Vuodesta 2018 on muodostunut perinteisen metallin ystäville juhlavuosi. Uusia lättyjä on työnnetty ulos eetteristä siihen määrin, että kaupoille lähtiessä jälkikasvu on syytä jättää kotiin, koska ostoskärryt täyttyvät lastenjakkaraa myöten täyteen. Uutukaisia ovat julkaisseet mm. Judas Priest, Saxon, Brainstorm sekä Mob Rules... itselle se odotetuin kiekko oli saksalaisen Primal Fearin käsialaa. Voimametallin kivijalka juhlii 20-vuotista uraansa isolla kädellä uuden albuminsa ”Apocalypse” myötä. Yhtye perustettiin vuonna 1997 ja nimikkoalbumi julkaistiin 1998.
Edellisestä levystä ”Rulebreaker” on päässyt kulumaan jo se lähes vakio kaksi vuotta. Bändi on vuosien saatossa nakuttanut ulos loistavia kiekkoja ja varsinaisilta floppauksilta on säästytty. Muutaman hieman laimeamman albumin jälkeen yhtye onnistui ”Rulebreakerilla” loistavasti, joten rima oli nostettu korkealle ennen elokuussa julkaistua uutukaista.
Kokonaisuuden aloittaa varsinaisesti ”New Rise”, itse intro ”Apocalypsen” ollessa turha sisään heittäjä. ”New Rise” -kappale on sopiva aloitus levylle, ripeät riffit tuplabasareiden kanssa toimivat loistavasti. Biisi kertoo uudesta alusta ja vaikeuksien voittamisesta, joten jotain uutta voisi luulla olevan tarjolla 20 vuoden jälkeen. Näin kuitenkaan ei ole. Jostain syystä tunnelma väsähtää väkisin vääntämiseksi. Kolmen kitaristin voimin kappaleet saadaan riffien myötä maukkaaksi, mutta sovitusten osalta vanhat kaavat on nopeasti käytetty loppuun. Kuudes raita ”Supernova” tarjoilee jo huomattavasti parempaa menoa. Kyseessä on semiballadi – ei nyt aivan sitä, mitä yhtyeeltä odottaisi kärkipään materiaaliksi, mutta joka tapauksessa kaikki loksahtavat sopivasti kohdalleen. Sen jälkeen soiva ”Hail To The Fear” antaa faneille kunnon kitaran tiluttelua, mutta koko kappale laahaa hieman matalalla tempolla.
Albumin ylitettyä puolivälin huomaan miettiväni, missä viipyyvät vokalisti Ralf Scheepersin korkeat vokaalit, jotka ovat miehestä vuosien saatossa tehneen alansa kuninkaan. Näitä ei ”Apocalypse”-albumi valitettavasti tarjoile. Muutama kirkaisu siellä täällä jättää ainoastaan kysymyksiä ja nälän tunteen. Lopussa ”Eye Of The Storm” tarjoilee eeppistä tunnelmaa, hieman kopioden aikaisempien levyjen kappaleita kuten ”Diabolus” ja ”We Walk Without Fear”, siinä kuitenkaan onnistumatta lähellekään yhtä hyvin. Yllätyksiä ei kuulla.
Tarkastelussani oli levyn perusversio, joka tarjoilee 11 raitaa, mutta parin extra-euron verran lompakon nyörejä löysyttäessä on tarjolla digiversio, jolla yhtye tarjoilee kolme ylimääräistä biisiä sekä saman verran musiikkivideoita. Tämä on syytä hankkia, nimittäin bonuksena löytyy ”Apocalypsen” selvästi parhain veto ”Fight Against All Evil”.
7/10
Jussi Krannila
1. Apocalypse
2. New Rise
3. The Ritual
4. King Of Madness
5. Blood Sweat & Fear
6. Supernova
7. Hail To The Fear
8. Hounds Of Justice
9. The Beast
10. Eye Of The Storm
11. Cannonball
Järvenpään Robin Hood, sijoittaa rahansa pienempien bändien fyysisiin levyihin. Genre suhteellisen laaja, aina rockista death metalliin. Parhaiten uppoaa perinteinen metalli tarttuvien melodioiden kera. Vapaa-aika ja harrastukset jotka ovat hyvinkin rajalliset kuluvat pääsääntöisesti mökillä kaikenlaiseen puuhasteluun, kalastuksesta puiden pilkkomiseen. Parasta mitä on: Kesäyöt, olut ja Heavy Metal! 🤘
 Metalliluolan arvio, Jussi Krannila.){kind=link}