Kun puhutaan suolenpäästömusiikista, harva bändi pystyy viemään teemansa yhtä pitkälle kuin Espoossa vuonna 2019 perustettu Putrid Defecation. Vuoden 2025 tammikuussa ilmestynyt debyyttialbumi ”Tales from the Toilet” on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Toilet Slam -levytys, ja se on melkoinen suolistokatastrofi: brutaali, intensiivinen ja anteeksipyytelemätön. Tämä ei ole mitään varovaista vatsanpuruja mankeloivaa death metalia – tämä on täysimittaista, grindaavaa ulostesinfoniaa. V*tun jees.
Levy on kuin legendaarisen Myrkky-lehden Splash & Go -konsepti, jonka esitteli Palle Runqvist – käydään vessassa, mutta hanuria ei pyyhitä eikä käsiä pestä. Vajaa 20 minuuttia kestävänä se hoitaa asiansa nopeasti ja tehokkaasti ilman turhia puhdistautumisriittejä. Välittömästi ensimmäisestä raidasta ”Introduction to Constipation” lähtien on selvää, että Putrid Defecation ei aio pidätellä mitään – ei ideoita, ei soundia, eikä varsinkaan kuvottavia lyriikoitaan. Koko paketti on kuin julkisen vessan lattialle unohtunut yllätys: epämiellyttävä mutta oudolla tavalla kiehtova.
Levyn parhaimmistoon kuuluu ”Airborne Backdoor Evacuation”, joka tarjoaa ilmassa leijuvan ripulikaaren tunteen sekä nimikkobiisi ”Tales from the Toilet”, joka on kuin suolistoinfluenssan soundtrack – intensiivinen, nopea ja arvaamaton. Kappaleet pursuavat vaikuttavaa riffitykitystä ja tykittävää rumputulta, joiden tahdissa kuulija tuntee itsensä kuin oksennus-ripuli-komboon joutuneeksi festarivieraaksi Bajamajassa.
Tuotannollisesti albumi on yllättävänkin laadukas, eikä kyse ole mistään huumoriprojektin puolivillaisesta pierusample-casesta. Vaikka biisit ovat rakenteeltaan melko samankaltaisia, jokaisessa on ihan riittävästi omaleimaisuutta pitääkseen kuulijan tiukasti pöntön äärellä. Cannibal Corpsen ja muiden death metal -jättien vaikutus kuuluu, mutta Putrid Defecation ei ole pelkkää paskahuumoria – kaverit osaavat myös soittaa, ja se kuuluu jokaisessa ulostusääniefektiäkin muistuttavassa blast beatissä.
Joskus elämä tarjoaa meille teoksia, jotka eivät välttämättä sovi kaikille, mutta joilla on tärkeä paikkansa kulttuurisessa saniteettitarjottimessa. ”Tales from the Toilet” on juuri sitä – tätä kuunnellessa on turha etsiä hajuvettä, sillä ainoa vaihtoehto on sukeltaa täysillä kaakkoon levittäytyvään kuravelliin ja nauttia matkan jokaisesta karmean kauniista hetkestä.
Onko tämä paskaa? On. Mutta se on niin hyvää paskaa, että tässä tahdissa kädet jäävät pesemättä ja vessapaperi käyttämättä. Kiireisen uraohjuksen vessametallia.
7,5/10
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
