Shokeeraavan teollisuusmetallin ikoni Marilyn Manson julkaisi debyyttialbuminsa ”Portrait Of An American Family” 30 vuotta sitten. Kesällä 1994 Nine Inch Nails -keulamies Trent Reznor Nothing -levymerkeillään ratsasti aallonharjalla, johon metalli vaihtoehtosuuntauksineen oli vahvasti kallistunut. Suojatikseen Mansonin ottanut Reznor ymmärsi takoa tätä rautaa oikealla hetkellä ja otti nousevan bändin lämmittelijäksi useilla näiden vuosien kiertueilla.
Viisi vuotta tasaisesti suosiota kasvattanut Manson yhtyeineen levytti debyyttinsä nimellä ”The Manson Family Album” ensin Miamissa, mutta oli tyytymätön soundiin ja lopputulokseen. Albumi tuotettiin ja miksattiin uudelleen Mansonin ja Reznorin toimesta Los Angelesissa. Suurin osa kappaleista oli tuttuja jo livekonserteista, ja vuosien soitto oli hionut sovitukset kohdalleen.
”Portrait Of An American Family” aiheutti jo ennen julkaisua kohua kansitaiteensa vuoksi ja kohua toivat myös väkivaltaiset viitaukset Charlesin Mansoniin. Osa albumista taltioitiin talossa, jossa Manson oli murhannut Sharon Taten vuonna 1969, rakennus purettiin pian tämän jälkeen. Charles Manson on äänessä levyllä haastatteluiden muodossa ja useissa kohdissa kuullaan erilaisia viittauksia elokuviin, sarjamurhaajiin, TV-evankelistoihin sekä muihin kulttuurisiin yhteiskuntaa polarisoineisiin ilmiöihin.
Nykypäivänä tällaiselle lähinnä naurettaisiin tai koko albumi olisi hyllytetty jo demovaiheessa. Lähellä se myös vuonna 1994 oli, mutta lopulta pienillä sensuroinneilla tuote laskettiin markkinoille ja kaaos oli valmis. Bändi oli täydellisesti mukana ajassaan ja Marilyn Mansonin ilmiö nousi huipulle ennätysajassa. Tämä ei kantanut enää uudelle vuosituhannelle ja vaikka musiikillisesti Manson on yhä julkaissut ajoittain laadukasta materiaalia, ei suurta yleisöä vatsan viiltelyt ole enää pariin vuosikymmeneen kiinnostaneet.
Shokeeraamaan kaikilla teoillaan pyrkineen rokkarin liekki paloi loppuun nopeasti ja shokin väistyessä 2000-luvun puolella Mansonin musiikista oli jäljellä enää savuavat rauniot. Edellisen vuosikymmenen aikana hänen yhtyeensä oli kuitenkin teollisen metallin saralla parasta mitä tällä paljon parjatulla musiikinsaralla oli tarjota.
Bändi löysi todellisen uomansa vuoden 1996 ”Antichrist Superstar” -klassikolla, jossa laulajaa säestivät sarjamurhaajien nimiä kantaneet Ramirez, Gacy ja Fish. ”Portrait Of An American Family” on jo omassa sarjassaan laadukas esisoitto, vaikka jää useassa kohtaa raakileeksi.
Rummut ohjelmoitiin muovisella tyylillä ja osa äänimaailmasta ei ole kestänyt aikaa erityisen hyvin. Tästä huolimatta useista kappaleista kuulee selkeästi Mansonin tuolloin yleisöön purreen tyylin, jonka vangiksi artisti monella tavoin jäi. Hitit ”Lunchbox” ja ”Get Your Gunn” muistetaan edelleen, mutta oma mieltymys kohdistuu lopun kohua herättäneeseen ”My Monkey” sekä ”Snake Eyes And Sissies” -kappaleisiin. Viimeksi mainittu on eräänlainen prototyyppi Marilyn Manson -anthemista.
Keulamies on tällä levyllä nimetty oudosti vain Mr. Mansoniksi ja puheosuudet sekä erilaiset samplet lähinnä sotkevat kuunteluelämystä. Arvostettu Rolling Stone -lehti kutsui ”Portrait Of An American Familya” yhdeksi heavy metal -historian parhaimmista teoksista, vaikka tosiasiassa perinteisen metallin kanssa tällä musiikilla ei ollut mitään yhteistä. Vajaassa kymmenessä vuodessa kiekko myi kultalevyn verran Amerikassa. Se on yhä kiehtova tilannekatsaus 1990-luvun puolivälin aikakaudesta, vaikka selvästi parempaa oli Marilyn Mansonin leiristä tulevilla täyspitkillä luvassa.
7½/10
Ville Krannila
1.Prelude (The Family Trip)
2.Cake And Sodomy
3.Lunchbox
4.Organ Grinder
5.Cyclops
6.Dope Hat
7.Get Your Gunn
8.Wrapped In Plastic
9.Dogma
10.Sweet Tooth
11.Snake Eyes And Sissies
12.My Monkey
13.Misery Machine
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}