Subspace Radio palaa toukokuussa julkaistulla neljännellä albumillaan Dreams of Shapes and Forms kunnianhimoisena. Viisikon teos on tarkkaan rakennettu teemalevy, jonka yhdeksän kappaletta muodostavat kertomuksen elämän valoista ja varjoista – rakkaudesta, kivusta, hämmennyksestä ja toivosta. Yhtyeen progressiivinen metalli kohtaa tällä levyllä vahvan elokuvallisen kerronnan, ja välillä huojutaan soundtrack-tyylisissä maisemissa.
Bändin kokeneet muusikot – Mikko Heino (laulu), Mikko Johansson (basso, ohjelmointi), Teppo Nurminen (koskettimet), Max Malin (rummut) ja Juha Mattila (kitarat) – ovat selvästi päättäneet tehdä juuri sellaisen levyn kuin haluavat, eikä tehdä kompromisseja kuulijan mukavuuden vuoksi. Niinhän niitä progelevyjä kuuluukin tehdä.
Itse en ole mikään progemetallin suurin ystävä, mutta kyllä tätä ilokseen kuuntelee. Silti, Dreams of Shapes and Forms sisältää juuri ne kaikki elementit, joita progeleimalta usein pelkään – miltei tunnin mittainen soitannollinen spektaakkeli, moniosaiset kappaleet (”Water” ja ”Nucleus” on jaettu kumpikin kolmeen alaosioon), tempovaihteluita, polyrytmiikkaa ja jokaisen nuotin millintarkkaa kirurgista tarkkuutta. Levyllä ei ole virheitä, eikä juurikaan tilaa inhimillisyydelle – paitsi, inhimillisyys tulee toisaalta juuri siitä, miten vilpittömästi kaikki on tehty. Tämä ei ole teknistä briljeerausta sen itsensä vuoksi, vaan osa suurempaa visiota. Jos lähdetään teemalevyä tekemään, tehdään se sitten kunnolla.
Vierailijoiden käyttö tuo levyyn lisää väriä: heleä-ääninen Päivi Karjala loistaa kappaleissa ”Water” ja ”Storm”, tuoden niihin herkkyyttä ja orgaanisuutta. ”Fire (Tuli ja valo)” puolestaan kohoaa albumin huippuhetkeksi 24-jäsenisen naiskuoron, Lady Shave – Porvoo Chorusin, ansiosta. Jos levyssä on jokin kappale, joka vaatii suuren lavan ja vielä suuremmat kaiuttimet, se on juuri tämä.
Myös yhtyeen (ja arvioijan) paikallisväriä löytyy. Kappale ”Darkness” ja sen video on kuvattu Hyvinkään Rutikan lammella, ja viimeinen raita ”Nucleus” sisältää osion nimeltä ”Rutikka” – pieni mutta lämmin kumarrus kotikonnuille.
Levyltä on pakko mainita myös sähköisesti sykkivä ”Electric” ja virtuaalitodellisuuden absurdiutta käsittelevä ”Virtual”. Ne onnistuvat olemaan sekä tarttuvia että hypnoottisen eteerisiä.
Dreams of Shapes and Forms on levy, jota ei voi puristaa yhteen eikä kahteenkaan kuunteluun. Se vaatii aikaa ja keskittymistä, mutta myös antaa paljon takaisin. Progressiivisen metallin ystäville tämä on taatusti nautintoa, ja esimerkiksi Dream Theaterin, Queensrÿchen tai vaikka Pain of Salvationin diggarit löytävät tästä paljon rakastettavaa. Itselleni tämä on liian raskas pala, mutta tunnistan kyllä hyvin tehdyn materiaalin.
En ihmettelisi yhtyeen nousevan joskus tulevaisuudessa korkeallekin jalustalle kotimaamme progemetallikarkeloissa. Se tosin vaatii varmaan muutaman helpommin nieltävän kipaleen. Valitettavasti.
7,5/10
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
