Lahden alueelta kotoisin oleva ja modernia metalia soittava Kollectivist on seitsemän vuoden olemansa olonsa aikana ennättänyt julkaista muutaman singlen sekä pari EP:tä, mutta esittelyt ovat jääneet väliin.
Metalliluola tavoitti jäsenet keskustelemaan yhtyeen taustoista, lyriikoiden merkityksistä ja viimeisimmän EP:n luomistyöstä.
Hei, mitä kuuluu?
Terve! Oikein jeppiksesti, koronakurimus meni bändillä musaa tehdessä ja purkitellessa, nyt aletaan vihdoin päästä taas ihmisten ilmoille keikoille! Tähän on valmistauduttu.
Kertokaa itsestänne? Keitä olette ja minkälainen tausta teillä on metallimusiikin parissa?
Lauri “Late” Honkola, vokalisti & rytmikitaristi. Vaikuttanut/vaikutan yhdessä jos toisessa bändiproggiksessa, soitettua tulee kaikkea hardcore-punkista vaihtoehtorockiin, postrockista melodiseen black metalliin ja melodisesta death metallista Kollectivistin moderniin metalliin. Omat musiikilliset juuret ovat sydänjuuria myöten vahvasti black ja melodisen death metallin puolella.
Henri Ojala, kitaristi. Metallimusiikin suurkuluttaja jo pienestä pitäen ja valtaosan elämästäni pelkkä makuuhuonemuusikko. Lukioaikana tuli soitettua Akselin kanssa bändissä, ja 10 vuoden tauon jälkeen jälleen Kollectivistissa, joka on nyt ollut aktiivinen yli 5 vuotta. Ja tämä lyhykäisyydessään kattaa oman historiani menemättä liiaksi yksityiskohtiin.
Akseli Jäävuori, rummut. Testailin rumpuja ensimmäistä kertaa n. 10-vuotiaana, aika äkkiä siirryin rokettirollin soittamisesta metallimusiikkiin. Yläasteella/lukiossa tuli tosiaan soitettua Henrin kanssa bändiviritelmässä. Koska tuo jäi viritelmän asteelle ja Henri teki myöhemmin sen verran kovaa kamaa YouTube-kanavallansa, tuli mieleen kutsua Henri 10 vuotta myöhemmin Kollectivistiin.
Vesa ”Vesku” Pietikäinen, basisti. Peruskouluikäisestä asti kuunnellut heviä ja haaveillut bändin perustamisesta kaverien kanssa. Sitä bändiä ei ole vielä tullut perustettua, eikä tullut soitettua bändeissä ollenkaan, kunnes Kollectivistiin liityin Henun kysyttyä mukaan edellisen basistin lopetettua yli 2 vuotta sitten, tälleen lyhyesti.
Omin sanoin minkälainen yhtye Kollectivist on? Onko nimellä tarina?
Late: Kollectivist on kaveriporukalla soitettua modernia metallia rankalla melodeath- ja progeotteella. Alun perin bändillä oli eri nimi, mutta kun selvisi, että Yhdysvalloissa on samanniminen rap-kollektiivi, päätettiin nimi vaihtaa nykyiseen muotoonsa. Nimi syntyi pitkän ja lähes tuskaisen aivoriihen kautta, kokeiltiin jos jonkinlaista sanaleikkiä. Akselin kanssa pistettiin bändiä jamien kautta pystyyn 2015-2016 tietämillä, Henri tuli mukaan 2017. Alkuperäisen basistin lähdettyä Vesa tuli hoitamaan matalataajuushommia alkuvuodesta 2020, ja pääsi todella nopeasti sisään porukkaan. Vanha tuttu kun oli.
Henri: Kollectivist minulle on kokoelma kavereita, jotka ovat tulleet toisilleen tutuiksi elämän eri vaiheissa. Ystävyys ja hyvä yhteishenki ovat olleet kaiken pohjana. Myös musiikillisesti kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa, ja meillä on hyvä luova synergia.
jos se biisi ei merkkaa itselle mitään, miten se voisi merkata kuuntelijalle?
Mikä erottaa teidät muista? Mikä on se teidän juttunne?
Akseli: Hyvä kysymys! Vähän ympäripyöreästi vastattuna yritetään tehdä itselle merkityksellistä musiikkia, jos se biisi ei merkkaa itselle mitään, miten se voisi merkata kuuntelijalle? Usein musiikkia tehdessä käsitellään jotain tunnetta tai tunteita. Itse olen pystynyt musiikin kautta käsittelemään myös vaikeita tunteita ja asioita. Musiikki joka saa tuntemaan jonkin tunteen ja tunteen siitä että sellaisella tunteella on sijaa. Joskus on ollut sellaista elämänvaihetta, että musiikki on ollut se ainoa asia joka on saanut tuntemaan ylipäätään yhtään mitään. Tästä tulee se tunne, että ei ole yksin ajatuksiensa kanssa, se merkityksellisyyden tunne.
Henri: Kaikilta jäseniltä löytyy yhteisiä taustavaikuttajia, mutta jokaisen omakohtaiset vaikuttajat tuovat omat vivahteensa kokonaisuuteen. Jokaisella on erilainen sävellystyyli, ja tähän mennessä kolme neljäsosaa bändistä on tehny biisejä, jotka kuitenkin toimii yhdessä. Usein loput yhtyeestä löytää vielä omat lisämausteensa yhden jäsenen sävellykseen.
Late: Kollectivistin juttu on ehdottomasti musiikin monimuotoisuus. Kuten Henri totesi, jokaisella on omat vaikutteensa ja ne totta kai kuuluvat sävellyksissä, aika vahvasti itse asiassa. Biiseissä saattaa olla ajoittain suoraviivaista, kunnon tapposahausta ja louhimista, mutta ykskaks mennään haastavampaan progeriffittelyyn. Ja tuo tehdään toki siten, että biisi pysyy yhtenäisenä.
Vesku: Mitä tähän voi sanoa mitä jo tuhannet muut bändit ei olisi jo sanonut?
Mistä kappaleenne ammentavat inspiraatiota ja minkälaisissa teemoissa pyöritään?
Late: Lyriikkojen teemana on hyvin usein mielenterveysaspektit. Insipiraatiota kappaleisiin peilataan omista, ja lähipiirin elämistä. On toki myös universaalimpaa pohdintaa. Mutta mielenterveysasiat ovat hyvin vahvana teemana. Allekirjoittaneella riffit yleensä syntyvät treenaamisen/jammailun yhteydessä, yleensä jostain todella yksinkertaisesta riffinpätkästä. Tuohon yksinkertaiseen riffinpätkään heitetään sitten “Kollu-lisä” joko itse tai jonkin toisen bändinjäsenen toimesta, ja se on menoa sit. Ainekset biisiin on kasassa.
Henri: Musiikilliset inspiraatiot tulevat enimmäkseen melodisen death- ja progressiivisen metallin lajikäsitteistä, mutta myös niiden ulkopuolelta. Lyriikoissa mielenterveysasiat ovat vahvasti läsnä, ja niihin on ammennettu inspiraatiota esimerkiksi videopeleistä tai omakohtaisista elämänkokemuksista.
Vesku: Muut jätkät osaavat vastata tähän paremmin, kun en ole itse vielä biisejä kirjoittanut. Mutta ideoita sävellyksiin on minulta tullut ja niiden teemat pyörivät aikalailla samoissa aiheissa kuin meidän muutkin biisit.
Julkaisitte maaliskuussa ”Kollectivist”- EP:n. Minkälainen teos on kyseessä?
Late: ”Kollectivist” on viiden kappaleen (mielestämme) yhtenäinen teos, jossa on kolme aiemmin julkaistua sinkkua uudelleen äänitettynä, sekä kaksi uutta raitaa. Oli aika lailla alusta asti selvää, mitkä biisit tuolle EP:lle tulevat päätymään. Ja bändin sisällä kappalevalinnoista oli välitön konsensus.
Henri: ”Kollectivist”-EP on kokoelma uudelleen äänitettyjä ja uusia kappaleita, ensimmäistä kertaa ammattilaisen tuottamana. Vanhemmat biisit ovat saaneet arvoisensa käsittelyn ja uudet kukoistavat vähintään yhtä hyvin. Lyyriset teemat pääasiassa liittyvät ihmismielen synkkyyden kanssa kamppailuun, mutta myös sieltä syvästä päädystä pois pääsyyn.
Vesku: Seuraavalle tasolle pyrkivä pläjäys. Antaa hyvän kuvan millaista settiä halutaan tehdä ja miltä haluamme kuulostaa.
Yhden viikonlopun aikana purkitettiin kaikki EP:n rummut, on se fyysisesti ja henkisesti melkoinen suoritus.
Käsitykseni mukaan pääsitte EP:n myötä ensimmäistä kertaa äänittämään ja miksaamaan studioympäristöön. Miten tällainen muutos muuttaa luomistyötä ja mitä se tarjoaa teille vanhaan verrattuna? Asettiko tämä paineita?
Late: Itse asiassa paineet tekemisen puolesta kyllä helpottivat, kun miksaus ja masterointi eivät olleet enää omissa käsissä, vaan ammattimies hoiti homman. Tässä tapauksessa jokainen pääsi keskittymään täysin omaan “työtehtäväänsä”, ja siihen riitti luonnollisesti – ainakin allekirjoittaneella – huomattavasti enemmän paukkuja. Loppusuoritus ja -tuote olivat täysin eri tasolla kuin itse tuotettuna. Annoimme Juhis Kauppiselle (Shed Studios) studiossa vain preferenssit ”meidän soundista”, äijä teki taikansa, ja voila! Me muut jannut pääsimme aika helpolla, mutta Akselilla paineet oli aivan eri tasolla. Yhden viikonlopun aikana purkitettiin kaikki EP:n rummut, on se fyysisesti ja henkisesti melkoinen suoritus. Studiosessioiden jälkeen Juhis pisti pisti meikäläisen ja Henrin äänittämään yhden biisin rytmikitarat uusiksi, ja allekirjoittanut sai tehdä vielä liudan voksutuplauksia.
Henri: Juhikselta saimme myös hyviä vinkkejä äänityksiin ja esituotantoon, jotka teimme loppuun kotioloissa. Paineita eniten varmasti oli Akselilla, jonka piti saada omat osuutensa nauhalle paikan päällä. Studiokokemuksesta oppi paljon – jatkossa tietää miten asioita kannattaa tehdä esituotannossa, jotta tuottajan työ sujuu mahdollisimman hyvin.
Akseli: Studioympäristö ja -aikataulu aiheuttivat ainakin paineita.
Vesku: Rummut me siellä vaan äänitettiin, kitarat ja voksut sitten kotona tai reeniksellä. Alunperin meidän piti masterointi pistää The Panic Roomille, mutta Juhis päätti meidän puolesta ja masteroi itse. Sillä reissulla oppi paljon uutta ja jäi sen verran hyvä fiilis koko hommasta, että ollaan kyllä palaamassa Juhiksen tykö toiste. Paineet todella nousevat tulevaisuudessa tulevia nauhoituksia tehdessä, kun mitään täysin perseelleen soitettua settiä ei voi pistää eteenpäin.
Mitä on seuraavaksi suunnitelmissa?
Late: Nyt kesällä on luvassa pari keikkaa, ja uutta materiaalia työstetään paraikaa. Toki katseet on samalla jo syksyssä (mahdollinen musavideo, myös seuraava EP ollut puheena).
Omat suosikit Kollectivistin tuotannosta ja miksi?
Late: Omat suosikit on ”Beacon” ja ”937”. ”Beacon” siksi, että siinä yhdistyy rankempi paahto sekä kunnon progeilu. ”937”:ssa parasta on taas kappaleen syvyys ja samalla raakuus. Bändin hitain, mutta samalla myöskin rankin biisi. Loppu on puhdasta epätoivoa.
Henri: Beacon. Tähän mennessä paras läpileikkaus siitä, mitä haluan yhtyeessä tehdä musiikillisesti. Tässä on myös ensimmäinen kirjoittamani teksti. Voimabiisi, lyhyesti sanoen.
Akseli: Jos omaa kappaletta saa pitää suosikkina niin sanoisin ”Unborn”. Tuon biisin sävellys ja sanoitus syntyivät melko intuitiivisesti, tykkään biisin tunnelmasta ja sopivan kryptisistä sanoituksista, joissa käsittelin kirjoitushetkellä päässä pyörineitä vaikeita ajatuksia. Pidän myös rumpusovituksesta, johon onnistuin livauttamaan pieniä blues-elementtejä. Toinen suosikki on ”Ambitiously Ambiguous”, tässä on kunnon paahtoa ja louhimista, aina hauska soittaa. Hyvät Laten sanoitukset myös.
Vesku: ”The Grey” ja ”Beacon” ovat omat suosikit. ”The Grey”, koska tykkään soittaa sitä ja siinä on sopivasti vaihtelua. ”Beacon”, koska se on helvetin kova biisi, se on Henun tämän hetkinen magnum opus. Itse suosittelen muita kuuntelemaan ”Unbornin”, jos haluaa eeppistä synkistelyä, ja ”Beaconin”, jos haluaa helvetin kovaa mättöä. Noista pitäisi saada aika selvä kuva meistä.
Mistä yhtyeenne löytää ja kuinka teitä voi tukea?
Late: Yhtyeemme löytää suoratoistopalveluista, Instagramista, Facebookista sekä YouTubesta. Merchiä on kyllä suunnitteilla, vartokaa vain!
Terkkuja lukijoille ja mikä musiikki kolahtaa juuri nyt?
Late: Hyvää kesää Metalliluolalle ja lukijoille, ja käykää nyt keikoilla/festareilla yms. yms. yms. kun siihen on taas parin vuoden tauon jälkeen mahdollisuus! Allekirjoittaneen levylautasella on pyörinyt paljon viime aikoina seuraavat, joten näille vahva suositus: Aara – ”Triade II: Hemera”; Dream State – ”Primrose Path”; Atlas – ”Ukko”; Humanity’s Last Breath – ”Välde” ja Dawn of Solace – ”Flames of Perdition”. Black Sun Aeonin toinen albumi ”Routa” on ollut myös järkyttävän kovassa tykityksessä (mielestäni yksi parhaista lätyistä salitreenipsyykkaamiseen koskaan, kyllä nousee rauta!). Vähän laidasta laitaan siis.
Henri: Viime aikoina uusista julkaisusta on kolahtanut erityisesti Meshuggahin ”Immutable” sekä Septicfleshin ”Modern Primitive”.
Akseli: Viime aikoina The Black Dahlia Murder on soinut paljon. Lukijoille tämä suosituksena jos kyseinen bändi ei ole tuttu, nyt on hyvä hetki tutustua yhteen melodisen death metallin uraauurtajista ja tukea yhtyettä, Trevorin muistolle. Metallin lisäksi viime aikoina on soinut myös Chicago blues; mm. Muddy Waters, John Lee Hooker ym. Joskus on hyvä palata juurille.
Vesku: Tänä vuonna on tullut kuunneltua Diablon uutta levyä, ”When All The Rivers Are Silentia”, aivan helvetisti. Oma 1. levy tälle vuodelle, kuunnelkaa tekin jos ette jo ole. Sellaiset terveiset lukijoille että ottakaa meidän EP haltuun, älkää nyt itteene teloko ja we’ll bang, ok? ;^)
Kollectivist
Kitarat ja vokaalit: Lauri Honkola
Kitarat: Henri Ojala
Rummut: Akseli Jäävuori
Bassot: Vesa Pietikäinen
Facebook
Instagram
YouTube
Julkaisut
Kollectivist (EP, 2022)
Unborn (single, 2021)
The Grey (single, 2020)
Gates (single, 2020)
My Void (single, 2020)
Takotsubo (EP, 2019)
Takotsubo (single, 2018)
Haastattelu: Teppo Luoma
Kuvat: Kollectivist
Amatööriradiojournalisti, kahvin ja melodeathin suurkuluttaja.
