Ritchie Blackmore’s Rainbown vetäessä Hartwall Arenan täyteen yleisöä, tarjosi Nosturi Helsingissä toisenkin mahdollisuuden nauttia rockin iloista.
Ruotsalaisen melodisen rockin villikko H.E.A.T. esiintyi Nosturissa, lämmittelijöinään helsinkiläinen Smokin’ Aces sekä Kuopion oma AC/DC, Block Buster.
Lämmittelijöiden aikana Nosturissa oli vielä hiljaista. Lähinnä eturivi täyttyi nuorista naisista, ja baaritiskin tienoo ja rokkipoliisien suosikkipäivystyspaikka mikseripöydän edessä kansoittui. Aurinkoinen kevätilta ja samalle illalle osuva Rainbown konsertti tuntui yleisömäärässä.
Livenä tuntuvasti 1970-lukuvaikutteinen Smokin’ Aces ilmoitti soittavansa Nosturissa viimeisen konserttinsa. Jäähyväisten tunnelma leijui ilmassa varsinkin yhtyeen solisti-kitaristi Anthony Dawoudin kerrottua asiasta. Napakan mittainen lämmittelysetti päättyikin fiilikseen sopivasti bändin “You Take My Breath Away”-kappaleeseen.
Edellisestä Block Busterin keikasta on ehtinyt vierähtää jo toista vuotta, mutta energinen meininki ei ole siinä ajassa bändillä miksikään muuttunut. Suoraviivaista hard rockia soittava savolaisyhtye sai yleisön liikehtimään ja tanssahtelemaankin.
Setissä kuultiin ennestään tuttujen “Caught In The Crossfiren” ja “Ain’t On The Chainin” lisäksi uutta materiaalia. Itselle Block Busterin suoraviivainen tyyli uppoaisi ehkä paremmin, jos siihen lisäisi vähän kipinää ja säihkettä, mutta paikalle saapunut yleisö vaikutti viihtyvän.
H.E.A.T. is on!
Introna toimineen Beverly Hills Copin tunnetuksi tekemä Glenn Freyn “Heat Is On” -kappale sai täydeksi tulvahtaneen Nosturin veisaamaan mukana ja toivottamaan illan pääesiintyjän tervetulleeksi lavalle. Tunnelma suorastaan räjähti käsiin bändin jäsenten saapuessa lavalle ja aloittaessa setin “Bastard Of Societylla”.
Livebändinä H.E.A.T. on kyselemättä ilmiömäinen. Keulamies Erik Grönwallin kärppämäisen nopea olemus ja häpeilemätön flirttailu yleisön kanssa piti väen otteessa käytännössä salin takaseinää myöten. Hän ei myöskään tyytynyt ainoastaan huutelemaan lavalta, vaan otti toistuvasti fyysistä kosketusta yleisöön tupsauttamalla kuvausmonttuun eturivin halailtavaksi ja kertaalleen myös sukeltamalla crowdsurfaamaan.
Muu bändi jäi Grönwallin kaltaisen ilotulituksen tapauksessa väkisinkin vähemmälle huomiolle, vaikka lavapersoonina varsinkin rumpali Crash ja kitaristi Dave Dalone omasivat myös aimo annoksen karismaa ja säihkettä. H.E.A.T. ei kuitenkaan ole yhden miehen show, vaikka se hetkittäin vaikutti vaativan Grönwallilta huomion osoittamista bänditovereilleen. Bändin jäsenten välinen kemia ja hauskanpito välittyivät kuitenkin varauksettomasti yleisöön.
Settilista piti keikan jännitteen yllä mukavasti, kevyt suvantovaihe osui keikan loppukolmannekselle rumpusoolon ja sinänsä oikein kauniisti tulkitun “We Rulen” kohdalle. Allekirjoittaneen onneksi pakolliset rumpu- ja kitarasoolo-osuudet pysyivät maltillisen pituisina. Jännitteen hellittämisen jälkeen olikin hyvä sprintata loppukeikka ja päättää lopulta pankin räjäyttäviin encoreihin “Point Of No Returniin” ja “A Shot At Redemptioniin”.
Väki oli keikan jälkeenkin selkeästi vielä juhlamielellä ja alakerran Elmun Baari näytti kutsuvan useita jatkoille. Pipodiskossa soiva reipas rock kuitenkin takasi omat jatkot myös sellaiselle, joka jätti kaupungin valot taakseen lavaspottien sammumisen myötä.
Raportti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
