Oulussa majaansa pitävän Phantasmalin debyytti ”Ansaan Syntyneet, Ansaan Kuolleet” tarjoilee reilun puolituntisen death metallia. Täysin tyylipuhtaasta kuolosta ei ole kyse, sillä bändi naittaa musiikkinsa niin Ajattaralta lainattuja sointuja kuin mustempaa metallia.
Pääosin keskitempoisesti etenevä levy kuulostaa todella hyvältä, sillä miksausvastuu on jätetty Henri Sorvalin vastuulle. Moonsorrowsta sekä Finntrollista tuttu herra on saanut loihdittua jykevän ja selkeän äänimaailman jättäen kuitenkin tietynlaisen rosoisuuden, jollaista tämän tyylilajin edustaja kaipaa.
Valitettava tosiasia on kuitenkin se, etteivät edes hyvin tuotetut soundit pysty pelastamaan keskinkertaista materiaalia. Varsinkaan sellaista, jota on tehty tuhansia kertoja aiemmin. Selkeä koukkujen puute sekä se tosiasia, että Phantasmal on parhaimmillaan kuulostaessaan täysin toiselta bändiltä verottavat kuuntelunautintoa.
Vaikka kärkikahinoihin on vielä pitkä matka, on ”Ansaan Syntyneet, Ansaan Kuolleet” osoitus siitä, että yhtyeellä on selkeä visio sekä hyviä ideoita. Näitä kun saadaan jalostettua hieman enemmän, saatetaan ensi kerralla painia täysin eri sarjassa.
6½/10
Marko Klingberg
1.Aseeton
2.Ansaan Syntyneet
3.Ruumis
4.Häpeäpaalu
5.Kalmiston Kevät
6.Ansaan Kuolleet
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}