Yhtyeemme sai kuulla kesäkuun lopulla sangen miellyttäviä uutisia: italialainen levy-yhtiömme Rockshots Records ilmoitti että meidät on valittu lämppäriksi saksalaisen megametalliorkesteri Haggard:in syksyn Euroopan kiertueen ensimmäiselle osiolle Saksaan ja Sveitsiin.
Lisäksi mukana tulisi olemaan italialainen Sound Storm. Rundin toinenkin osio olisi ollut tarjolla, mutta muutamat ”siviilielämän velvollisuudet” estivät meitä tällä kertaa ottamasta osaa siihen. Haggard ei ollut oikeastaan kenellekään meille tuttu entuudestaan, mutta hyvin pian ummikoille selvisi, että yhtye on varsinkin kotimaassaan melkoinen sinfonisen kuolometallin legenda.
18.9.2018 HELSINKI-VANTAA LENTOKENTTÄ
Herätys klo 4:15. Olimme sopineet treffit kentälle aamulla klo 6:00 ja lupsakoin naamoin seurueemme Susanna, Harri, Jari, Jukka, Teemu ja äänimiehemme / kiertueen isähahmomme Papa Wilska kohtasi kakkosterminaalin hallissa. Lento Dusseldorfiin klo 7:40 odotti vain ruumaan meneviä kitaralaukkujamme ja muita isompia laukkuja, jotka saatiinkin napakasti hihnalle. Onneksemme emme joutuneet roudaamaan kuin keskimäärin n. kaksi soitinmatkatavaraa per henkilö, rundin järjestänyt Stageblast Entertainment kun oli huolehtinut erinomaisesti rundin backline-tarpeet. Hörppäsimme aamukaffit Tapion nimikkokahvilasta ja eikun koneeseen.
Dusseldorf klo 9:05
Erikoismatkatavarat hihnalta kärryihin ja kyydin etsintään. Suunnitelmana oli ajaa kentältä taksilla Esseniin, joka ei kovin kummoisen taipaleen päässä ollut. Ongelmaksi muodostui yllättäen tilataksin saaminen siihen hätään ja niinpä suunnistimmekin kentän oman ilmajunaradan kautta kohti lentokentän juna-asemaa. Matka aurinkoiseen Esseniin kesti noin 20 minuuttia. Enemmän otti sitten aikaa kävellä kilometrin verran helteisen kaupungin läpi ensimmäiseen keikkakohteeseen, Turockiin.
18.9.2018 Essen, Turock
Olimme sopineet kiertuetreffit klo 12 Turockiin. Puolta tuntia myöhemmin viereisen pubin terassilla meitä tuli tervehtimään mieshenkilö esitellen itsensä Haggardin äänimieheksi. Saimme tietää, että Turockiin päästään sisään yhden aikoihin. Kohta piakkoin Turockin takaovelle alkoikin ilmaantua Haggardin ja Soundstormin porukkaa. Jälkimmäiset olivat ajaneet pakettiautolla yön halki 15 tuntia Italiasta. Pojat ja tytöt olivat ”hieman” väsähtäneen näköisiä. Hommat käyntiin!
Haggardin isäbardi Asis Nasseri toivotti kaikki bändit tervetulleiksi kiertueelle ja kävi läpi kiertueen käytännön asioita. Vallan pian kävi selväksi että perushommat tulisivat toimimaan tällä kiertueella kuin se perinteinen junan vessa. Roudaukset, äänitarkistukset, bäkkärijärjestelyt, ruokailut & juomailut ja kuljetukset oli mietitty pieteetillä. Ekan illan soundcheckimme pituudeksi Papa kellotti 19 minuuttia. Koska olimme kiertueen iltojen aloittava bändi, meillä oli etuoikeus suorittaa soundcheck viimeisenä. Soittoaikaa meille oli varattu mukavat 40 minuuttia. Pääbändin (ja Sound Stormin) miksaaja Frankilla oli melkoinen savotta edessään, sillä Haggardissa oli yhteensä 13 soittajaa. Normaalin bändikokoonpanon lisäksi yhtyeessä soittaa pieni kamariorkesteri jousi- ja puhallinsoittimineen. Parin tunnin säädön jälkeen homma meni kuitenkin mukavasti pakettiin ja kuulostaahan Haggard melkoisen vaikuttavalta livenä, kuulisittepa!
Yhtäkkiä kello olikin jo 19 ja meidän setin vuoro. Tässä vaiheessa Suomen soittoaikoihin tottunut muusikko katsoo tietysti epäuskoisena kelloaan. Illan osuutemme meni vallan mukavasti, soittolista toimii, lavasaundit ovat hyvät, ei muuta kuin, löysät pois! Stagen lämpötila tosin oli kuin semilämpimässä saunassa. Tupa oli täynnä alusta alkaen ja Essen todellakin seurasi tarkasti keikkamme loppuun asti.
19.9.2018 Pratteln, Z7
Nightlinerit lähtivät noin klo 02:00 aikoihin yöllä Essenistä kohti Prattelnia. Koska edellinen päivä oli ollut suhteellisen pitkä, vetäydyimme sarkofaageihimme yöunille. Myöhemmin huomasimme kyseisen ajankohdan olevan melko lailla vakio liikkeellelähtöaika. Ajomatkaa Prattelniin oli lähemmäs 600 km, joten Sveitsin rajalla oltaisiin puolen päivän aikoihin. Jännitimme hieman raja-aseman muodollisuuksia, Sveitsi kun on tunnettu kohtalaisen tiukasta seurannastaan. Kaikki paidat ja levyt laskettiin valmiiksi ja poistuessa Sveitsistä vastaavasti ilmoitettaisiin myytyjen lukumäärä. Rajamuodollisuudet sujuivat onneksi hyvin.
Prattelin Z7 oli sitten suurin sisäareena, missä olimme koskaan soittaneet. Katto oli korkealla kuin jossain katedraalissa ja lavalla olisi koonsa puolesta voinut pelata vaikka pesäpalloa. Tällä keikalla soittajan vuorokausirutiinit alkoivat asettua uomiinsa; mitä on odotettavissa seuraavaksi, koska syödään ja milloin voi käydä suihkussa ja paljonko kukin bändi käyttää aikaa soundcheckiin.
Illan keikkamme meni erittäin hyvin, ja oli todella hämmästyttävää että Z7 oli täyttynyt jo aikaisin– eikä kuulijoita kävellyt pois settimme aikana! Jee! Keikan jälkeen olimme havaitsevinamme jo pientä karnevaalihenkistä yhteisjuhlintaa bändien kesken. Oli upeaa havaita, vaikka soittajien taustat olivat hyvinkin erilaiset, tulimme toimeen mainiosti kaikkien kanssa ja pohjalaisten suorasukainen huumori upposi monikansalliseen leiriimme.
20.9.2018 Karlsruhe, Substage
Bussi lähti yöllä Prattelnista kohti Karlsruhea ja väsyneet bardimme sekä barditar nukahtivat kukin omaan nukkumakammioonsa. Emme edes heränneet rajatsekkaukseen, jonka Asis jälleen kerran hoiti bändien puolesta. Ajomatkaa oli vaivaiset 250 kilometriä, saavuimme aamupäivällä Substagelle, jossa meitä sitten odotti hyvä aamiainen. Huomattavaa oli reissun aikana se, että kaikki keikkapaikat tarjosivat erinomaisen aamiaisen saavuttaessa paikalle ja myöhemmin illallisen kaikille kiertueen jäsenille.
Keikkamesta oli suhteellisen uusi ja moderni, Papakaan ei ollut vieraillut täällä aiemmin, ja nyt löytyi joka bändille oma erillinen bäkkärikin. Kamojen roudaus sisälle alkoi kahden aikoihin ja soundcheckit, alkaen Haggardista, kolmen aikoihin. Tämä muodostui vakioaikatauluksi kiertueen edetessä ja se mahdollisti meille tällä kertaa ruhtinaalliset neljä tuntia aikaa tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Karlsruhe oli oikein mukava tutustumiskohde, jonne suuntasimme raitiovaunulla heti keikkapaikan edestä. Illan vetomme sai paljon kehuja, mutta lavavalot olivat jotenkin oudosti mallia ”peura ajovaloissa”, joka sai välillä aikaan omituisia jännittyneisyyden fiiliksiä. Paljon porukkaa taas heti alusta saakka.
Keikan jälkeen Unshiners löysi itsensä Substagen vieressä olevasta pienemmästä rokkiluolasta, jossa soitteli vallan erinomainen Debbie Harry -lookalike-vetoinen punk-orkesteri Chaos 8 Englannista, kyseinen pumppu oli myös sattumoisin pienellä Keski- Euroopan turneella.
21.9.2018 Munchen, Backstage
Bussi karautti liikkeelle Karlsruhesta yöllä kahden aikoihin kohti Münchenia. Ajomatkaa oli 300 kilometriä ja tavoitteena olla Münchenissa ennen aamuruuhkaa. Kuljettajan mukaan tavoitteeseen päästäisiin hyvin, meidän seurue nukkui tyytyväisenä punkissaan paikalle saavuttaessa. Osa porukasta painoi aamusta suoraan kaupungin keskustaan tutustumaan paikalliseen olutkulttuuriin sekä levykauppoihin. Varsinkin edellämainitun saldo oli ”mukava”, kolkuttelihan huominen Oktoberfest ovella. Papa ja Jari tutustuivat myös Deutsches Museumiin (tieteen-ja tekniikan museo). Jukka jäi keikkapaikalle hoitamaan kamojen roudausta sisään ja informoimaan muita aikataulusta.
Jo Essenin Turockissa luotu WhatsApp-ryhmä oli kovassa käytössä reissun aikana. Illan vetomme aikana paikalla oli taas tuommoiset 700-800 henkeä – ja taivas varjele, mitä sieltä tulee? No, sieltä tuli omasta mielestämme rundin tähänastisista kovin veto. Ennen keikkaa oli jo ollut pienoinen kutina asiasta, druidimetallisti huomasi enteellisesti että ulko-oven vieressä kasvavassa tammessa asusti monta nippua misteliä, ja nehän ovat meille tietysti hyvä enne. Ai, että oli mukava käydä palkitsemassa itsensä yhdellä oluella vedon jälkeen. Ja vetivät Sound Storm ja Haggardkin sellaiset iltamat, että naamansa olivat Hangon/Saksan/Italian kekseinä. Bards of Symphony and Metal -kollektiivissa oli yöpuolella havaittavissa melko villiä menoa, jonne pääbardi toi Unshinen vieraaksi muun muassa amerikkalaisherran nimeltä J. Daniels.
22.9.2018 Leipzig, Hellraiser
Münchenista Leipzigiin siirtymä oli vähän pidempi, noin 500 kilometriä ja ja matka sujui totuttuun tapaan nukkuen aina Leipzigin ympäristön tuulivoimaloiden ilmestyessä horisonttiin. Pientä sekoilua keikkapaikan etsinnässä ja syyksi ilmeni väärä osoitetieto kiertueoppaassa (alias Book of Lies). Onneksi bussimme oli täynnä navigaattoreita ja oikea suunta löytyi pari U-käännöksen jälkeen.
Hellraiser osoittautui paikkana tummanpuhuvaksi teollisuushalliksi Leipzigin keskustasta noin 10 kilometrin etäisyydellä. Miljöö suorastaan huokui itäsaksalaista charmia ja menneisyyttä, oiva paikka myös valokuvaajalle. Kun backline oli saatu keikkapaikkaan sisään, suuntasimme neljän tunnin vapaa-ajan turvin Leipzigin keskustaan aaltopellistä kyhätyn bussipysäkin kokoisen Leipzig Werkstättenstraße aseman kautta. Leipzigin keskusta tarjosi hyvää olutta, ruokaa, nähtävää sekä EMP-shopin, josta ostimme rehvakkaita bändipaitoja jo hikisten paitojemme tilalle.
Illan setti Hellraiserissa alkoi perinteisesti ”The Masks of Enchantment” -biisillämme ja heti alusta huomasi, että Unshine oli paikallisille herkkua, sen verran hyvin upposi. Tästä kieli sekin, että teimme tähänastisista keikoista paita- ja cd-myyntiennätyksemme. Kahden aikaisemman levyn varastot loppuivat harmittavasti jo tässä vaiheessa.
Leipzigin yössä roudatessa huomasi sen, että pitämällä tietyt rutiinit, eli esimerkiksi seuraamalla tarkasti omien soittovehkeidensä siirtymiset traileriin ja busseihin sai taattua rauhalliset herätykset seuraavana aamuna ilman jäytävää tunnetta siitä, että onko se varakitara tuolla toisessa bussissa vai makaako se edelleenkin edellisen yön keikkapaikan bäkkärillä.
23.9.2018 Berliini, BI Nuu
Leipzigistä Berliiniin parin sadan kilometrin siirtymä sujui hieman myöhäisemmällä aikataululla ja perillä oltiin kahden aikoihin, jolloin keikkapaikka oli heti auki ja backline saatiin sisään nopeasti.
BI Nuu sijaitsee Berliinin keskustassa ja bussit jouduttiin ajamaan pois keikkapaikan edestä, kunnes ne yöllä taas saapuivat vastaanottamaan väsyneet hevarit ja soittokamat sisäänsä. Parin tunnin vapaa-ajan käytimme taas tehokkaasti hyväksi. Jatkuva vesisade vastapainona edellisten päivien kesähuumalle ei latistanut fiilistä, Wilska ohjasi meidät paikalliselle sunnuntaikirppikselle, josta löytyi kuumottavaa krautrock-vinyyliosastoa. Osa porukasta ehti vielä painumaan Ramones -museoon.
BI Nuu itsessään oli vähän pienempi keikkapaikkana ja myös lavan osalta, joka toisaalta teki lavalla olosta kotoisampaa. Kiertueen kaikista venueista tämä oli ainoa varsinainen yökerho, joka ilmeni mm. siinä, ettei paikalla ollut omaa keittiötä ja ruokavastaavia. Stageblastin ansiosta saimme kuitenkin takahuoneeseen ruoat riittävän ajoissa ja meille pistouvattiin vielä illalliset, jotka tyytyväisinä nautimme läheisessä vietnamilaisessa. Hommahan toimi taas kuin se junan vessa. Keikan jälkeen merkille pantavaa oli se, että berliiniläiset eivät innostuneet oikeastaan kenenkään bändin merkkareista, tiskin edusta oli tyhjähkö verrattuna edellisten paikkojen tungokseen.
24.9.2018 Hampuri, Markthalle
Matkaa Berliinistä Hampuriin oli noin 300 kilometriä ja perillä oltiin yhdeksän aikoihin aamulla. Pienen veivaamisen ja kääntelyn jälkeen bussit asettuivat Markthallen takapihalle sopiville paikoille. Roudaus keikkapaikalle tapahtui hisseillä, itse areena oli ylhäällä neljännessä kerroksessa. Kiertueen viimeiseksi keikkapaikaksi tämä oli mitä sopivin tuhannen ihmisen kapasiteetillaan. Paikkahan on suorastaan legendaarinen, katsellessa lavaa oli uskomaton tunne ajatella että sillä ovat soittaneet Hetfieldit, Kobainit, Kiedikset ja niin edelleen. Ja kohta yksi eteläpohjalaisperäinen druidimetalliyhtye Vantaalta kautta Helsingistä. Kuulimme vielä sopivasti että iltaa on tulossa seuraamaan mm. Wackenin pääpomo ynnä muita vip-henkilöitä.
Jouduimme tekemään pikaisia peliliikkeitä hotellin varauksessa, koska oli vähän epäselvää ovatko bussit Hampurissa yön yli. Eivät olleet, tämä selvisi järjestäjillekin vasta täällä. Keikka meni hyvin putkeen edellisten tuomalla varmuudella. Yksi multipedaalin muuntaja sanoi sopimuksensa irti puoli tuntia ennen soittoaikaa, mutta tätä vartenhan sitä on roudattu varapedaalia mukana.
Keikan jälkeen kamat hotelliin ja takaisin venuelle. Haggardin päätrubaduuri Asis oli kertonut haluavansa kaikki lavalle heidän settinsä viimeisen biisin (”Awaking the Centuries”) aikana. Tätä ei haluttu missata, eikä pikaisia kurriwursteja paluumatkalla hotellilta. Saksalainen ruoka sopii kyllä suomalaiseen pirtaan mainiosti, sen totesimme monesti tämän rundin aikana.
25.9.2018 Hampurista Suomeen
Hotellilta olimme sopineet taksin lentokentälle klo 10. Sopiminen jäi hieman epäselväksi, koska halusimme yhden ison taksin koko porukalle ja semmoista kummallisuuttahan ei Saksasta tunnut löytyvän. Viisi minuuttia ennen sovittua aikaa saimme puhelun huoneeseen, että taksi on edessä. Monikoksihan se taksi vielä muuttui, takseja oli kolme, mutta vain kahta tarvittiin. Olimme kentällä jopa hieman etuajassa ja check-in aukeni pienen odottelun jälkeen.
Kotisuomen maankamara tärähti allamme hieman ennen neljää ja bussikuljetus ohjasi suoraan odottamaan laukkuja liukuhihnalta. Väsyneet morjestukset ja takseilla koteihin. Ainakin sauna ja ruisleipä taisivat kuulua useimpien kotiinpaluun rituaaleihin. Rundin ainoa huono puoli taisi olla, että se loppui liian nopeasti. Mutta ainahan nämä kiertueet poikivat uusia suunnitelmia ja asioita…
Kuvat: Unshine
©metal_imp (Munchen Backstage kuvat)
https://web.facebook.com/metalimpphotography/
Silvio Pfeifer Fotografie (Leipzig Hellraiser kuvat)
https://web.facebook.com/silvio.pfeifer.fotografie/
Metalliluolan uutistoimitus. Tällä hetkellä uutisia ja tiedotteita julkaisevat Ville Krannila, Pete Alander, Mikko Huuhka ja Joni Renko.
