30 vuotta sitten 1990-luvun puoliväliin saavuttaessa death metal oli vielä suosittua, mutta grunge, vaihtoehtomusiikki sekä mustempi ilmaisu oli nakertanut suurimman menestyksen pohjaa. Bändejä vaelsi tällä alustalla kuin muurahaisia keossa, ja laatu ei luonnollisesti enää kestänyt määrää.
Legendaarisen Morrisoundin ja Floridan rämeikön kuolon alkujuuret kylvänyt Obituary oli neljännellä täyspitkällä jonkinlaisen vedenjakajan edessä. Kaikki yhtyeen edelliset albumit olivat kuuluneet genren parhaimmistoon, erityisesti ”The End Complete” sekä ”Cause Of Death” ovat yhä merkkiteoksia. Nämä pitkälti määrittelivät yhtyeen soundin ja ulosannin, aina Tardyn veljesten omintakeisesta suorittamisesta kitaristien Trevor Peresin sekä Allen Westin maan alta raskaasti louhiviin riffeihin. Unohtaa ei sovi myös yhdeksän vuotta sitten syöpään menehtynyttä Frank Watkinsia, jonka bassokuviot olivat olennainen osa 1990-luvun menestyskaavaa.
”World Demise” oli yli 10 vuoteen viimeinen Obituary-levy, jonka tuottamisesta vastasi Scott Burns. Albumia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että tauko oli tarpeellinen. Soundissa ei pääsääntöisesti ole mitään vikaa, mutta erityisesti ”The End Completen” äänivalliin verrattuna se ei tarjoa mitään erikoista tai puske bändin tekemistä ylemmälle tasolle, kuten tässä kohtaa olisi voinut toivoa.
Obituary ei ole pitkällä urallaan kuolometallin polulta poistunut. ”World Demise” ei vuonna 1994 jälkeenpäin katsoen ollut poikkeus, vaikka tämän leiman monet fanit sille välittömästi laittoivat. Toki albumi on edeltäjiinsä verrattuna hidastempoisempi, ja mukana on sampleja. Jälkimmäinen lienee ollut se ratkaiseva tekijä pettymyksessä, mutta vuonna 2024 kuunneltuna shokki on laimea.
Lähinnä ”Redefine” ja ”Final Thoughts” -biisien sovituksissa haetaan Biohazard-tyylistä groove metal -virettä. Lisäksi päätöskappale ”Kill For Me” lopussa kuullaan afrikkalaisia heimolauluja. Jotain tietysti oli koitettava, mikäli kyseisen kauden musiikillisessa maailmassa halusi selviytyä ja harvalla oli AC/DC:n kaltaista stadionluokan suosiota taustalla tukemassa vaikeiden aikojen läpi.
Pääasiassa ”World Demise” on Obituarya kuten aina on ollut. Ytimessä on death metal, ja Tardy-kaksikon suoritukset johtavat menoa. Satunnaisesti taustalla kuuluvat sätkätykset eivät levyä pilaa, eivätkä sitä erityisesti paranna. Varsinaisena ongelmana on tasapaksu materiaali.
Alkuun sijoitetut single ”Don’t Care” ja nimibiisi iskevät tehokkaasti, mutta levyn edetessä taso väistämättä laskee. Biisit eivät tunnu liikkuvan tiukkaan määritellyistä lohkoista ja miksauksessa Westin erinomaiset soolot on osassa kappaleita haudattu luvattoman alas, erityisesti verrattuna vokaaleihin.
Laulu kannattelee hyvin vahvasti musiikkia, John Tardy karjuu tehokkaasti sanomaansa nostaen keskinkertaista materiaalia ylemmäs. Kestoa pitkäsoitolle CD-aikana on saatu 51 minuuttia, mikä on aivan maksimi tälle yhtyeelle. Pari biisiä olisi helposti voitu karsia pois.
Loppujen lopuksi ”World Demise” ei nouse Obituaryn kärkiosastoon ja tällä vuosituhannella on saatu aikaan selvästi parempaa jälkeä.
7/10
Ville Krannila
1.Don’t Care
2.World Demise
3.Burned In
4.Redefine
5.Paralyzing
6.Lost
7.Solid State
8.Splattered
9.Final Thoughts
10.Boiling Point
11.Set In Stone
12.Kill For Me
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}