30 vuotta sitten progressiivisen metallin pioneeri Savatagen taru oli katkolla ja kokoonpano hajoamaisillaan. Lisäksi musiikillinen ilmapiiri ei tukenut yhtyeen tyylilajia millään tavalla. ”Handful Of Rain” ilmestyi tähän tilanteeseen.
Kyseessä oli enemmän Jon Olivan soolotyö yhdessä luottomies ja tuottaja Paul O’Neillin kanssa. Bändi oli käytännössä hajonnut Criss Olivan traagiseen kuolemaan auto-onnettomuudessa 1993 lopussa. Oliva purki suruaan kirjoittamalla tapahtuneesta ja hoiti suurimman osan pohjanauhoituksista O’Neillin avustuksella Morrisound-studioilla Floridassa.
Alusta asti mukana ollut rumpali Steve Wacholz oli jättänyt yhtyeen jo edellisen vuoden puolella, mutta esiintyi vielä promokuvissa ja ”Handful Of Rain” -musiikkivideolla. Sekavuutta lisäsi se, että välissä kiertuerumpalin tehtäviä oli hoitanut Andy James, joka kieltäytyi kunniasta sessiotarjoukseen. 1980-luvun puolivälistä mukana ollut basisti Johnny Lee Middleton tarinan mukaan saapui studiolle ja näki eteisessä ensimmäiseksi Criss Olivan kitaran, Middleton kääntyi kannoillaan ja palasi riveihin vasta videolle sekä albumia seuranneelle kiertueelle.
Jon Oliva ratkaisi ongelman soittamalla basso- ja rumpuosuudet itse. O’Neill avusti rytmikitarassa ja koskettimissa. Lopulta Jon kutsui Testamentista taukoa pitäneen kitaristi Alex Skolnickin soittamaan muutamia soolo-osuuksia ja Zak Stevens suostui lopulta nauhoittamaan vokaalit levylle.
Albumi kehittyi kahden kappaleen “Taunting Cobras” sekä ”Nothing Going On” ympärille. Molemmat olivat Criss Olivan sävellyksiä, jotka kitaristi oli ehtinyt työstää veljensä kanssa ennen kuolemaansa. Molemmat ovat hyviä hard rock -esityksiä, mutta ”Handful Of Rainin” kohokohdaksi nousee Jon Olivan hienoa sovitustaitoa ja kosketinvelhoutta esittelevä ”Chance”. Edellisen albumin tavoin myös nyt nimikappale on samalla kärkiosastolla.
Musiikki on tummempaa ja sanoituksista on aistittavissa kaikuja Crissin muistolle. Erityisesti ”Alone You Breathe” tuntuu säteilevän tähän suuntaan ja biisissä on viittauksia Savatagen 1980-luvun materiaaliin. Muilta osin Stevensin vahva laulusuoritus ohjaa tunnelmaa edeltäjänsä “Edge Of Thornsin” melodiseen suuntaan ja Skolnick tuo kitarallaan erilaista väriä sovituksiin. Moni olisi vastaavassa tilanteessa miksannut kitaraa hiukan alemmas, mutta Skolnickin soitto on ansaitusti etualalla.
Aiemmin mainittua raskaammin louhivaa ”Nothing Going Onia” lukuun ottamatta tempo on keskivaiheilla, ja mukana on riittävästi kuorolauluja ja tunnelmointia, jotta yhtyeen perusilmeen tunnistaa. Materiaali on laadukasta, ja lienee aikakauden grungen hallitseman kulttuurin ja julkaisun aikaisen bändin tilanteen syy, ettei hitaampaan musiikkiin painottuva levy ole saanut samaa asemaa kuin 1980-luvun klassikot sekä ”Streets”.
”Handful Of Rain” julkaisiin elokuussa 1994, vajaa vuosi edellisen levyn jälkeen, mikä oli monelle yllätys kuten oli yhtyeen suuntaaminen kiertueelle uudistuneella miehityksellä. Middleton, Skolnick, Stevens ja Jon Oliva olivat mukana. Stevensin kanssa aiemmin muissa yhteyksissä työskennellyt Jeff Plate saapui mukaan rumpuihin. Vuoden sisään bändi työsti livejulkaisun lisäksi tribuuttilevyn Criss Olivalle sekä kokonaan uuden studioalbumin.
Kova tahti lienee ollut osa surun käsittelyä, mutta niin kauan kuin tulokset olivat näin korkeatasoisia, 1990-luvun Savatage tuotanto on vahvasti plussan puolella.
8+/10
Ville Krannila
1.Taunting Cobras
2.Handful Of Rain
3.Chance
4.Stare Into The Sun
5.Castles Burning
6.Visions
7.Watching You Fall
8.Nothing Going On
9.Symmetry
10.Alone You Breathe
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}