Teknisen kuolon kärkikastiin kuuluvan Nilen edellinen albumi ”What Should Not Be Unearthed” oli pienimuotoinen notkahdus bändin muuten laadukkaassa diskografiassa. Musiikillisesti kovin tunkkainen levy ei tarjonnut muutamaa biisiä lukuunottamatta sen suurempia tuntemuksia. Liekö yksi syy tähän ollut kitaristi-laulaja Dallas Toler-Waden orastava uupumus? Sitä voi itse kukin spekuloida mielensä mukaan asialle pyhitetyillä foorumeilla. Tosin asialla ei ole enää sen kummempaa merkitystä sillä Toler-Waden tilalle pestattu Brian Kingsland on selvästi tuonut lisää virtaa bändiin ja Nile kuulostaa uudella pitkäsoitollaan todella väkevältä.
Ensi alkuun ”Vile Nilotic Rites” tuntuu samalta tutulta Nileltä sisältäen sen verran koukkuja, jotta niin vanhat kuin uudet kuuntelijat saadaan koukutettua historian sekä mytologian sävyttämään maailmaan. Levy vaatii useamman kuuntelukerran auetakseen kokonaisuudessaan, mutta se kannattaa, sillä uudistunut bändi tarjoilee vahvan ehdokkaan kun vuoden albumin titteliä taas jaetaan.
Näin tasavahvalta levyltä on todella vaikeaa nostaa esiin yksittäisiä kappaleita, mutta päällimmäisenä jäi mieleen Nilen mittapuulla suoraviivaisesti etenevä ”Oxford Handbook Of Savage Genocidal Warfare,” lyhyt ja vihainen rykäisy ”Snake Pit Mating Frenzy” sekä eeppisiin mittasuhteisiin paisutettu ”Seven Horns Of War.” Kirsikkana kakun päällä komeilevat basisti Brad Parrisin sekä edellä mainitun Kingslandin örinät, korinat sekä ärinät, jotka ovat tuoneet tarvittavan piristysruiskeen bändin tekemiseen.
Sanoituksellisesti liikutaan totuttuun tapaan m.m. H.P. Lovecraftin, Robert E. Howardin, Neitzschen sekä Aleister Crowleyn kirjoitusten parissa ja bändin primus motor, Karl Sanders on taas kerran saanut loihdittua tasokkaita tekstejä tukemaan musiikillista vyöryä.
”Vile Nilotic Rites” on yksi kuluvan vuoden kovimmista julkaisuista. Hanki se keinolla millä hyvänsä, et tule pettymään.
9/10
Marko Klingberg
1.Long Shadows Of Dread
2.Oxford Handbook Of Savage Genocidal Warfare
3.Vile Nilotic Rites
4.Seven Horns Of War
5.That Which Is Forbidden
6.Snake Pit Mating Frenzy
7.Revel In Their Suffering
8.Thus Sayeth The Parasites Of The Mind
9.Where Is The Wrathful Sky
10.The Imperishable Stars Are Sickened
11.We Are Cursed
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}