Kolmatta kertaa järjestetty ja loppuunmyyty SaariHelvetti juhlittiin Tampereen Viikinsaaressa kesäisen epävakaassa säässä. Vaikka varsinaiselta sateelta festarin aikana säästyttiinkin, muistutti varsinkin päälavan edusta parin hyvän keikan jälkeen sosiaalisessa mediassa samaan aikaan vilisseitä Wacken-kuvia.
Eipä sillä, SaariHelvetin bändikattauksenkaan ei tarvinnut varsinaisesti isompien metallifestareiden rinnalla nolostella. Energisiä tulokkaita edustivat muun muassa crust-pumppu Mørket ja upeaäänisen taskuraketin Viktoria Virenin luotsaama Evil Drive. Taattua, vuosien varrella varmistettua laatua tarjoili Rotting Christ, tuo kreikan lahja mustalle metallille sekä tietysti kotoinen Rytmihäiriö.
Helvetillisen hauska meininki ja hienoja naisartisteja
Metallimusiikin parissa työskentelee useita mielettömän hienoilla äänillä laulavia naisartisteja. Viikinsaaressa saatiin tillikat kolmelta kotimaiselta, aikaisemmin mainitulta Evil Driven Viktoria Vireniltä, Fear Of Dominationin Sara Strömmeriltä sekä Battle Beastin Noora Louhimolta.
Evil Drive oli itselle ennestään tuttu vain kuulopuheilta, mutta yhtyeen topakka lavameininki vakuutti ainakin livekokemuksena. Varsinkin lopuksi lurautettu Motörheadin “Killed By Death” ilahdutti. Äänentoistollisesti Powerhouse Gym -lavalla soitettua sisäkeikkaa oli mukavampi kuunnella kuitenkin juuri ovien ulkopuolella, jonne musiikki kuului tasapainoisemmin, mutta siltikin vielä riittävän räyhäkkäästi.
Vaikka Fear Of Domination ei ole varsinaisesti kuulunut omiin vakiosuosikkeihin, ovat bändin live-esiintymiset saaneet roppakaupalla kehuja. Varsinkin itseltäni Tuskassa väliin jäänyt veto kuului olleen lähestulkoon metallirave-taivas, joten odotukset SaariHelvetin esiintymiselle olivat kovat. Bändin meiningissä ei ollut moitteen sijaa, ja mudassa jammaava festariväki viihtyi. Itse olisin ehkä saanut enemmän irti, jos tuotanto olisi ollut tutumpaa tänä vuonna julkaistua “The Bad Touch” -sinkkua lukuun ottamatta.
Battle Beastin festarikeikoista tämä oli allekirjoittaneelle tälle kesälle kolmas. Meiningissä yhtye ei kotikenttäetua kaipaa, mutta Louhimon kotikonnuilla esiintyminen ei varmasti ainakaan vähentänyt bändin ja yleisön hupia. Tällä kertaa settilistassa kuultiin lähestulkoon alkuvuodesta julkaistun “Bringer of Painin” biisejä, “King For A Dayn” ilmiselvästi vähitellen syrjäyttäessä takuutanssittajana aikaisemman vetonaulan “Touch In The Nightin”.
Hupia tarjosi myös Suomen, jos ei maailman ainutlaatuisin samuraimetalliyhtye Whispered sekä surmacore-konkari Rytmihäiriö. Molemmat saivat Powerhouse Gym -lavan tutisemaan, ensin mainittu “Sakura Omenin” villitessä metallisoturit mittelemään voimiaan pitin pyörteissä, ja jälkimmäinen illan päätteeksi siinä määrin, että lavan edessä turva-aitoja jouduttiin tukemaan järjestysnaisten ja -miesten lihasvoimin.
Tummaa tunnelmaa
Itävaltalainen post-black metal vieras Harakiri For The Sky ehti soittaa napakassa setissään vain kolme biisiä, yhtyeen tuotokset kun ovat enimmäkseen noin kymmenminuuttisia sukelluksia synkkiin vesiin. Setissä kuultiin “Calling The Rain” ja “Funeral Dreams” 2016 julkaistulta “III: Trauma” -albumilta, sekä “Jhator” yhtyeen edelliseltä levyltä.
Onnekkaat ja ennättävämmät saivat itävaltalaisten tällä Suomen vierailulla todistaa pidempää settiä perjantaina 4.8. Helsingissä Elmun baarissa.
SaariHelvetin keikalla tunnelma oli asiaankuuluvan toivoton ja harras. Kaihosat kitarariffit kantoivat enimmäkseen kauniisti tymäkän basarinkin ylitse. Ainoastaan laulut pyrkivät hetkittäin hukkumaan “Jhatorin” melskeeseen.
Tänä vuonna vokalistia vaihtanut Shade Empire houkutteli myös Powerhouse Gym -lavalle yleisöä tukanpyöritykseen ja pohtimaan synkkiä syviä. Juha Harjun saappaisiin astunut Henry Hämäläinen ei aiheuttanut hämäläisyleisössä sen kummemmin vierastamista kuin juhannuksena Nummirockin yleisössäkään. Erityisen herkkäksi mielen veti tällä kertaa “Anti-Life Saviour”, enkä epäilmättä ollut kokemukseni kanssa yksin.
Rotting Christin keikkaa oli selvästi odotettu, eikä yhtye kummemmin korusanaisia esittelyjä kaipaa. Harras odotus palkittiin tiiviillä, riitinomaisella tunnelmalla. Varsinkin tuoreimman levyn “Apage Satana” pääsi ihon alle hypnoottisella messuamisellaan ja rummuillaan. Ihan pelkkään tunnelmointiin ei kreikkalaisten esiintymisen aikana kuitenkaan jääty. Päälavan edessä mutaisella kentällä pyöri myös hurmioitunut pitti. Kesä ja metallifestarit parhaimmillaan!
Muuta pientä kivaa SaariHelvetissä
Helvetillisen kovan bändikaartin lisäksi tapahtumassa oli mahdollista esimerkiksi seurata upeita burleskiesityksiä Rock’n’Tits Stagella, ostaa siistejä ja katu-uskottavia releitä, tavata uusia ja vanhoja ystäviä, sekä syödä ja juoda.
Metalliväki kulutti aikaa myös leikkikentän kiipeilytelineissä ja pitämällä piknikkiä Viikinsaaren luonnonkauniissa puistomaisemassa. Oman tunnelman festarille tuo myös sen sijainti saaressa ja kulku paikan päälle ja takaisin kaupunkiin lautalla.
Keikkojen seuraamiseen SaariHelvetin kahden lavan aikataulu oli varsin tiukka, joten muihin huveihin osallistuminen edellytti käytännössä sitä, että jätti väliin sillä hetkellä lavalla runnovan itseä vähemmän kiinnostava artistin. Tällä kertaa itsellä väliin jäi esimerkiksi Tuskassakin esiintynyt Rotten Sound.
Priorisoinnista huolimatta tiukka aikataulu asetti ajoittain ajankäytöllisiä pulmia esimerkiksi syömistä ja vessassa käymistä ajatellen, kun puolet muustakin festariväestä tuntui tehneen juuri samanlaisia suunnitelmia.
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
