Masterplan oli kovassa nosteessa 20 vuotta sitten. Eräänlaisen voimametallin superkokoonpanon debyyttilevy on yksi 2000—luvun alkupuolen vahvimmista metallijulkaisuista, joten vastattavaa jäi kiitettävästi seuraajalle.
Vuoteen 2005 tultaessa kyse oli vielä eri tavalla täysmittaisesta yhtyeestä, kun ykköslevyn nauhoitusten päätyttyä mukaan liittyneet basisti Jan S. Eckert sekä kosketinsoittaja Axel Mackenrott pääsivät ensimmäistä kertaa lisäämään omat musiikilliset panoksensa sekä sävellyslahjakkuuden kokonaisuuteen. ”Aeronautics” taltioitiin edeltäjänsä tavoin Roland Grapowin Crazy Cat -studiossa Hampurissa ja kitaristin apuna tuottajana toimi jälleen Andy Sneap. Miksaus on myös sitä genren tuttua Finnvox-laatua. Albumi ilmestyi lähes tarkalleen kaksi vuotta edeltäjänsä jälkeen.
Yhtye päätti hyödyntää uutta kokoonpanoa ja tehdä uuden version Eckertin kirjoittamasta Iron Savior -kappaleesta ”After The War”. Biisi muovautui muotoon ”After This War” kokonaan uusilla sanoituksilla ja osittain uusituilla melodioilla. Mitään erityisen merkittävää ei tässä saada aikaiseksi ja valitettavasti sama tarina koskee lähes kaikkea albumin muuta materiaalia.
Kaikki palapelin palaset ovat näkyvillä, mutta niitä ei saada kohdalleen ensimmäisen levyn tavoin kuin hetkittäin. Single ”Back For My Life” tarttuu kuulijan korvaan hyvin ja ajoittain kliseisiä lyriikoita lukuunottamatta toimii pakollisena kaupallisena lepuuttajana roolissaan. Muualla sovitukset ovat pääasiassa keskitempoisia ja jollain tavalla pohdiskelevia, melodiat ovat pidättyväisiä ja toisin kuin ”Masterplanin” kanssa, tunne metallista ei nyt välity samalla tavalla.
Tämä lienee pääongelma. Levyn ote on selvästi kevyempi kuin debyytillä, ja tuntuu kuin laulaja Jorn Lande olisi ottanut aiempien fiilistelysoolojensa vaikutteet entistä vahvemmin mukaan. Perinteisiä kadotetun rakkauden perään haikailuja on nyt mukana enemmän. Tässä ei itsessään ole mitään vikaa jos vain materiaali toimii.
Grapowin kitarointi on vakuuttavaa, ja miehen vuosituhannen alun raskaampi soundi on aina toiminut tähän suuntaan hienosti. Mies väläyttää nyt riffikynäänsä ”Headbanger’s Ballroomissa” ja soolot irtoavat hienosti, mutta sävellykset eivät anna Rolandille mahdollisuutta loistaa täydellä teholla. Mackenrott tukee kitaristia koskettimien kuvittaessa maisemaa taustalla, toki tällä keinolla saadaan osaltaan radioystävällisempää tunnetta mukaan.
Jorn laulaa tutulla tyylillään. Ajoittain vokalistin oma materiaali on ollut heikkotasoista, mutta Masterplan todisti, kun taustalle on saatu oikeat tekijät ja säveltäjät, jälki on laadukasta. ”Aeronauticsilla” vokaalit eivät nouse tuotannossa keskiöön ansaitsemallaan tavalla ja jonkinlainen linjattomuus vaivaa tulkintoja.
Päätöskappale, lähes 10 minuuttia kellottava ”Black In The Burn” tuntuu lopulta herättävän yhtyeen. Viimein saadaan power metal -poljentoa ja energiaa kehiin. Grapow iskee pöytään erinomaisen soolon ja Lande tuntuu myös uskovan tässä yhteydessä tarjolla oleviin parempiin sanoituksiin. Biisi on selvästi albumin paras esitys, vaikka varsinaiseksi pelastusrenkaaksi siitä ei enää tässä vaiheessa ole.
Yltäminen debyytin tasolle olisi ollut todella kova saavutus, mutta tällaisia uratekoja on kieltämättä joskus nähty. Tällä vuosituhannella harvoin, ja tahti tuntuu vain hidastuvan. Masterplanin käyrä lähti 20 vuotta sitten nopeasti laskuun, miehistönvaihdoksia on nähty vuosien varrella useita ja keväällä Suomeen rantautuvassa bändissä vaikuttavat alkuperäiskokoonpanosta nykyään enää Grapow sekä Mackenrott.
”Aeronautics” ei ole varsinaisesti huono tekele, mutta kovin hajuton ja väritön erityisesti klassikon asemaan nousseen ykköslevyn jälkeen.
7-/10
Ville Krannila
1.Crimson Rider
2.Back For My Life
3.Wounds
4.I’m Not Afraid
5.Headbanger’s Ballroom
6.After This War
7.Into The Arena
8.Dark From The Dying
9.Falling Sparrow
10.Black In The Burn
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.