Tammikuun 20. starttasi Katatonian ja Sólstafirin Euroopankiertueen hyvissä ajoin loppuunmyydyllä Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella. Lämmittelijänä kierueella toimii yhdysvaltalainen unenomaista doom poppia soittava SOM. Tampereen keikan erityisyyttä lisäsi Katatonian 12:nnen studioalbumin Sky Void of Starsin julkaisu samaisena päivänä.
SOM
Doom popiksi musiikkiaan kuvaava yhdysvaltalaisyhtye yllätti iskujoukkomme unenomaisilla soinnuillaan ja kirkkailla vokaaleillaan positiivisesti. Vahvoja Alcest ja Hangman’s Chair -viboja nostattanut shoegaze johdatti sopivasti illan pääesiintyjien tunnelmaan. Bändinä SOM oli tähän saakka allekirjoittaneelle tuntematon, mutta jää takuulla soittoon kotonakin.
Toivottavasti näemme tämän tunnelmoijan Suomessa toistekin!
Sólstafir
Sólstafir on ollut livebändeistä henkilökohtainen suosikkini ensimmäisestä keikasta asti. Yhtyeen alkuvoimainen musiikki toimii livetilanteessa kuin maaginen, villi laavapeto. Sólstafirin keikalla todellisuuteen havahtuessaan voi hyvin ymmärtää, miksi rock koettiin niin vaaralliseksi aikanaan. Islantilaisyhtyeen esiintyessä musiikki hypnotisoi, tarttuu ja vie mukanaan. Jokainen kappale alkaa ikään kuin hieman hapuillen, jammaillen, kasvaen biisin edetessä hillittömäksi vyöryksi, jolle ei ole vastaan sanomista. Bändi tuntuu kanavoivan musiikillaan jotain villiä ja kesytöntä Islannin tulisesta maaperästä.
Olen nähnyt Sólstafirin erilaisilla kokoonpanoilla, enkä koskaan ole livekokoonpanon vuoksi kärsinyt, mutta taika toimii selkeästi parhaiten bändin omalla kokoonpanolla.
Kiitos Solstafir! Tulkaa pian uudestaan!
Katatonia
Sólstafirin jälkeen Katatonialla olikin melkoinen urakka edessään tavoittaa kuulijat samalla voimalla. Tunnelman muuttaminen villin alkukantaisesta sivistyneeseen alakuloon tuntui ennen Katatonian setin aloittamista mahdottomalta tehtävältä!
Mikään ei kuitenkaan ole ilmeisesti näille naapurimaan pitkän linjan musamaagigoille mahdotonta. Yhtyeen esiintyminen oli lämmintä ja varmaa, mutta kiertueen starttaavan keikan nimissä huomattavissa oli vielä hieman tanssijalan jähmeyttä ja vokalisti Jonas Renksen tenhovoimaisen äänen tukkoisuutta.
Juuri ennen kiertueen alkua bändin toinen perustajajäsen ja kitaristi Anders Nyström ilmoitti, ettei pääse perhesyistä osallistumaan kiertueelle. Paikkaamaan löytyi Nico Elgstrand (Entombed A.D.).
Tampereen keikan setissä hellittiin paitsi uuden levyn livenä debytoivilla biiseillä, myös vanhoilla klassikoilla, joita ei ole kuultu keikoilla aikoihin (Ambitions, Residual). Suurin osa yleisöstä oli tuskin ehtinyt samana päivänä ilmestynyttä Sky Void Of Starsia hirveän paljon läpi kuunnella, mutta siitä huolimatta Opalinen yhteistaputukset sujuivat kuin niitä olisi harjoiteltu samalla porukalla jo vuosia.
Vaikka kävin varmuuden vuoksi kuuntelemassa saman setin vielä seuraavana päivänä Helsingissä loppuunmyydyllä Kultsalla, jäin silti nälkäiseksi. Toivottavasti Katatoniaa pääsee taas pian kuulemaan livenä!
Kuvat ja teksti: Raisa Krogerus/Krogography
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
