Nightwishin Tuomas Holopainen tyytyväinen “Yesterwynde”-albumiin: “En halua enää valittaa koskaan yhtään mistään”.

Note: The English version can be read here.

Lue “Yesterwynde”-albumin ennakkokuuntelun tunnelmat täältä.

Metalliluola haastatteli Tuomas Holopaista Nightwishin syyskuussa 2024 julkaistavasta studioalbumista, sen teemoista, kappaleista ja niiden työstöstä, orkestraatioista, visuaalisuudesta, tuotannosta, tulevaisuuden suunnitelmista sekä paljon muusta. Antoisia lukuhetkiä!

Onnittelut sinulle, bändille ja kaikille taustahenkilöille aivan huikeasta suorituksesta! Jo kertakuuntelun jälkeen tuntuu siltä, että ”Yesterwynde” on bändin monipuolisin albumi.

– No johan nyt, kiitos!

Mitkä ovat albumin teemat?

– Kyseessä on konseptilevy, jonka teemoina ovat aika, muistot ja kuolevaisuus. Jos halutaan, että kuulija yhden asian vie tältä levyltä mukanaan, se on se, että ollaan uskomattoman onnekkaita siitä, että olemme olemassa ja elossa. Olemme miljoonien esi-isien rakkauden tulos, kuvailee Holopainen ja jatkaa:

– Tehkäämme kaikkemme, että voimme nauttia ja olla onnellisia niistä muutamista vuosikymmenistä auringon alla, joita meille on annettu. Ja kun olemme vielä syntyneet näin etuoikeutettuun aikaan, niin tehdään myös kaikkemme, että pystymme auttamaan ei niin onnekkaita eläviä olentoja.

Tämä on varmasti tärkein viesti, jonka haluat pitkäsoitolla viedä maailmalle?

– Kyllä, mutta albumilla on paljon muitakin teemoja. Tämä on lähtökohta.

Mitkä asiat inspiroivat sinua ”Yesterwynden” luomiseen kaikkein eniten?

– Inspiraatiokin oikeastaan kiteytyy äskeiseen ajatukseen. Sen ajatuksen sisäistäminen ja puntarointi oli herätys – hetkinen, ihan käsittämätön munkki, että olemme täällä, Nightwishin perustaja kuvaa jatkaen perään:

– En halua enää valittaa koskaan yhtään mistään. Haluan vain nauttia jokaisesta päivästä ja pyrkiä tekemään hyvää. Ajattelimme, että nyt kun meillä on Nightwishin kokoinen platformi, niin olisikohan mahdollista viedä taiteessa muuallekin maailmaan tätä ajatusta.

– Kuten sanoin eilenkin (albumin ennakkokuuntelussa), itselleni onnellisuus löytyy ennen kaikkea sen kautta, että tekee merkityksellisiä asioita, ja niiden ihmisten kanssa, jotka ovat merkityksellisiä sinulle.

– Tässä on Nightwish, ja sitten minulla on Auri vaimoni (Johanna Kurkelan) ja Troyn (Donockley) kanssa. Näiden kautta pystytään, ei pelkästään viihdyttämään ihmisiä, mutta myös herättämään tunteita, ajatuksia ja jakamaan tarinoita.

Miksi juuri ”Perfume Of The Timeless” ja ”The Day Of…” valikoituivat singleiksi?

– Silloin kun soitin tämän levyn demon ensimmäistä kertaa bändiläisille Amerikan rundin välipäivänä hotellihuoneessa, kaikkien ensimmäinen ajatus oli, että albumin nelosbiisi ”The Day Of…” on ensimmäinen sinkku.

– Meinasin että onko näin, koska biisi on aika erilainen. Se oli valinta ja jossain vaiheessa ”Perfume” (“Perfume Of The Timeless”) oli toinen sinkku – se taisi olla minun valinta. Koin kappaleessa olevan niin vahva koko levyn ytimen tarina.

– Floor (Jansen) ehdotti niissä sessioissa, että viimeinen biisi on niin nätti, että olisiko mitään mahdollisuutta tehdä vielä ”Lanternlightista” sinkku.

Säveltäjämestari vahvistaa vielä erikseen kysyttäessä, että musiikkivideo ja kolmas single-lohkaisu albumin päättävästä kappaleesta “Lanternlight” julkaistaan syyskuun 20. päivä – eli samana päivänä kuin levy ilmestyy.

Tehtiinkö biisiaihioiden työstöä bändin kesken eri tavalla kuin aiemmin ja koetko jonkin muuttuneen matkan varrella?

– Ei oikeastaan, eli samalla sapluunalla tehtiin tämäkin levy, kuten aina ennenkin. Se vei vähän pidempään, koska meillä oli kiertueet välissä. Albumin kirjoitusprosessi kesti noin vuoden.

– Ainut asia, mikä oli eri tavalla edelliseen levyyn nähden, oli se ettei Floor päässyt raskautensa takia treenikämpälle (Kiteen Rösköön) treenaamaan, nostaa Holopainen esiin muutoksen ja kertoo lisää:

– Teimme niin, että Troy lauloi kaikki biisit ykkösellä sisään klikkiin. Aloimme treenaamaan biisejä siten, että Troyn laulut tulivat korviimme. Laulun kuuleminen biisien sovitusvaiheessa aukaisee ihan uusia ovia. Vaikka se oli Troyn ääni, se oli laulettu ihan miten sattuu. Siitä kuitenkin kuuli melodian, sanat, missä kohdassa laulua tulee, milloin on kertosäe ja niin edelleen.

– Minulle oli kaikki päässä ihan selvää (myös ilman Troyn laulua), mitä tapahtuu milloinkin, mutta Jukalle (Koskinen), Empulle (Vuorinen) ja Kaitsulle (Kai Hahto) ei. He olivat, että ”ai tähän tulee säkeistö” ja ”ai tässä c-osassa onkin laulua, enpä koskaan tajunnut”. Se (Troyn laulu taustalla) jeesasi hirveästi.

Olisiko näitä Troyn laulamia versioita koskaan mahdollista kuulla? Onko olemassa mitään julkaisemattomia Nightwish-kappaleita, vai onko kaikki jo julkaistu, mitä on tehtykin?

– No näitä demoja, joista juuri kerroin, valitettavasti ei. Veikkaan, ettei Troy halua fanien niitä kuulevan. Levyllä ei ole bonusbiisejä, eikä ole olemassa yhtään Nightwish-kappaletta, jota ei olisi julkaistu jossain muodossa.

Entä mahdolliset muut demot?

– Kaikki demot, joita ilkeää julkaista, on jo julkaistu, Holopainen toteaa ja jatkaa perään nauraen:

– Ulkomailta tulee itse asiassa aika paljon kyselyjä: ”Olisiko sinulla jotain Nightwish-jämäbiisejä, jotka eivät ole päätyneet levyille? Voisimmeko käyttää niitä?”

– Vastaan aina, että A) ei ole, ja B) miksi ihmeessä haluaisitte jämäbiisejä, koska on olemassa joku syy, miksi ne ovat jääneet pois levyltä.

Hyvin kauniista ”Yesterwynde”-introsta mieleeni tulevat elokuvalliset maisemat. Mitä katedraalimaisten äänien ja projektorin taustalla on?

– Levy alkaa sillä, kun projektori lähtee käyntiin ja loppuu siihen, kun se sammuu. Välissä tapahtuu paljon, eli se on hyvin selkeä metafora.

– ”Yesterwyndessä” kuultavaa kuoroa kutsumme Tallis-kuoroksi Thomas Tallisin mukaan. Hän oli kuuluisa keskiaikainen säveltäjä. Halusimme siihen hyvin muinaista, keskiaikaista vibaa. Se oli hyvin haastava nauhoitus ja Lontoon Abbey Road -sessioiden vaikein asia saada purkkiin.

Kappale oli kyllä äärimmäisen kaunis!

– Hyvä että kuulosti siltä. Laulajatkin olivat vähän ihmeissään, miten tämä saadaan kuulostamaan muinaiselta, kertoo Holopainen jatkaen perään:

– Heitä oli 12 laulajaa (Tallis-kuorossa) ja vire oli niin herkkä, että sitä (”Yesterwyndeä”) muistaakseni laulettiin jopa pari tuntia. Se on näille ammattilaisille aika pitkä aika, kun yleensä valmista tulee viimeistään toisella tai kolmannella otolla.

Astronomi Heber Curtisilla oli avaruuteen liittyvä island universes -hypoteesi, ja siitä kehkeytyi suuri väittely. Viittaatko ”An Ocean Of Strange Islandsilla” avaruuteen, merten saariin vai kaksoismerkityksenä molempiin?

– Rehellisyyden nimissä en ole kuullutkaan tuosta kaverista. Biisissä on itse asiassa triplamerkitys. Toivon, että ihmiset lukevat lyriikat ja löytävät sitä kautta omat tulkintansa biisiin.

Oletko halukas yhtään avaamaan kappaleen tarinaa?

– Haluan kyllä, että kuulijat avaavat sen itse. Sellaisen anekdootin voin kuitenkin kertoa, että muistan sen hetken, kun sain idean tuohon biisiin ja olin ihan innoissani – että jes – nyt tulee hieno seikkailu.

– Otin ison A4-paperin ja tein siihen piirroksen. Koko ajan, kun tuota biisiä (”An Ocean Of Strange Islandsia”) sävelsin, se piirros oli minulla siinä nuottitelineessä. Sitä mitä piirroksessa on, en kerro.

”The Antikythera Mechanism” -biisillä kuuluu todennäköisesti hammasrattaiden pyörintää. Miten päädyit tekemään kappaleen Antikytheran koneesta – maailman vanhimmasta tietokoneesta?

– Juuri se ajatus siitä. Luin artikkelin kyseisestä vehkeestä, josta en ollut ikinä kuullutkaan, vaikka paljon olen tietokirjoja lukenut. Siis ihmiskunta on keksinyt analogisen tietokoneen 2200 vuotta sitten… Täällä on nyt biisi jossain tässä ajatuksessa, sanoo Holopainen ajatelleensa kertoen prosessin jatkumisesta:

– Aloin tehdä tutkimustyötä, ja sieltä biisi syntyi. Kappale syntyi siis paljon ennen tätä uutta (vuonna 2023 ilmestynyttä) Indiana Jonesia, missä on myös Antikytheran kone. Se oli ihan säkä, että kone päätyi myös elokuvaan, Holopainen toteaa tyytyväisesti myhäillen ehdittyään ensin.

”The Day Of…” -biisiin liittyy tietynlainen pelon lietsominen ja somessa saatiin jopa hupaisia kommentteja ja keskusteluja aikaiseksi. Porukka lähti siihen mukaan ajatellen, että ei hitsi, tällaisia asioita, pelottaa. Mitä ajatuksia tämä herättää?

– Somekommenteista ei herää mitään, koska en koskaan käy niitä lukemassa, Holopainen tähdentää, mutta kertoo sitten:

– Olin tietoinen siitä, että biisi tulee aiheuttamaan keskustelua ja ristiriitaisia fiiliksiä, mutta niinhän musiikin pitääkin. Biisin ydinajatus on se, että ihmiskuntaa on kymmeniätuhansia vuosia peloteltu maailmanlopulla ja kauheilla tapahtumilla, mutta täällä tämä planeetta edelleen on.

– Meidän pitäisi aina muistaa haastaa myös valtaa pitävät – oli sitten kyse politiikasta, uskonnosta tai mediasta.

”The Children of ʻAtassa” kuullaan tongan kieltä. Onko kappale tietynlainen jatko-osa ”Creek Mary’s Bloodille” esitellen vierasta kieltä ja kulttuuria?

– Se tarina, jonka halusimme tällä kertoa – sama juttu ”Creek Mary’s Bloodissa” – niin koettiin, että se nousee seuraavalle levelille, jos saamme siihen alkuperäistä kieltä pukemaan tarinaa, ja sen se ehdottomasti teki.

– Tämä biisi on minulle henkilökohtaisesti kenties levyn suurin yllätys positiivisesti. Biisinkirjoitus- ja treenivaiheessa se oli tosi hyvä ja potentiaalinen, mutta se lähti aivan lentoon varsinkin orkesterin ja kuorojen nauhoituksen kautta.

– Oli hyvin kiehtovaa tavata nämä tongalaiset, koska heidän pomonsa Hanalee Vaike vaati saada tavata minut päivää ennen nauhoituksia. Tämä tongalaisten haaksirikkoisten tarina on heille hyvin pyhä, sanoo kosketinsoittaja ja kertoo tongalaisviisikossa laulaneen Vaiken kysyneen häneltä:

– Minkä takia länsimaalainen metallibändi haluaa tehdä tästä biisin?

Holopainen tähdentää, ettei kysymys ollut mitenkään vihamielinen:

– Selkeästi se oli hänelle niin tärkeä juttu, että hän haluaa nyt tavata tämän tyypin, kuka kehtaa tulla ronkkimaan heidän tarinaansa. Sanoin että tämä tehdään täysin kunnioittaen. Tämä on niin hieno metafora koko maapallon tilasta, ihmisten hyvyydestä ja haluamme, että maailma tietää näiden poikien tarinan.

– Nightwishilla on sen verran iso platformi, että tämä tulee jakamaan tämän tarinan ympäri maailmaa.

Holopainen kertoo myös, että Vaiken mielestä kyseessä oli lopulta “mahtava juttu”, ja että he olivat lopulta hyvin otettuja asiasta.

– Oltiin myös hyvin tarkkoja, että kuka laulaa mitäkin. Tongalaisessa kulttuurissa naiset eivät saa lausua tiettyjä rukouksia, ja toisin päin: he eivät saa olla chanteissa mukana. Heillä oli siellä studiossa hyvin tarkkaa, että sinä laulat tuon kohdan, ja sinä laulat tuon kohdan, että se menee varmasti oikein traditioiden mukaisesti.

– Me olimme studiossa ihan fiiliksissä – eli juuri näin – kaikki pieteetillä ja mahdollisimman autenttisesti!

”Hiraeth” on kymrin kieltä. Mikä suomenkielinen käännös bändillä on siihen päällimmäisenä mielessä?

– Se ei oikein taivu mihinkään yhteen, mutta jos nyt on pakko valita yksi, niin kotikaipuu. Sitä se on ja en edes muista, missä törmäsin sanaan ensimmäisen kerran. Muistan kuitenkin ajatelleeni: “onpa kaunis sana foneettisesti ja visuaalisesti!”

Holopainen kertoo tutkineensa Hiraeth-sanan alkuperää, mikä herätti tutun ahaa-elämyksen: “täällä jossain on biisi”. Metalliluola kehaisi lauluntekijälle, että Troy Donockleyn ääni sopii kappaleeseen todella hyvin, mihin Holopainen vastasi:

– Sopii kyllä. Ja hän laulaa osan kappaleesta kymrin kielellä.

”The Weave” on niin häijy biisi, että kuuntelun aikana mielessäni kävi, että siihen voisivat sopia kaiken lisäksi jopa murinalaulut. Kävikö tämä itselläsi mielessä ja voisitko harkita tätä tulevaisuudessa esimerkiksi nykyisen basistinne Jukka Koskisen kanssa?

– Voisin harkita ilman muuta. Taidettiin siitä ohimennen puhua jo tällä levyllä, mutta ei vain löytynyt sopivaa spottia. Näistä biiseistä ja tarinoista ei löytynyt murinalle paikkaa. Mutta kaikki on mahdollista!

Floor ja Kai ovat kommentoineet heidän osuuksiensa tietynlaista haastavuutta. Koitko itse tai mahdollisesti vielä joku muu joidenkin kohtien tai biisien soittamisen erityisen hankalaksi?

– Jukkis otti suurena haasteena ”Sway”-biisin lopun fretless-basson, joka on todella vaikea pitää vireessä. Ne jutut, mitä hän siellä soittaa, ovat aivan mahtavia. Se on yksi hänen highlighteistaan tällä levyllä.

Miten kuvailisit Jukkiksen soittoa?

– Kellontarkkaa groovea, mutta hän löytää juuri oikeisiin kohtiin ne lickit, mitä en olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Hän on ihan mestari siinä.

– ”Swayn” loppu on hyvä esimerkki siitä. ”Antikytherassa” ja ”Oceansissa” on paljon sellaisia kohtia, joissa ihmettelen:

– Mihin tuo basso menee? Eihän sen pitäisi mennä tuonne, mutta vitsi, että toimii! Holopainen ilmaisee hämmästelleensä kappaleiden kuvioita.

– Lysti on haastaa itseä ja muita. Kun Floor kuuli ”The Day Of…” -kappaleen demon, hän kysyi, että miten nämä säkeistöt oikein lauletaan. Siinä oli alun perin vielä jonkin verran enemmän lyriikoita, mitä siinä nyt on, eli vähän karsittiin pois. Mutta hienosti he naulasivat, jakaa kappaleiden säveltäjä tunnustusta bändin muille jäsenille.

Mikä sai palaamaan Lontoon Abbey Road -studioon ensimmäistä kertaa sitten “Dark Passion Playn” ja miltä orkesterin ja James Shearmanin kanssa työskentely tuntui? Shearman hyppäsi nyt ensimmäistä kertaa Pip Williamsin suuriin saappaisiin.

– Minun oli vaikea kuvitella, että kukaan muu pystyisi hyppäämään Pipin saappaisiin kuin James. Onneksi hänellä löytyi motivaatiota ja aikaa tehdä se, huh! Se miksi menimme Abbey Roadille, johtui ihan siitä, että Lontoosta on lakkautettu lähes kaikki muut studiot, paitsi AIR ja Abbey Road. AIR oli varattu koko loppuvuodeksi Netflixille.

Äänititte orkestraatiot aiemmin Angel Studiosilla, mutta se siis suljettiin?

– Kyllä. Abbey Road oli oikeastaan ainut vaihtoehto ihan näistä syistä. Mutta vaikka hintalappu on kohdillaan, näyttäähän se nimi komealta levynkansissa.

Muistan lukeneeni tai kuulleeni, että neljässä kappaleessa on täydet orkestraatiot koko kokoonpanollaan. Kyseessä ovat varmasti ”Oceans” ja ”The Weave”, mutta mitkä muut? Kuinka monta jäsentä kaikkein suurimmassa orkesterikokoonpanossa oli?

– Käytimme kolmea eri orkesterikokoa. Kaikkein isoin oli ”Oceansilla”, ”Antikytheralla”, ”Weavella” ja ”Perfumella”. Olisiko ollut 52 tai 54 – vähän yli 50 kuitenkin. Plus kuorot siihen vielä päälle, Holopainen lisää.

”Once” ja ”Dark Passion Play” julkaistiin aikanaan monikanavaisina 5.1–tilaääni-miksauksina. Nyt vielä laajempi ja kattavampi Dolby Atmos on pinnalla. Oliko alusta alkaen selvää, että halusit albumin Atmos-miksattuna, vai tuliko toive muilta tahoilta?

– Tämä tuli (yhtyeen levy-yhtiöltä) Nuclear Blastilta. Kun kävimme heidän kanssaan levysopimusneuvotteluja noin puolitoista vuotta sitten, jossain vaiheessa kysyttiin; kai teette myös Atmosin? Holopainen kertoo ja sanoo tuumanneensa:

– Ai niin, se Atmos. Se on joku nouseva trendi, selittäkääpä lisää. Siinä vaiheessa se päätettiin, että ilman muuta tehdään. Myöhemmin miksausvaiheessa päätimme tehdä Atmosin myös albumin orkesteriversiosta.

– Suomessa on (Finnvoxin) kaveri nimeltä Risto Hemmi, joka on ylivoimaisesti paras – ja taitaa olla melkein ainoa – joka sitä tällä hetkellä pystyy tekemään. Hän teki aivan huikean duunin siinä ja otti sen myös vähän omakseen. Oli liikuttavaa nähdä, miten innoissaan Risto oli Atmosin miksaamisesta.

Holopainen vahvistaa Metalliluolalle erikseen kysyttäessä, että myös toinen pitkäaikainen Nightwish-miksaaja Tero “TeeCee” Kinnunen oli Hemmin ohella mukana tekemässä Atmosia.

– Kyllä, kahdestaan he sen miksasivat.

Miten itse kuvailisit ”Yesterwynde”-albumin Atmos-miksausta? Mitkä omat fiiliksesi siitä ovat?

– Katsotaan nyt, ottaako se tuulta alleen isommin, koska hyvin harvalla Atmosiin vaadittavia systeemeitä on kotona. Varsinkin tällaisessa musiikissa se toimii hienosti, koska siellä on niin paljon tapahtumia, jotka saadaan eroteltua paremmin Atmos-miksauksessa. Eli ihan oikeasti kuulet mitä kuoroissa, taustalauluissa ja orkesterissa tapahtuu.

Koetko että voisit harkita myös muiden Nightwish-albumien, tai kenties koko tuotannon työstämistä immersiiviseen audioon?

– Ehkä kiva katsoa ensin millainen succé tämä ”Yesterwynden” Atmos ensin on – onko sille oikeasti tilausta, vai meneekö niche-hommaksi.

Meneekö se harkintaan, jos ”Yesterwynde”-Atmos menestyy?

– Rakastan aina ajatella asioita hieman vasurin kautta. Jos joku muu ei ole tehnyt sellaista, tai jos se on jotain harvinaista tai kummallista, olen aina kiinnostunut.

Albumin kansikuva on poikkeuksellisen hieno, mikä pysäyttää katsomaan ja tutkimaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Mikä kuvituksen tarina on ja miten yhteistyö Pete Voutilaisen kanssa alkoi?

– Pitkäsen Janne eli ToxicAngel ei pystynyt lähtemään tähän mukaan, ja hän antoi soihdun Petelle. Emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Janne sanoi, että Pete on aivan mahtava – yhtä hyvä kuin hän ja vielä paljon parempi. Mahtava tyyppi, mahtava artisti, diggasi levyn teemoista ja meillä oli aivan loistava harmonia.

Holopainen kertoo ajatuksensa kannen suhteen olleen se, että simppelin edellisen kannen jälkeen uudesta tulisi hieman monimutkaisempi ja yksityiskohtaisempi.

– Ohjasin Peten piirtämään kannen käsin, jotta se näyttää vanhalta. Kerroin lisäksi, että kannessa pitää olla äärettömyyteen menevä kello. Nämä olivat suunnilleen ohjeet, jotka Petelle annoin. Pyysin myös ripottelemaan sinne pikkuisen easter eggsejä levyn lyriikoista.

– Sitä kautta kansi muodostui, ja kyllä sitäkin varmaan puoli vuotta hinkattiin edestakaisin, toteaa yhtyeen johtohahmo ja vahvistaa olevansa tyytyväinen:

– Se on aivan loistava! Ylipäänsä levyn kansitaiteisiin, promokuviin ja kaikkiin olen todella tyytyväinen.

Ketkä ideoivat “Perfume Of The Timeless” – ja “The Day Of…” -sinkkujen kansikuvat?

– “Perfume”-singlen kansikuva oli Troyn idea.

Nightwish-säveltäjä Holopainen kertoo, että vain tunnin ajomatkan päässä Donockleyn kotoa on Whitby Museum. Pohjois-Englannissa sijaitsevassa museossa on kiinnostavaa nähtävää.

– Siellä on vanhoja 1880-luvun valokuvia à la Francis Meadow Sutcliffe, joka oli aikansa pioneeri valokuvauksessa. Troyn idea oli, että jos hän käy hakemassa luvat, saisimme käyttää Sutcliffen alkuperäisiä mustavalkoisia valokuvia.

Holopainen tähdentää, että ajatuksena oli kuvankäsittelyllä lisätä bändin jäsenet kuvaan. Lopulta kanteen päätyi ainoastaan Floor Jansen.

– Mielestäni se oli aivan loistava idea, joka heijastaa levyn teemaa ihan täydellisesti. ”The Day Of…” -singlen kansikuva oli täysin Peten idea.

Siinä on ainakin osa, vai peräti koko biisin lyriikat?

– Koko biisin lyriikat. Meiltä taisi se idea lähteä: kysyttiin Peteltä, että pystytkö tekemään kuvan pikseleistä – esimerkiksi DNA-jutuista. Pete ehdotti biisin lyriikoiden lisäämistä kuvaan, ja niistä muodostuvat Floorin huutavat kasvot, hykertelee Nightwish-kappaleiden sanoittaja tyytyväisyyttään ja huudahtaa lopuksi:

– Täydellistä!

Faneilta on tullut paljon kysymyksiä ja arvuutteluita. Monet ymmärtävät syyt sen takana, miksi bändi jää määrittelemättömän pituiselle keikkatauolle. Esiin on kuitenkin monessa yhteydessä nostettu vuosi 2026, kun Nightwish täyttää 30 vuotta. Onko tuolle vuodelle mitään suunnitteilla ja koetko, että keikkailu tuolloin voisi kenties olla mahdollista?

– Keikkailun suhteen en uskalla kommentoida yhtään mitään, koska meillä on kiire. Se on ihan vilpitön vastaus tähän, että kukaan meistä ei tiedä. Olemme tehneet useamman levyn sopimuksen Nuclear Blastin kanssa, joten levyjä tulee.

– Vuonna 2026 Nightwishin 30-vuotista historiaa tulee ehdottomasti juhlistaa jollain tavalla. Viimeksi nyt elokuussa levy-yhtiön kanssa fiilisteltiin, että mikä se voisi olla. Todennäköisesti jonkinnäköinen juhlajulkaisu jostakin.

Onko se varmaa, että Nightwish esiintyy vielä joskus tulevaisuudessa live-yleisölle?

– Tuohonkin sanon, että ei, ei voi tietää. Olen oppinut kantapään kautta, etten halua luvata enää mitään, mistä en ole ihan satavarma. Muutama vuosi sitten sanoin, että yhdenkin Nightwishin miehistönvaihdoksen myötä bändi loppuu.

– Sitten Marko (Hietala) lähti. Olin kahden päivän ajan ihan varma siitä, että bändi hajosi, mutta eipä tuo hajonnutkaan. Se oli sellainen muistutus itselle siitä, että älä lupaa yhtään mitään. En nyt tässäkään vaiheessa halua sanoa juuta enkä jaata.

Nyt kun mainitsit Marko Hietalan, hän esiintyy tätä nykyä Tarja Turusen kanssa. Yhteiskeikkoja heillä on ollut jo toistakymmentä. Nyt käsillä on maailmankiertue. Esityslistalla on soolotuotantojen lisäksi säveltämiäsi Nightwish-kappaleita. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

– Ainoastaan positiivisia. Sellainen ensireaktio, että ihanaa että kelpaa, Holopainen toteaa määrätietoisesti ja jatkaa nauraen:

– Eihän se minua haittaa, miksi ihmeessä haittaisi. Saavathan ihmiset coveroida toisten kappaleita niin paljon kuin haluavat. Ehkä he ovat kokeneet, että ihmiset, jotka tulevat heidän keikoilleen haluavat nostalgiatripin myös Nightwishiin. En näe tässä muuta kuin win-win -tilanteen.

Kiteen Rantakentän edellisen kesän keikka videoitiin useilla ammattilaiskameroilla. Jos olen ymmärtänyt oikein, siitä on luvassa jonkin sortin elokuva. Millainen on projektin tämänhetkinen tilanne?

– Kuvasimme sen (keikan) ikään kuin varmuuden vuoksi, koska kyse oli niin spesiaalista tapahtumasta. Meillä ei ole minkäänlaista suunnitelmaa, mitä tai milloin siitä julkaistaan, mutta materiaali on olemassa.

Esimerkiksi Epica, Within Temptation ja Therion ovat esiintyneet joitakin kertoja livenä sinfoniaorkesterin kanssa. Jos Nightwish vielä keikkalavoille palaa, onko haaveesi esiintyä sinfoniaorkesterin kanssa esimerkiksi Lontoossa?

– Melkein Lontoossa pitäisi olla, koska sen pitäisi olla se orkesteri, jonka kanssa olemme nyt parikymmentä vuotta tehneet töitä. Mutta kuten äsken mainitsit: niin moni on sen jo tehnyt, että minulle tulee sellainen olo, ettemme toisi siihen mitään uutta.

– Jos tekisimme spesiaalikeikan, siihen pitäisi löytää vielä joku elementti, mikä tekee siitä vielä itselle mielenkiintoisen. Joten sanon että mahdollista se on, mutta mitään en uskalla luvata.

Lähtisitkö tekemään virtuaalikeikkaa enää uudestaan?

– Äkikseltään sanoisin, että se oli kertakokemus, mikä oli hauska tehdä ja sai rastin ruutuun bucket listiin. Se oli niin omituinen kokemus olla siinä vihreässä tötterössä kaksi tuntia, soittaen vain bändikavereille. Todennäköisesti ei, mutta jos tulee joku idea, niin mikä ettei.

Mitä kirjoja olet lukenut viime aikoina ja mitä suosittelisit erityisesti ”Yesterwyndeen” pohjaten? Haaveiletko oman kirjan kirjoittamisesta?

– Olen haaveillut monta vuotta ja minulla on paljon tarinoita pöytälaatikossa. Olen puhunut jo kustannustoimittajienkin kanssa, ja sieltä on tullut neuvoja. Se on lähitulevaisuuden haave kyllä.

– Lukeminen on edelleen yksi minulle rakkaimmista harrastuksista ja jokainen päiväni alkaa tunnin tai parin kirjan lukemisen kanssa. Siitä ei arjen hetket parane, kun saa rauhallisina aamuina istua useampia tunteja ulkona kirjan ja kahvikupin kanssa valmistautuen päivän touhuihin.

– Tällä hetkellä luen “Harry Pottereita”, koska fantasiafriikkinä ne ovat jostain syystä jääneet väliin. Fantasia on kaikkein tärkein genre, mutta Pottereita ei ole koskaan tullut luettua. Aloitin niiden lukemisen ja olen kakkoskirjassa menossa.

– Mutta jos joku kirja, mikä liittyy ”Yesterwyndeen”, se on ehdottomasti Rutger Bregmanin non-fiction-kirja “Humankind: A Hopeful History” (suomeksi “Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa”). “Humankindista” löytyi muun muassa tarina ”The Children Of ʻAtaan”.

Holopainen vahvistaa vielä erikseen kysyttäessä, että viittaa “The Day Of…” -kappaleessa mainittavalla lyriikalla “In this grave new world of ’84” nimenomaan George Orwellin kirjaan “Vuonna 1984”.

”Yesterwynden” miksaukseen ja masterointiin kiinnitettiin erityistä huomiota. Tehtiinkö nyt jotain eri tavalla kuin aiemmin?

– Kaikkea tehtiin vain pidempään. Albumi masteroitiin seitsemästi, ja sitä miksattiin yli neljä kuukautta.

– Haluan tässä nyt käyttää mahdollisuuden kiittää trioa (Tero “TeeCee”) Kinnunen, (Mikko) Karmila ja (Mika) Jussila, jotka ovat olleet meidän mukana ensimmäisestä levystä asti, aloittaa Nightwishin johtohahmo kiitospuheenvuoronsa mainitsemalleen luottotiimilleen ja jatkaa:

– Siihen on syynsä, miksi olemme pitäneet taustajoukot samoina. Ei ole koskaan tullut mieleenkään lähteä haistelemaan uusia tuulia, vaan päinvastoin. Se on niin timanttinen kolmikko, joka ymmärtää Nightwishin ihan pohjamutia myöten, joten kiitoksia heille myös tätä kautta, päättää Holopainen.

Haastattelu: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen © Metalliluola.fi

”Yesterwynde” julkaistaan 20.9.2024 Nuclear Blast Recordsin kautta. Albumin tilaukset ja ennakkotallennukset hoituvat täältä.

Viimeisin single ”The Day Of…” tuoreen musiikkivideon kera on kuultavissa ja nähtävissä  linkin kautta ja alta:

”Perfume Of The Timeless” on musiikkivideon kera kuultavissa ja nähtävissä linkistä sekä alta: