Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on yksi kotimaisen, suomen kielellä esitetyn raskaan hevin vankimpia peruspilareita.
Albuminelikko ”Lopunajan Merkit” (1999), ”Itku Pitkästä Ilosta” (2000), ”Rajaportti” (2002) sekä ”Kylmä Tila” (2004) jyräsivät vastustamattomasti vuosituhannen alun kuulijoiden tajuntaan. Yhtye myös keikkaili ahkerasti ja oli muun muassa Tuska-festivaalin jokavuotinen vakioesiintyjä.
”Rajaportti”-albumin ”Surupuku” ja ”Lumessakahlaajat” muodostuivat kestohiteiksi ja siivittivät levyn kaupallista menestystä. ”Kylmä Tila” -levytyksen jälkeen Niskalaukauksen taru näytti päättyvän, kun tieto yhtyeen jäämisestä määrittelemättömän pitkälle tauolle kantautui tiedotusvälineisiin. Viimeiseksi kaavailtu keikka soitettiin Jyväskylän Lutakossa 11. joulukuuta 2004.
Vuosia kului ja kului, bändi ehti virallisesti lopettaa, kunnes vuonna 2017 alkoi kuulua kummia uutisia. ”Pitkän kaavan mukaan” oli ensimmäinen kuultavaksi saatu uusi kappale ja vahva ”Lauluja Suomesta” -albumi julkaistiin loppuvuodesta. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli palannut!
Paluu ei jäänyt vain yhteen levyyn ja keikkailuun, vaan maaliskuussa 2020 päivänvalon näki yhtyeen kuudes pitkäsoitto ”Mahdoton Yhtälö”.
Timo Rautiainen kuvailee tuoreinta kokonaisuutta:
”Mahdoton Yhtälö” -levyllä tutkaillaan elämää edelleen sekä tämän päivän Suomesta käsin, että koko ihmiskunnan kannalta. Maailma ja erityisesti sen tulevaisuuden näkymät ovat muuttuneet radikaalisti viimeisten muutamien vuosien aikana, eikä muutosta tähän kehitykseen ole näköpiirissä. Tulevaisuus on kyseenalaistettu ja siihen ei voi enää entiseen malliin luottaa. Ihmisen ahneus ja röyhkeys jatkaa omaa kulkuaan varoituksista huolimatta. Niitä ei uskota. Odotetaan jonkun muun tulevan ja pelastavan meidät. Pistetään päät pensaaseen. Ei myönnetä virheitä. Ei ajatella tekojemme seurauksia. Kuvitellaan elinolojen muutoksen huonompaan johtuvan jostain muusta kuin ihmisen toiminnasta. Ei osata arvostaa ainutkertaista elämäämme ja unohdetaan, ettei siinä ole niin sanottua harjoituskierrosta.
Korona-aika viivästytti levyn tiimoille suunniteltuja keikkoja, mutta kesän muutamien festarivetojen jälkeen oli nyt keskellä synkkää marraskuuta aika suunnata Tampereen Yo-talolle katsastamaan bändin livekunto klubiolosuhteissa.
Idyllinen klubi tarjosi keikalle mainiot puitteet, ja perjantai-iltaa viettämään oli saapunut runsas joukko perinteisen niskahevin ystäviä. Niskis-paidat oli kaivettu kaapeista ja yleisö tiesi mitä oli tullut hakemaan. Vanhoja klassikoita toivottiin ja mallasjuomien kyllästämien katsojien ”rekkamies-huutoja” kantautui korviin jatkuvalla syötöllä. Rautiaisen sanoin ”Rekkamies” oli nyt tauolla ja settilista oli koostettu läpileikkaukseksi yhtyeen uralta. Uusi materiaali muodosti keikan rungon ja väliin oli ripoteltu vanhempia klassikoita tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
Trio Niskalaukaus saapui lauteille pitkän intron saattelemana kellon viisarien tikittäessä kaiuttimista pahaenteisesti. Tuoreimman ”Mahdoton Yhtälö” -pitkäsoiton avausraita ”Tie uuteen kotiin” käynnisti keikan osuvasti sanoilla ”Roomassa kello käy ja viisarit jo osoittavat kahtatoista”. Samaiselta levyltä esiteltiin perään raskas, synkeä ja painostava ”Hannukainen”, jonka sanat puhuvat vahvasti suomalaisen luonnon puolesta.
Rautiainen kommentoi kappaletta:
”Mahdoton yhtälö” -albumilta löytyvä ”Hannukainen” on selkeä kannanotto Kolarin kunnan Äkäslompolon kylän läheisyydessä vireillä olevaan Hannukaisen kaivoshankkeeseen. Toteutuessaan tämä Ylläksen maisemiin sijoittuva kaivos olisi yksi Euroopan suurimmista avolouhoksista. Kappaleen musiikkivideo laajentaa teemaa keskittyen ihmisen käsittelykyvyttömyyteen luontoa kohtaan.
Seuraavaksi käsittelyyn saatiin hieno platinaa myynyt ”Rajaportti”-albumi, ja kyseessä saattaa olla omaan makuuni kaikkien aikojen parhain suomen kielellä laulettu kokonaisuus ”Itku Pitkästä Ilosta” -levyn ohella. ”Rajaportti” sai nimensä Tampereella sijaitsevasta, jo vuodesta 1906 lähtien edelleen toiminnassa olevalta Suomen vanhimmalta yleiseltä saunalta, ja kyseinen sauna on näyttävästi kuvattuna ”Rajaportin” fyysisissä painoksissa.
Rajaportin sauna sijaitsee vain noin kahden kilometrin päässä Yo-talolta, jossa Trio Niskalaukaus esiintyi. ”Kova maa” ja ”Elegia” -biisikaksikko edustaa hyvin tunnistettavaa linjaa ensinmainitun riffin murskatessa kilpailijat syvälle suohon. ”Elegia” sen sijaan on nimetty surumielisten runoelmien mukaan ja kappaletta kuunnellessa mielentila muuttuu väistämättä eri suuntaan. Tositapahtumasta kertova tarina riipaisee syvältä. Yhtyeen tarinankerronta sekä sanojen yhdistäminen musiikkiin on saumattoman vaikuttavaa.
”Lauluja Suomesta” -paluulevyltä saimme kuultavaksi ensin ”Toisen luokan kansalaisen”. Sarkastiset ”Hyvä Suomi” -taustalaulut raikuivat erityisen voimakkaina. Niskalaukauksen musiikkia voisi kuvailla synkäksi jynkytykseksi, jo muinaisen Lyijykomppanian sanojen mukaisesti. Suhteellisen harvinainen kolmen kitaran valli, mallia Jari Huttunen – Timo Rautiainen – Jarkko Petosalmi piti asianmukaisesti huolen siitä, että jynkytys kuului takuulla viimeiseen peränurkkaan saakka.
”Pitkän kaavan mukaan” oli biisi, josta kaikki lähti jälleen liikkeelle yhtyeen noin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen, kun single koki päivänvalon helmikuussa 2017. Nils Ursinin basso oli kivasti pinnalla ja Seppo Pohjolaisen legendaarinen komppi sekä taustalaulu sopivat mainiosti tähän selvästi tunnelmaa nostattavampaan melodiaan.
Kliseisiä aiheita käsittelevä ”Elämänohje” julkaistiin ”Mahdoton Yhtälö” -albumin toisena singlenä ja vaikutti alkuun täytebiisiltä, mutta myöhemmin kappaleen merkityksen on ymmärtänyt paremmin. Suhteellisen hidastempoinen kappale on täynnä kultaa arvokkaampia elämänohjeita, eikä kyseisistä asioista voi puhua ja muistuttaa liikaa.
”Itku pitkästä ilosta” edusti täydellisesti keikan vanhinta materiaalia samannimiseltä vuoden 2000 merkkiteokselta. Kappale pureutuu syvälle ihmisen ja luonnon suhteeseen, ja sanat pitävät täysin paikkansa vielä tänä päivänä reilu 20 vuotta myöhemmin. Trio Niskalaukaus on osannut ottaa hämmästyttävän hyvin teksteissään huomioon erilaisia ei pelkästään Suomen, vaan koko maailman ongelmia ja ajankohtaisia asioita, sekä liikuttaa hevinälkäistä kansaa ansiokkaasti. Arvokasta työtä!
Kaikille isille ja myös äideille omistettu paluualbumin kolmossinkku ”Isä ei jätä” herkisti tunnelmaa saaden lempeän vastaanoton.
Rautiainen kommentoi:
”Isä ei jätä” on eräänlainen jatko-osa ”Sarvivuori”-soololevylläni olevalle ”Meille niin rakas” -kappaleelle. Jokainen isä on varmasti, jossain vaiheessa, huolissaan lapsensa tulevaisuudesta. On lapsia, jotka tarvitsevat tukea vähemmän, ja on niitä, jotka tarvitsevat enemmän ja pidemmän aikaa. Jokainen isä miettii joskus sitä mahdollisuutta, ettei itse ole pitämässä huolta lapsestaan. Kuka silloin hänestä huolehtii? Miten hän selviää? Tämä on minulle, erityislapsen isälle, erittäin henkilökohtainen kappale.
”Kuilun Partaalla” -EP:ltä settiin napattu ”Nyt on mies!” oli yksi keikan vahvimpia vetoja ja Ursinin vihjeet eivät jättäneet epäselvyyttä siitä, mitä kappaleen aikana kuului huutaa. Jokainen tiesi olleensa Niskalaukauksen kerralla, kun ääni muuttui käheäksi yhteisöllisestä yhteislaulusta.
”Surupuku” on päätynyt muun muassa musiikin oppikirjoihin ja on yksi Trio Niskalaukauksen tunnetuimmista kappaleista. Sävellys toimi mukavasti leppoisampana rallatteluna, ennen kuin päästiin ”Lumessakahlaajien” pariin. Biisi omistettiin aikanaan Kosovossa palvelleille suomalaisille Kosovo Force (KFOR) rauhanturva- ja kriisinhallintajoukoille. Kosovon sota on valitettavasti edelleen ajankohtainen asia, eikä selkkaus ole vielä ohi.
Rautiainen kommentoi kappaletta menneisyydessä:
Kappaleessa ”Lumessakahlaajat” maalattiin visio siitä, jos suomalaiset joutuisivat jättämään maansa ja lähtemään pakolaisiksi ulkomaille humanitaarisen avun varaan. Kuinka silloin saattaisi käydä, kun maailmantilanne runsas vuosikymmen sitten, kuten edelleen, aiheuttaa liikehdintää sekasortoisista kotioloista etsimään rauhallisempia olosuhteita pakon sanelemana.
Encoren avannut ”Rajaton rakkaus” käynnisti shown ikään kuin uudestaan ja ikoninen veto pisti porukan jälleen heilumaan ja hytkymään. Kaihoisalla pianointrolla käynnistetty Marja Mattlar -cover ”Lintu” on kappale, mikä jokaisen tulisi kuulla vähintään kerran elämässään. ”Lintu” tunkeutui rockväen tietoisuuteen juuri Trio Niskalaukauksen ansiosta ja on tullut jäädäkseen. ”Lopunajan Merkit” -albumi jäi tällä kertaa paitsioon, eikä lopussa kuultu esimerkiksi ”Alavilla Mailla” -taiteilua tai Barathrum-lainaa ”Viimeinen päivä taivaan?”. Aika näille tulee varmasti taas myöhemmin.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esiintyi ihailtavasti huomioiden yleisön parhaansa mukaan, eikä tyytynyt vain soittamaan keikkaa läpi ilman kummempaa vuorovaikutusta. Bändin uusi tuore tekeminen on ollut laadukasta ja toivottavasti saamme nauttia Niskiksen perisuomalaisista sävelistä ja tarinoista vielä pitkään. Eläköön Trio Niskalaukaus ja kotimainen metalli!
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
