Metalliluolan haastattelussa on artisteille ja tapahtumille PR- ja konsultointipalveluita tarjoavan Villilähteen perustaja Johanna Pakarinen. Hänet tunnetaan esimerkiksi Mors Subitan ja The Man-Eating Treen somevastaavana, sekä tapahtumien, kuten XXL Metallin ja Maaliskuun Mustan Messun yhtenä järjestävänä tahona. Katso, kuuntele tai lue mistä on kyse:
Katso video:
Kuuntele Metalliluolan Spotify-podcast:
Lue haastattelu alta:
Miten olet päässyt musiikki- ja metallimusiikkimaailmaan ja sitä kautta somevastavaaksi sekä tapahtumien järjestäväksi tahoksi?
Tietysti varmaan minulla kuten kaikilla muillakin se intohimo lähtee siitä, kun ensimmäisen kerran on kuullut jotain ja sitten on vähän vihkiytynyt asiaan. Tietysti sitten kun on sellainen asia, mitä itse haluaa edistää, niin siihen sitten jollain tavalla olen jossain kohtaa löytänyt sen oman tapansa tulla siihen maailmaan mukaan. Kun ei ole artisti eikä osaa esittää musiikkia tai vastaavaa ja siitä kuitenkin nauttii, niin tavallaan ehkä sitten huomasin jossain kohdassa, että melkeinpä kaikki oikeastaan tarvitsee vähän lisää näkyvyyttä ja hyötyvät siitä, että kerrotaan ja vinkataan muille. Sitä kautta se on periaatteessa alkanut.
Mikä on ollut se tie miten olet päässyt siihen pisteeseen, että olet artistien somevastaava?
Minuun on otettu yhteyttä. Ihan alkuun on pyydetty jotain yksittäisiä tekstejä. Tietysti minä olen ensin varmaan mainostanut tai tuonut julki, että minä pidän jostain tietystä bändistä tai tietystä artistista, tietystä musatyylistä. Siinä on ehkä sellainen pidempi sosiaalisen median puoli ja toisen seuraaminen ollut takana. Joku on pyytänyt, että voitko tehdä meille tekstin, että on helpompi ulkopuolisen tehdä joku tällainen, että nyt tapahtuu jotain. Se on välillä ehkä vaikea itse itsestään kertoa jotain, että ei vitsi, että me tehtiin paras levy ikinä. Mutta minun on taas helppo kertoa se jostain toisestaan kirjoittain. Siinä on sellainen selkeä etu.
Oikeastaan tämä someasiakin lähti siitä, että minähän olen tehnyt jääkiekko-maailmaa muutaman kauden ja tietysti tein tämän ukrainalaisten auttamiseen liittyvän ison projektin silloin 2022, joka tietysti on jatkunut jollain tasolla vieläkin. Siinä minun rooli oli eniten tiedottaa ja myöskin hyödyntää somea. Oikeastaan siinä aikana ajattelin, että koska se oli kiva, se oli selkeää, että siinä näkisin lopputuloksen aina. Minä tykkäsin siitä hommasta, niin rupesin itse silloin joskus miettimään, että olisi kiva tehdä tätä musiikkipuolelle ja bändeille. Jotenkin hyödyntää omaa intohimoa siihen asiaan myöskin. Yksi asia johti toiseen ja todennäköisesti ollaan keskusteltu aiheesta muutamien tuttujen artistien kanssa. Ylipäätänsä somesta tai jotenkin on käynyt ilmi, että olen sitä tehnyt ja sitä kautta on tullut kyselyitä heiltä, jotka ovat kaivaneet apua siihen. Siitä se oikeastaan alkoi.
Villilähde on siis PR- ja markkinointi-palvelu artisteille, yrittäjille ja tapahtumille. Ymmärtääkseni palvelua ei varsinaisesti ole genrerajoitettu, mutta olet erikoistunut metallimusiikkiin?
Ei ole rajoitettu, mutta se on luonteva jatkumo ollut tähän, kun itse on tuttu. Siinä genressä on tietyt ominaispiirteet. Ei niin, että kaikille tehtäisiin samalla tavalla, vaan oikeastaan pikemminkin päinvastoin. Jokaisen musiikkihan on vähän erilaista. Monella on sellainen oma erikoistuminen alalajiin tai muuhun. Siinä on paljon sellaiset, mikä erottaa popista tai kaupallisesta tai muusta. Tietysti minä mielelläni teen muillekin, mutta selvästi olen itse päättänyt yritykset rajata ulkopuolelle. Yrityksille olen tehnyt aikaisemmin, mutta se on erilaista somea. Mieluummin teen tätä musapuolta kuitenkin tapahtumaan. Nimenomaan musiikkitapahtumia, ettei mitään tahansa. Niissä on sellaista omaa halua taustalla myös.
Tiivistettynä siis, mistä Villilähteessä on kyse?
Kyse on siitä, että minä tarjoan sosiaalisen median managerointi- ja viestintäpalveluita artisteille ja tapahtumajärjestäjille.
Mikä oli se askel, että siirryit vapaaehtoisuudesta yritystoimintaan tämän palvelun kanssa?
Se on helpompi ostaa ja myydä. Se on molemmille osapuolille helpompaa silloin, kun siinä on yritys. Sitä on mahdollista kasvattaa jollain tavalla. On se sitten viestinnän, markkinoinnin tai muun manageroinnin puolelle. Tavallaan se, että sinulla on virallisesti, että teet jotain. Ehkä silleen monialayrittäjänä tämä oli aika selkeäkin minulle, että siihen kannattaa luoda brändi taustalle, vaikka se nyt tosi sinänsä pientä on. Enemmän kuin Villilähteen nimellä, kyllähän se henkilöityy enemmän minuun. Useammin vielä todennäköisesti käy niin, että minut löydetään jostain tai joku vinkkaa. Mutta Villilähteen esimerkiksi omiin someihin on pyritty tuottamaan siihen liittyvää sisältöä pelkästään.
Siinä on tietysti se, että molemmille osapuolille on se, että jonkin verran varmasti kaikki voi tehdä ilmaiseksikin, mutta on huomattavasti paljon helpompaa silloin kun se korvaus on sovittu.
Yksi sanoi mulle, että silloin kun me ollaan sovittu korvaus, on paljon helpompi laittaa viestiä, että voitko hoitaa tämän. Siinä ajatuskin on, että vapautetaan sitä artistin omaa resursseja kaikkeen muuhun, kun siihen someen, varsinkin jos ei se ihan omasta selkärangasta tuu tai se on hankalaa tai siihen on vaikea löytää sopevaa hetkeä.
Itse taas tiedän, milloin mulla on oikeat hetket tehdä niitä. Tai sitten jos on sinkkuja tulossa, levy tulossa, niin sen esiintuomisen suunnittelu ja toteutus yhdessä tietysti sen koko tiimin kanssa. Enhän mä yksin sitä tee, vaan siihen tarvitaan kaikkien apua. Mutta kuitenkin se sellainen sisältöstrateginen suunnittelu. Pitkältihän tämä työ on siis suunnittelua. Kaikki on valmiina ja tiedetään jo joskus monta viikkoa etukäteen, että mitä tullaan tekemään. Mutta siinä on myös se, että tarvittaessa pystytään tänään reagoimaan.
Kun sopimus artistin tai yhtyeen kanssa on allekirjoitettu, niin mikä on sinun työnkuvasi?
Isoin on varmasti sosiaalisen median kanavien hallinnointi eli niiden sisältöjen suunnittelu luonti. Yleensä tietysti tässä tiimissä on mukana graafikkoja tai videontekijöitä tai kuvaajia. Niiden merkitys, visuaalisen sisällön merkitys on ihan tosi iso. Ja siihen tietenkin tarvitaan näitä artisteja itseään kertomaan, mitä haluavat tuoda esiin. Mutta periaatteessa mun työn on suunnitella ne ja toteuttaa ne sisällöt ja katsoa, että ne tulee oikein oikein oikealla tavalla sinne sosiaaliseen median. Ja sitten tietenkin seurata sitä, että miten ne sisällöt toimii. Sitä tehdään yhdessä. Sitten jos on jotain merkkesmyyntiä, verkkokaupan markkinointi ja kaikki tollainen keikkojen julkaisut. Tapahtumajärjestäjille taas se on enemmän ollut sitä, että kun tapahtuma on erilainen luonteelta, että se tapahtuu sen kerran, niin siinä on periaatteessa se ennakkomarkkinointi, tapahtuman aikainen markkinointi tai tämä sisällön tuottaminen siitä. Ja ehkä jälkimarkkinointi tietysti on yleensä kanssa, että sitten palataan siihen.
Mutta siinäkin useimmiten on muita mukana, että on kuvaajia, on videokuvaajia. Ja ihan ehdottomasti niinhän se kannattaa tehdäkin, että dokumentoidaan mahdollisimman paljon. Ja varsinkin nykymaailmassa videot on ihan ääremmänsä voimakas keino tuoda esiin. Ja lähes tulkoon kaikilla se yleisö on somessa tavalla tai toisella. Et some ei välttämättä itessään muuta sitä gameja, jos se ei toimi livenä muuten. Mutta se tuo kuitenkin sen markkinoinnin, mutta se tuo myös sen, että jälkikäteen voidaan katsoa, että hei mä olin tuolla keikalla, että miltä se tuntuu. Ja palata siihen fiilikseen. Ja tietysti sellaiselle yleisölle, joka ei esimerkiksi keikoille pääse kuten ulkomaan yleisö jos bändi rundaa vaan Suomessa, niin se some voi olla ainoa kosketus siihen se musiikin lisäksi. Ja tietysti tapahtumissa, jos tehdään nyt esimerkiksi ekaa kertaa tänä vuonna, niin sieltä tietysti on tarkoitus tallentaa sitä meininkiä. Ja sitten ehkä ensi vuonna kasvaa tai saadaan uutta yleisöä, että tulkaa paikalle. Pikkasen sellaista ”fear of missing out”-tyyppistä. Hyvällä tavalla.
Miten suomalaiset yhtyeet ja artistit ovat ottanut somen haltuun?
Varmaan vaihtelevasti ottavat haltuun. Luultavasti se vähän riippuu siitä, että jos siellä bändin sisällä on jo mielenkiintoa tehdä muutenkin tai vastaavasti. Silloin varmaan ehkä enemmän. Tai jos tähdätään ehkä vielä korkeammalle, voisi ajatella, että sitten kun lähdetään tekemään, silloin siellä on myös viestintätiimiä taustalla. Tietysti nyt voisi ajatella, että moni on varmaan herännyt myös siihen, että kaikkea ei ole välttämättä pakko tehdä itse. Esimerkiksi “kiertävä some” -vastuu bändin sisällä ei välttämättä toimi. Se voi olla niinkin, että kukaan ei sitä sitten tavallaan ehdi ja ei halua hoitaa itse. Siinä tilanteessa kannattaa tietysti etsiä, jos olisi joku jolle se sopisi. Mutta se, että alustoja on tosi paljon, se on tietyllä tapaa ongelma varmasti, että siihen tarvitaan sitten se sisällöntuotanto taustalle. Se ei välttämättä ole ratkaisu, että mennään johonkin tietylle uudelle alustalle ehkä kokeilemaan.
Mitä näet haasteina tällaisessa somealustojen ja suomalaisten metalliartistien yhteisessä elämässä? Mitkä ovat ne suurimmat ongelmat? Mainitsit, että kiertävät somevastaavat eivät välttämättä toimi?
Ehkä se, että monella on se ajatus, että sitä tarvitsisi tehdä, mutta ei saada ehkä kiinni aloitettua ollenkaan siitä, että ehkä pakon edessä postataan jotenkin. Kunnes kolme viikkoa myöhemmin, kun jotain on tapahtunut. Se on ehkä ollut se, mitä minulle eniten tullaan kertomaan. Se ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta oikeastaan varmaan suurimmalla osalla yrittäjistä on sama ongelma, että pitäisi tehdä, pitäisi tehdä. Se saattaisi myös tuoda asiakkaita ja sitouttaa tavallaan sitä sun yleisöä. Se hyöty sitten, mikä siinä nähdään siihen aikaan ajan käyttöön nähden, varsinkin jos se ei ole tuttua ja se on vähän hankalaa. Jos se ei ole moneen kuukauteen tehnyt mitään, niin ei käy mikään näköistä suunnitelmaa. Kyllä se on vähän sellaista, että ”laitan tän, tulee kolme tykkäystä”. Noh, kannattiko siihen nyt neljä tuntia käyttää?
Se on ehkä se, että miten sen hyödyn itselleen näkee siinä. Sitten varsinkin jos on ajankäytöllisiä haasteita ja muutenkin, että on perhettä ja työelämää ja pitäisi sitä musiikkiakin säveltää, niin kyllä mäkin neuvoisin siinä kohtaa tarttua mieluummin siihen kitaraan somen sijaan.
Siirrytään tästä some-maailmasta vähän ehkä enemmän näihin myös muihin ajankohtaisiin tapahtumiin. Kuten tiedämme, niin musiikin maailmaa ovat kurittaneet kulttuurileikkaukset, alv-korotukset ja ylipäätään hintojen nousut. Miten nämä vaikutukset ovat näkyneet sinulle ja mitä olet huomannut?
Se varmaan näkyy ehkä enemmän tapahtuman järjestämisen haasteena, että lipun myynnit tietyissä paikoissa saattaa olla tällä hetkellä aika haastavia. Nimenomaan se, että ihmiset ostavat lippuja aika myöhään. Ehkä metalligenre saattaa olla vielä vähän tietyllä tapaa suojassa siitä, mutta sehän on ihan kautta linjan. Ennakkolippujen myynti voi olla sen verran haastavaa, että joudutaan harkitsemaan, että toteutetaanko niitä tapahtumia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tietysti korona-ajan jälkeen tällainen ilmiö on näkynyt. Toinen on tietysti se, että kun kaikki on kallista, niin kyllä varsinkin tänä syksynä on nähnyt laajemmalla skaalalla sen, että joutuu valitsemaan ihmiset, mihin sen rahan käyttää. Se on varmaan jollain tasolla ollut aina. Se ei ehkä siellä somessa niinkään näy. Kaikki on vaan tosi kallista kaikille.
Sitten tämä mitä suomalaiset harvoin tekevät, eli itsensä mainostaminen. Miksi nimenomaan teidän palvelunne kannattaa valita ja mikä on se, millä te erotutte muista vastaavista tahoista?
Muita vastaavia tahoja en ole ihan hirveästi ole löytänyt. Tiedän, että monet tekee. Luulen, että näissä tapauksissa usein on tosi tärkeää se, että kemia toimii, koska luottamuksenhan täytyy olla täysin kunnossa. Me kuitenkin yhdessä silloin tehdään sen bändin suulla puhutaan sitä viestintää nimenomaan omalle yleisölle. Toki se, että ollaan aktiivisia somessanne, se hyödyttää myös keikkojen buukkaamisessa. Keikkapaikat tykkää siitä, että markkinoidaan ja ollaan aktiivisia. Enitenhän sitä tehdään omalle yleisölle, omille kuuntelijoille ja uusille sellaisille. Se tulee oikeastaan varmaan sen keskustelun kautta. Ehkä jos lähdetään tekemään jo kolmen kuukauden jälkeen ja todetaan, että on mennyt tosi hyvin, että ollaan kaikki tyytyväisiä, niin ei sitä oikeastaan siinä vaiheessa kannata enää lopettaakaan.
Ehkä sellainen tietyn tapaa “tietämysajatus” siitä, mitä ollaan tekemässä yhteisesti, niin se on varmaan sellainen kilpailuvaltti. Tietysti voisin sanoa, että se, että minua kiinnostaa, minun vahvuuksiin kuuluu myös se, että vastaan hyvin usein viesteihin tai pystyn lukemaan monta kymmentä viestiä päivässä ja vastaamaan niihin. Se auttaa tällaisessa työssä tosi paljon. Ja erilaisten ihmisten kanssa täytyy tietysti tulla toimeen. Jokainen on persoona. Ymmärrys siitä, että miksi me ollaan tekemässä tätä, että ei tavallaan tehdä somea somen takia, vaan kyllähän siinä on taustalla sellainen isompi näkemys siitä, että halutaan olla esillä ja nimenomaan läsnä niille omille kuuntelijoille.
Mistä teidät tavoittaa?
No omat sivut on tietysti Facebookissa ja Instagramissa ja Threadsissä. Sitten kotisivujen kautta sähköpostilla.
Villilähde
Kotisivut
Instagram
Threads
Facebook
Henkilökuva: Teppo Ristola Photography
Logo: Jenni Ryöti / JENVisual
BTS-kuvat: Raisa Krogerus / Krogography
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
