Mustan Kuun Lasten ”Suruntuojasta” 20 vuotta: ”Vähät välitimme kenenkään muiden mielipiteistä”.

Dark Metal -yhtye Mustan Kuun Lapset on julkaissut uudelleen masteroidun version ”Suruntuoja”-albumista 20:nnen vuoden kunniaksi.

Metalliluola vaihtoi mietteitä yhtyeen vokalistin Peten ja silloisen basistin Karin kanssa avaten yhtyeen historiaa, ”Suruntuojan” merkitystä sekä juhlapainoksen taustoja. Mukana on myös kuvia alkuperäisen levyn studiosessioista. Pitemmittä puheitta itse haastatteluun:

Hei! Mitä kuuluu?

Kari Kinnunen: Hei ja kiitos kysymästä! Meille kuuluu oikein hyvää. ”Suruntuojan” 20th Anniversary Edition julkaistiin hiljattain ja se on saanut hyvän vastaanoton eri verkkolehdissä. On siis hienoa juhlistaa bändin pitkää taivalta, ensilevyn pyöreitä vuosia ja muistella mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut.

Pete Lehtinen: Kiitokset myös minun puolesta. Kari tuossa summasi tämänhetkiset tuntemukset niin hyvin, ettei tähän kannata lisätä mitään. Toki se, että kesä on viimein täydessä kukassaan, on hienoa.

Kertokaa taustoistanne metallimusiikin parissa, roolistanne Mustan Kuun Lapsissa ja miksi olette tässä haastattelussa edustamassa yhtyettä?

Lehtinen: Minä ja Mikko (Hautala) tutustuimme ja ystävystyimme ´80 -´90 lukujen taitteessa Hollolan Hedelmätarhassa missä kummankin vanhemmat ja perhe asuivat. Soittohommat alkoivat pian ja kohta myös Mikon vanhat kaverit Kari sekä Pete ”Speedu” Tamminen liittyivät mukaan. Tämä oli MKL:n alkuperäinen line-up ja sama porukka soittaa myös ”Suruntuojalla”.

Vuonna 1993 perustimme yhtyeen nimeltään Häiriö, mistä muutamassa vuodessa tuli Mustan Kuun Lapset. Tästä on nyt jo 30 vuotta ja ukkoja on bändissä tullut ja mennyt, ja itse olen nykyisin ainoa alkuperäisjäsen.

Kinnunen: Olen Kinnusen Kari ja olin Mustan Kuun Lasten basisti bändin perustamisesta vuoteen 2003 asti, eli kymmenen vuoden ajan. Tausta metallimusiikin parissa alkoi 1980-luvulta, kun naapurustoon muuttanut tulokas, Lehtisen Pete, alkoi tutustuttaa Hautalaa ja minua metallimusiikin saloihin. Sain kunnian osallistua tähän haastatteluun siksi, että hoidimme MKL:n alkuvuosien haastattelut Lehtisen kanssa ja taisimme lisäksi olla hänen kanssaan innokkaimmat viemään bändiä eteenpäin.

”ehkä sitä ”aidointa” Mustan Kuun Lapsia, josta bändi muistetaan.”

Miksi ”Suruntuojasta” tehtiin uudelleen masterointi? Minkälainen albumi se oikeastaan on?

Kinnunen: ”Suruntuoja” on Mustan Kuun Lasten ensimmäinen studioalbumi, johon liittyy jo tästä syystä erityisiä muistoja. Täysipitkä on tärkeä merkkipaalu bändin kehityksessä. Levy on mielestäni myös tasapainoinen ja ehkä sitä ”aidointa” Mustan Kuun Lapsia, josta yhtye muistetaan. Tuntui siis luontevalle päivittää levyn soundimaailmaa ja juhlistaa niin bändiä kuin esikoista julkaisemalla paranneltu versio.

Lehtinen: Ja kun mahdollisuus Inverse Recordsin myötävaikutuksella tuli niin pakko tämä oli tehdä. Harva bändi nykyään pääsee edes viiden vuoden ikään, saati saa tuotoksiaan julkaistuksi. Se että meidän kymmeniä vuosia vanha materiaali on edelleen relevanttia ja että siitä jopa tehdään uusintapainoksia, on todella mahtavaa.

Miten yhtye on muuttunut vuosien saatossa?

Lehtinen: Vuonna 2002, tai itseasiassa vuonna 2001 kun ”Suruntuojan” studiosessiot olivat, MKL oli äärimmäisen nälkäinen, nuorista innokkaista miehistä koostuva näyttämisenhalua täynnä oleva metalliyhtye. Olimme saaneet jo 1990-luvun puolella jonkinlaista mainetta marginaalissa ja halu äänittää ensimmäinen kokopitkä oli ehtinyt kyteä jo pitkään. Tekninen osaaminen oli jo jonkinlaisella tasolla, vaikka totuuden nimissä mitään virtuooseja emme olleet, ja oma suunta alkoi black metal -vaiheen mentyä ohi jo löytyä. ”Suruntuojalle” pakattiin suuret odotukset jotka osin toteutuivat.

Vuonna 2022 olemme tilanteessa jossa levyjä on takana seitsemän, lisäksi kaksi kokoelmaa on kauppojen hyllyillä ja keikkoja on tullut soiteltua jonkin verran sitten ”Suruntuojan”. Muutaman koronavuoden hiljaiselon jälkeen on bändikämpällä alkanut taas tapahtumaan.

Yhtyeeseen on juuri kiinnitetty uusi basisti, lahtelainen Pasi Löfgren, Pelkosen Villen jätettyä ryhmän vuoden 2021 lopussa. Muut nykyisen kokoonpanon miehet ovat Heikki Piipari (kitara) ja Kalle Takalo (rummut). Olemme saaneet uuden keikkamyyjän, Marie Arramon Hammer Management & Agency Oy:stä, jonka kanssa olemme alkaneet suunnitella MKL:n 30-vuotiskeikkoja ensi vuodelle. Tämä vuosi käytetään treenailuun ja juhlavuoden suunnitteluun.

Palataan vuoteen 2002. Minkälaiseen maailmaan ”Suruntuoja”-albumi alunperin valmistui? Entä roolijako luomistyössä?

Kinnunen: Vuosi 2002 ja 2000-luvun alku oli bändille hyvää aikaa. Olimme hiljattain julkaisseet splitin Azaghalin kanssa ja keikkailimme tasaiseen tahtiin. Lehtinen ja Tamminen olivat tuotteliaita ja kirjoittivat uutta materiaalia vuonna 2003 ilmestynyttä ”Kauniinhauta”-levyä varten. Aikaa kului siis mukavasti materiaalin teossa, sen hiomisessa sekä treenaamisessa. Sen verran saanen korjata Pirunkehto-kirjassa käsiteltyä splitin nimeä, että se oli täysin levy-yhtiön idea ja he päättivät käyttää sitä useasta kiellosta huolimatta. Lienee turha mainita, ettemme todellakaan olleet tyytyväisiä asiaan ja yhteistyömme Nocturnalin kanssa loppui tämän jälkeen.

Roolijako ”Suruntuojan” materiaalin kanssa noudatti aiempaa hyväksi havaittua linjaa, eli kappaleiden työstäminen alkoi Lehtisen ideasta ja biisirungosta tai lähes valmiista kappaleesta. Tamminen ja Lehtinen jatkoivat kappaleiden työstämistä lisäämällä näihin täydentäviä osia yhteistyössä. Lisäksi Lehtinen kirjoitti sanoitukset ja Tamminen sävelsi soolokitaraosuudet. Rytmiryhmä Hautala ja Kinnunen vastasi omista tonteistaan.

Lehtinen: Ai, onko splitistä maininta Pirunkehdossa? Tämä oli uutta tietoa minulle, kyseinen merkkiteos kun on lukematta. Lords of Chaos taisi sisältää kaikki parhaimmat kommellukset niin en ole näitä suomiversioita lukenut. Varmaan hyvä kirja, ei siinä mitään.

”Pian genren sisäinen ajatusmaailma ja sekä vahvat rajoitukset mikä on ”oikeaa” bläkkistä ja mikä feikkiä alkoivat ahdistamaan.”

”Suruntuoja” oli levy, jolla pyrittiin selkeästi irti alun black metal -lokeroinnista. Miksi halusitte ottaa pesäeroa kyseiseen genreen? 

Lehtinen: Kun aloitimme bänditouhut kuuntelimme musiikkia suomirokista punkin kautta metalliin. Tämä tietysti kuului musiikistamme. 1990-luvun puolivälissä aloimme tutustua meille uuteen musiikkityyliin black metalliin ja kaikessa äärimmäisyydessään se tottakai osui ja upposi nuoriin miehiin. Halusimme soittaa samalla tavalla ja jo toisella demolla ”Varjomaa” (1997) tämä todella kuului. Pian genren sisäinen ajatusmaailma sekä vahvat rajoitukset; mikä on ”oikeaa” bläkkistä ja mikä feikkiä alkoivat ahdistaa. Myös teennäinen vakavuus ja luulo että kyseessä olisi jotain suurempaa kuin yksinkertaisen rockmusiikin soitto etäännyttivät meitä kohti vapaampaa ilmaisua. ”Suruntuojalla” vähät välitimme kenenkään muiden mielipiteistä saati jostain etikettisäännöistä.

Anniversary Edition sisältää myös musiikkijournalisti Natalie Humphriesin työstämän historiikin albumin tuotannon vaiheista. Mitä kautta tutustuitte Natalieen ja mistä idea yhteistyöhön lähti?

Lehtinen: Natalie kirjoittaa brittiläiseen Soundscape Magazineen ja on arvioinnut MKL:n tuotoksia vuosien mittaan. Minulla oli lyhyt lista toimittajista joiden kanssa toivoin pääseväni tekemään ”Suruntuojan” juhlapainoksen myötä yhteistyötä, ja koska olen tykästynyt Natalien teksteihin, oli hän listan ykkösenä. Halusin nimenomaan englantia äidinkielenään puhuvan kirjoittajan, jotta teksti olisi rikasta ja luontevaa. Kaikki kunnia tässä yhteydessä ”Ei sävyjä pimeässä – The complete 90s collectionin” kansivihkoon MKL:n varhaisista vuosista historiikin kirjoittaneelle Jasmin Vahveralle. Hän teki loistavaa työtä ja englanti on moitteetonta, mutta joka tapauksessa natiivit handlaavat homman aina parhaiten. Työskentely Natalien kanssa oli helppoa ja mutkatonta.

Kinnunen: Itse tutustuin Natalieen Lehtisen kautta. Tehtävänäni oli auttaa häntä historiikin kanssa maalaamalla kuvaa muiden haastateltavien kanssa siitä, millainen Mustan Kuun Lapset oli levyn teon aikaan ja mitä levyllä haimme.

”Olen varma että oli juurikin musiikin ansioita noista vuosista selvisi pelkillä tikeillä ja kipseillä, ja niiden vaikutus sanoitusten tekoon oli valtava.”

Natalien historiikissa oli mainintaa Peten rankemmasta elämänvaiheesta ”Suruntuoja”-albumin luomisvaiheessa ja sen heijastumisessa lyriikoissa. Avaatko sanoitusten teemoja hieman tarkemmin? Oliko terapeuttinen kokemus purkaa omia tuntemuksiaan?

Lehtinen: Elämä otti pientä takapakkia vuosituhannen vaihteessa kun ensimmäinen vakavampi, jo kuusi vuotta kestänyt parisuhde silloisen avovaimoni kanssa päättyi. Niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, menetin myös työni ja asuntomme samaan aikaan, joten tilanne meni kokolailla uusiksi kotikaupunkia myöten.

Siinä oli paljon sulateltavaa, ja kun mukana oli runsas alkoholinkäyttö, viiltely ja huumekokeilut (nämä kaksi olivat tosin mukana jo aiemmin), liian monet irtosuhteet sekä typerät sekoilut, oli pakka sekaisin muutaman vuoden. Vuonna 2004 aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa ja elämä alkoi taas vakiintua.

Olen varma, että oli juuri musiikin ansiota, että noista vuosista selvisi pelkillä tikeillä ja kipseillä, ja niiden vaikutus sanoitusten tekoon oli valtava. Omasta mielestä yksi ”Suruntuojan” vahvuuksista on lyriikoiden vilpittömyys. Monessa biisissä, kuten esimerkiksi levyn nimibiisi ”Suruntuojassa”, on maalattu mielenmaisema juuri sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Mihinkään tiettyyn mielentilaan ei väkipakolla pitänyt päästä, oikea moodi oli päällä koko ajan.

”Kyllähän tuo melkoinen memory lane oli.”

Anniversary Editionin on remasteroinut Teemu Liekkala. Mitä kautta hän valikoitui pestiin ja kuinka yhteistyö sujui?

Lehtinen: Liekkala on Inverse Recordsin luottomuuli ja jokapaikan höylä. Hän vastasi myös levyn kansitaitosta. Meillä ei ole suoranaisesti miehen kanssa mitään sen henkilökohtaisempaa kytköstä, Teemu on Inversen palkkalistoilla. Yhteistyö sujui mukavan askeettisesti; lafkan kautta tuli kannet ja masteri kerran tsekattavaksi, hyvä oli ja niillä mentiin.

Millainen prosessi ”Suruntuojan” remasterointi oli? 

Lehtinen: Tekniseen prosessiin emme ottaneet osaa, emme siitä mitään ymmärrä eikä siitä näin ollen ole oikeastaan mitään fiksua kerrottavaa. Mitä tulee alkuperäisen levyn masterointiin niin sitä ei varsinaisesti ole koskaan masteroitu. Juttelin asiasta levyn äänittäneen, Popstudion omistajan Mikan (Haapasalo, tuttu myös Happoradiosta) kanssa, eikä hän muista sitä masteroineensa, siihen ei kuulemma ollut tuolloin vuosituhannen alussa Popstudiolla edes mahdollisuutta. Ja levyn julkaiseen Oksasen Mikon (Northern Sound Records) suhtautuminen koko masterointiprosessiin levynteossa oli melko väheksyvä, joten veikkaisin ettei masteroinnin eteen tehty tuolloin ennen julkaisua yhtään mitään.

Miltä tuntui palata vanhojen aikojen ja kappaleiden pariin?

Lehtinen: Kyllä tuo melkoinen memory lane oli. ”Suruntuojan” syntytarinan levyn kansiin kirjoittaneen Natalie Humpriesin kanssa tuli käytyä kyseisiä vuosia läpi melko tarkkaan, ja vaikka suurimmaksi osaksi olen jo enimmät törmäilyt unohtanut, palautui myös paljon muistoja mieleen. Hyviä ja huonoja, elämä kun oli tuolloin melkoista vuoristorataa. Onneksi sain Karin apuun muisteluprosessiin ja Natalie sai tekstiinsä lisää materiaalia.

Halusin levylle bonusraidoiksi jotain erityistä ja alkuperäiseen levyyn vahvasti kytkeytyvää, ja jouduin kaivelemaan arkistoja jonkin aikaa, ennen kuin käteen osui alkuperäisiä treeninauhoja vuoden 2000 lopusta, jotka oli äänitetty muutama kuukausi ennen Mikan studiolle lähtöä. Livevetoja ei alkuperäisen kokoonpanon ajoilta löytynyt joten levylle päätyi 2016 Virgin Oilissa äänitettyjä ”Suruntuojan” kappaleita.

Mitkä ovat omat suosikkinne ”Suruntuojalta” ja miksi?

Kinnunen: ”Suruntuoja” kuuluu mielestäni Mustan Kuun Lasten levyjen kärkikolmikkoon, johon onnistuimme luomaan hyvän kokonaisuuden. Sen takia suosikkia on vaikea valita vielä näin monen vuoden jälkeen. Jos kuitenkin yksi kappale pitää nimetä, niin se olisi ”Ajaton”. Vaikkei ”Ajaton” sisällä MKL:lle tyypillisiä hitaampia ja melodisempia kohtia onnistuu tämä biisi heijastamaan niitä elementtejä, joita hyvässä kappaleessa on, eli kylmyyttä, synkkyyttä, surua sekä menetystä.

Lehtinen: Tällä hetkellä se on varmaan sinkkuna julkaistu ”Toisten laskettua seppeleet”. Siinä on oikeastaan kaikki ne elementit, joista MKL on sittemmin opittu tuntemaan. Kappale on itselleni myös erittäin henkilökohtainen, kirjoitettu elämäntilanteen sanelemana.

”Se että bändi noteerataan 29-vuotta sen perustamisen ja 20-vuotta ensimmäisen täyspitkän julkaisemisen jälkeen tuntuu erittäin hienolle”

Mitä seuraavaksi? Jatkuuko Mustan Kuun Lasten tarina?

Lehtinen: Kuten tuossa oli jo mainintaa MKL täyttää ensi vuonna 30 vuotta ja tätä juhlistetaan muutamalla keikalla tulevan vuoden aikana. Ehkä jopa uutta materiaalia voi olla luvassa. Näistä lisää tietoa myöhemmin, seuratkaa MKL:n Facebookia. Vuoden 2023 jälkeen en tiedä mitä tapahtuu, tässä bändissä on aina menty yksi vuosi kerrallaan. Jos homma ei jaksa kiinnostaa eikä paloa jatkamiseen ole, pidämme taukoa. Mitään paineita jatkuvaan esilläoloon ei enää ole.

Terveiset lukijoille ja mikä muu musiikki kolahtaa juuri nyt?

Kinnunen: Kiitos että luitte tämän haastattelun ja suuri kiitos Metalliluolalle sekä Tepolle haastattelusta! Haluaisin myös kiittää kaikkia, ketkä olivat ja ovat osa Mustan Kuun Lasten pitkää tarinaa. Se että bändi noteerataan 29-vuotta sen perustamisen ja 20-vuotta ensimmäisen täyspitkän julkaisemisen jälkeen tuntuu erittäin hienolle.

Yritän kuunnella musiikkia laajalta alueelta ja juuri nyt kuuntelussa on mm. Sólstafir, Long Distance Calling, GoGo Penguin, Henry’s Funeral Shoe sekä Truckfighters. Instrumentista on kuulunut viime aikoina paljon bluesia.

Lehtinen: Kiitos Teppo ja Metalliluola. Lukijoille sanoisin että ostakaa fyysisiä levyjä. Spotifyn ja vastaavien kuuntelu on helppoa ja mukavaa, mutta tyrehdyttää bändien sekä pienlevy-yhtiöiden toiminnan kannattavuutta mitä tulee uusien albumien tekoon.

Kuten Karilla myös itselläni musiikkia kuluu laidasta laitaan, tosin kuuntelun määrä on nykyisin melko vähäistä. Fiiliksien mukaan mennään, kesällä vähän kevyemmin ja usein soivat vanhat Metallicat, Iron Maidenit ja muut ikisuosikit, välillä esim Quincy Jonesin, Joan Jettin, Def Leppardin sekä Whitesnaken tuotantoa.

Teinivuosien suosikki Napalm Death on löytynyt taas vuosien jälkeen uudestaan, ja yksi todellinen juhannustraditio on kuunnella ja katsella Youtubesta löytyviä Stingin akustisia keikkoja, joita järjestetään hänen Toscanassa sijaitsevalla viinitilallaan. Näitä taltiointeja yritimme apinoida MKL:n kolmen biisin akustisella livevideolla ”Venetian Night Live” (löytyy Youtubesta). Lukuunottamatta yleisöä ja miljoonien eurojen viinitilamiljöötä, pääsimme melko lähelle (heko heko).

Loppuun pieni anekdootti. Olin pari kesää takaperin yhteyksissä edellä mainitun viinitilan henkilökuntaan, tarkoituksenani hankkia liput seuraavalle akustiselle keikalle ja samalla udella majoituksen mahdollisuutta tilalla. Majoitus toki olisi melko muhkeaa korvausta vastaan onnistunut, mutta harmikseni keikat ovat vain ystäville ja sukulaisille. Koska emme vaimoni kanssa kuulu kumpaankaan ryhmään, muutaman sähköpostin vaihdettuamme asia jäi sitten siihen. Kiitos ja näkemiin. Jälkikäteen jokin vastaanottajan nimessä, Anita Sumner, alkoi kuulostamaan tutulta ja nopean googlehaun jälkeen selvisi että olin koko ajan viestitellyt tietämättäni Stingin siskon kanssa! Tätä lähemmäs supertähteyttä en taida enää tässä elämässä päästä.

Mustan Kuun Lapset ”Suruntuoja (20th Anniversary Edition)” saatavilla mm. Levykauppa Äxästä ja Bandcampista 

Mustan Kuun Lapset 2002
Vokaalit, kitarat, syntikka: Pete Lehtinen
Kitarat, vokaalit: Pete Tamminen
Bassot: Kari Kinnunen
Rummut: Mikko Hautala

Mustan Kuun Lapset 2022
Vokaalit, kitarat, syntikka: Pete Lehtinen
Kitarat: Heikki Piipari
Bassot: Pasi Löfgren
Rummut: Kalle Takalo

Facebook
Instagram
Apple Music
Deezer
Rockpaidat

Julkaisut
Suruntuoja Anniversary Edition (2022)
Kruunu (2021)
The Dream About a Dying Angel (single, 2021)
Matkalainen (single, 2021)
Valo (2019)
Ikaros (single, 2018)
Saatto (2017)
Kuolemanvirta (EP, 2016)
14 Talvea – Mustan kuun lauluja 1993-2007 (kokoelma, 2011)
Viimeinen laulu kuolemasta (2007)
Morfiinisiivet (single, 2007)
Talvenranta (2005)
Lucifer & Rosemary (single, 2005)
Kauniinhauta (2003)
Suruntuoja (2002)
Uusi suomalainen black metal tulokas (split, 2000)
Prologi (EP, 1998)
Varjomaa (demo, 1997)
…kunnes loppuu yö (demo, 1996)

Haastattelu: Teppo Luoma
Kuvat: Mustan Kuun Lapset