Lähes 20 vuotta toiminnassa ollut Mistralth on vaeltanut ensimmäisten demojen gootti- ja black metal -maailmoista omaan dark metal -luolaansa toisella omakustannealbumillaan. Edellisestä täyspitkästä on kulunut 16 pitkää vuotta, mutta ”My Grief” täyttää yhtyeen tutut tavaramerkit vieden samalla musiikkia monipuolisempaan suuntaan. Puhtia muutoksen tuuliin tuovat myös kokoonpanomuutokset. Perustajajäsen ja säveltäjä Juhan rinnalle ovat saapuneet uudet miehet R.K. sekä Daniel N., jotka hoitavat soittopuolen ja laulun lisäksi osansa sanoituksista.

Goottimusiikki on äärimmäisenä 1990-luvun ja osittain seuraavan vuosikymmenen ilmiönä kärsinyt viime vuosina pahan inflaation. Type O Negative tyhjensi alun perinkin varsin kapealla alueella liikkuneen genren kaikesta olennaisesta ja nykyisin The 69 Eyesin kuuntelu aiheuttaa väristyksiä – eikä kyse ole positiivisista tuntemuksista.

Mistralth pyrkii säilyttämään musiikissaan raakuuden ja liikkumaan samalla pois kuluneelta korppikotkaosastolta. Epätoivo ja suru nousevat pääteemoiksi. Trio onnistuu tavoitteissaan osittain ja kitarasoundissa on surumielistä kirkkautta, joka tekee musiikista käsin kosketeltavaa. R.K.:n örinä nousee laakson pohjilta ja luo hyvän kontrastin koskettimien ja metsän syvyyttä huokuvan melodisen tunnelmoinnin välillä. Valitettavasti tyylillisesti ei malteta keskittyä tähän, vaan mukaan on tuotu aggressiivisempaa otetta ja turhaa säröä kitaroihin, joka vie kappaleet geneeriseen maisemaan.

Goottisoundin ja dark metallin ystävät saavat todennäköisesti ”My Griefin” tuskasta lisää voimaa ranteiden aukaisuun. Muille kiinnostuneille biisimateriaali ei kanna tarpeeksi voimakkaaseen syvyyskiitoon jaksaakseen todella innostaa paria pyöräytystä pidemmälle.

7+/10

Ville Krannila

1. No Tomorrow
2. Feel Nothing
3. I Survive
4. Existence
5. Coming Full Circle
6. Left Behind
7. Chains Of Bastille