi metallimusiikkiin liittyviä kirjailijavierailuja, rock-jooga, bingo sekä corpse paint -työpaja.
”Suunnittelemme jo ensi vuotta, ja sitä on rakennettu jo useampien kuukausien ajan. Alue on todettu toimivaksi, ja jatkossa on tietenkin tarkoitus kehittää sitä entisestään.”
Kokonaisuutta ja luonnon rauhaa ajatellen Nummirock on vahva ehdokas Suomen parhaaksi metallifestariksi. Ensi vuoden artisteja ei ole vielä julkaistu, mutta jäämme innolla odottamaan minkälainen artistikattaus ensi vuodelle saadaan. Nummirock 2025 järjestetään 18.–21.6.2025 ja liput ovat myynnissä nyt.
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Raisa Krogerus ja Riku Juutilainen ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
